(suomi) Maatilamatkailua Lapissa – Visatuvalta elämyksiä kaikenikäisille

Kuva 1 (Visatupa sijaitsee suon, pellon, metsän ja järven risteytyksessä)

Maatilamatkailua Lapissa – Visatuvalta elämyksiä kaikenikäisille

Hostellireissaaja-matkalle Visatuvalle lähtivät Minka, Markus ja 1,5-vuotias Aleksi Porista sekä Liisa Rovaniemeltä. Matkamme alkoi jo keskiviikkona sateisesta asuinkaupungistamme Porista. Keskiviikkopäivä kului ajellessa maata halki kohti Rovaniemeä. Pitkä automatka taaperon kanssa ei ehkä ole houkuttelevin vaihtoehto, ja usein matka onkin tullut kuljettua junalla. Taaperon tyytyväisenä pitivät alkumatkasta Pipsa Possu ja loppumatkasta Nukkumatti. Toki hieman luovuutta ja musiikkisirkustoimintaa sai matkan aikana käyttää. Koira on tottunut pitkänmatkanmatkustaja, eikä hätkähtänyt tästäkään reissusta.
Rovaniemellä teimme parin yön pysähdyksen ja otimme Liisan matkaan mukaan. Liisa eli anoppini, Markuksen äiti ja taaperon ”mummimurmeli” asustaa Rovaniemellä, mistä Markuskin on kotoisin. Itse olen aito ”etelän hedelmä”, ensimmäisen Tosi-Lapin visiittini tein vasta viitisen vuotta sitten. Ja vaikutuin. Vaikutuin niin, että tässä sitä taas mennään.
Liisa kyytiin ja auton keula kohti Sodankylää. Matkalla kävimme tutustumassa Markuksen isän kotikylään Niesiin. Yksi perhetuttu löytyi mutta muuten kylä oli hiljainen. Lisäksi oli vielä pysähdyttävä Käyrämön Keitaalla heidän kuuluisilla letuillaan. Paikka on 1950-luvulta asti toiminut, nykyisin suomalais-kiinalaisen pariskunnan pitämä ravintola E75-tien varrella.
Letut nautittuamme suunnistimme kohti Hostel Visatupaa. Visatupa sijaitsee Sodankylän alueella, mutta matkaa Sodankylän keskustaan on noin 60 km. Rovaniemeltä Hostel Visatuvalle matkaa kertyi noin 80 km. Visatupa on muutaman kilometrin päässä ns. isolta tieltä, keskellä luonnon rauhaa.
Kuva 2: Seurueemme tutki Visatuvan sijaintia Lapin kartalta hostellin vastaanotossa
Saavuttuamme pihaan meitä riensi tervehtimään paikan kissa Viiru. Viirun kohtaaminen takasi, että taaperon mielestä vierailu oli onnistunut. Vastaanottorakennuksesta löysimme hostellin pitäjät, Jannen ja Jatan. Vastaanotto oli lämmin ja saimme kuulla hieman elämästä Raudanjoen kylässä. Visatupa sijaitsee toiminnassa olevan Erkkilän maitotilan yhteydessä, maatilamatkailua parhaimmillaan siis. Matkailu- ja majoitustoiminta on alkanut Jannen vanhempien rakennettua tilansa yhteyteen majoitusrakennuksia myrskyn kaatamista puista. Raudanjoki on isäntäväen kertoman mukaan hiljentynyt aikojen saatossa, ja kylän asukkaiden keski-ikä on korkea. Kylässä asuvien lapsiperheiden arkea on pohtia, milloin lähikoulu joutuu lopetusuhan alle ja lasten koulumatka pitenee kohtuuttomaksi. Kaupassa käydään Sodankylässä tai Rovaniemelllä. Elämänmeno on täällä todellakin hyvin erilaista kuin kaupungissa asuvalla. Vierailumme Visatuvalla oli jo ensimmäisen vartin aikana avannut silmiäni pienten kylien asukkaiden todellisuuteen.
Meille oli varattu Tupala-huoneisto, eli makuuhuoneella, tupakeittiöllä, omalla suihkulla ja vessalla sekä saunalla varustettu 4-6 hengen huoneisto. Huoneisto oli siistissä kunnossa ja sieltä löytyi tarvittavat mukavuudet, mm. jääkaappi ja kahvinkeitin. Jokainen meistä löysi itselleen mieluisan sänkypaikan ja taloksi asettuminen kävi helposti.
Koronatilanteen vuoksi Visatuvan paljon kehuttua ruokaa ei valitettavasti ollut saatavilla. Olimme tähän kuitenkin varautuneet, iltapalamakkarat valmistuivat perjantaina rantasaunan kiukaalla ja lauantaina nuotiolla kodassa. Isäntäväki lupasi ystävällisesti olla kyllä avuksi, mikäli nälkä pääsisi yllättämään. Noin 4 kilometrin päässä Visatuvalta sijaitsee Potkuriparkki, jossa tarjoillaan Lapin makuista lohikeittoa ja hillalettuja. Tätä mahdollisuutta hyödynsimmekin lounasaikaan.
Kuva 3: Tilavaa kotaa koristi jylhä hirventalja
Käytössämme oli vierailumme ajan kodan lisäksi oleskelutila ja rantasauna. Rantasaunan puukiukaan löylyistä nautimme molempina iltoina. Saunan sai lämmittää oman aikataulunsa mukaisesti. Rantasaunalta pääsee suoraan pulahtamaan raikkaassa Saarijärven vedessä, joka osoittautui vähän liiankin raikkaaksi meille… Tällä reissulla ei siis nähty mainittavia uintimaisterin suorituksia. Järven rannalla kuuntelin sitä, mitä harvoin enää missään kuulee: Hiljaisuutta. Järvellä liikkui sorsa poikineen ja kuikka ruoanhakureissulla.
Lauantaina pääsimme talon isännän Jannen johdolla tutustumaan tilan toimintaan ja lypsylehmiin. Navettavierailu oli kaupunkilaiselle elämys. Opinpahan kypsässä 29 vuoden iässä lehmän kielen olevan karhea. Lehmät ottivat vieraat uteliaan lempeästi vastaan Jannen kertoessa tilallisen arjesta ja maidontuotannon tilanteesta Suomessa. Vierailun päätteeksi saimme vielä mukaan pullollisen tuoretta maitoa.
Kuva 4: Kaupungin kasvatit ensimmäistä kertaa navetassa
Visatuvan sijaitessa keskellä upeaa Lapin luontoa etelän hedelmän oli pakko päästä suolle tutkimaan lähemmin suopursuja ja muita luonnon ihmeitä. Hyttysten määrä pääsi yllättämään ja retkeilyreitti jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Keskellä hipihiljaista suota tönöttäminen oli kaupungin kasvatille mykistävä kokemus. Visatuvan ympäristö on historialtaankin rikasta, saimme kuulla isäntä Jannelta kertomuksia sotien ajalta. Alueella sijaitsee harvoja Lapin sodasta selvinneitä rakennuksia.
Kuva 5: Etelän hedelmä keskellä Lapin luontoa
Taaperon iltarutiinien ollessa tärkeitä myös lomalla vetäydyimme huoneistomme rauhaan jo hyvissä ajoin iltaisin. Huoneisto oli kätevä, lapsi sai mennä rauhassa nukkumaan makuuhuoneeseen aikuisten katsellessa vielä telkkaria ja pelatessa korttia olohuoneessa.
Taaperolle vierailumme kohokohtia olivat kohtaamiset eläinten kanssa ja isäntäperheen lasten polkutraktori. Vaatimaton on lapsen mieli. Rantasauna ja järven ranta olivat välteltävien kohteiden listalla kuuman padan ja veden kiinnostaessa lasta häiritsevän paljon. Itse huoneistomme oli mukavan ”toddlerproof” eli taaperolle sopiva. Isäntäväen kotitalon pihassa oli hiekkalaatikko, leikkimökki, leluja ja trampoliini, jotka olivat vapaasti myös vierailevan lapsen käytettävissä. Aika ei siis käynyt pienellä ihmisellä tylsäksi.
Isäntäperheen lapset tulivat viikonlopun aikana tutuiksi ja olivat selkeästi tottuneita vierailijoihin. Herätimme lapsissa hilpeyttä ollessamme pukeutuneita hyttyspaljouden takia kuin avaruuskävelylle lähtevät. 8-vuotias Eelis totesikin, että ettepähän ainakaan palele.
Matkamme jatkui sunnuntaina kohti Inaria. Siellä vierailimme saamelaismuseo- ja luontokeskus Siidassa ja ihailimme upeaa Inarijärveä. Sieltä suuntasimme Tankavaaran kultakylälle kullanhuuhdontahommiin, mistä jatkoimme vielä Kemijärvelle. Kemijärveltä palasimme jatkamaan pohjoisen lomaamme tuttuihin maisemiin Rovaniemelle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *