Vapaa on vain umpihanki – lumikenkäloma Kuusamon kaamoksessa

Vuoden pimeimpänä aikana päivän pituus Kuusamon korkeudella on vajaat kolme tuntia. Joulukuinen Kuusamo osoittautui silti yllättävän valoisaksi ja virkeäksi paikaksi, jonne myös julkisilla kulkuneuvoilla liikkuvan järjestöreissaajan oli helppo matkustaa. Nuoriso- ja luontomatkailukeskus Oivankiin sijoittuvalle lumikenkälomalle mahtui juuri sopivassa suhteessa rauhaa ja puuhaa.

Joulunalusretkeni Kainuun kautta Koillismaalle alkaa pimeästä ja sumuisesta Turusta, jossa lämpötila on viime ajat sahannut nollan molemmin puolin. Hyppään reppuineni ja upouusine lumikenkineni Helsinkiin suuntaavaan bussiin ja ensimmäisen lomayöni torkun Onnibussin Ski Express -vuorossa, jonka päätepysäkkinä on Rukan laskettelukeskus. Rukan sijaan jään pois aamun valjetessa jo Suomussalmen pysäkillä, sillä ennen Kuusamon seutua olen menossa sukuloimaan Suomussalmen koillisosassa sijaitsevaan Ruhtinansalmen kylään.

Ruhtinansalmi sijaitsee Suomen itärajaa seurailevan Via Karelia -matkailutien varrella. Alueen matkailijamäärät tulevat lähiaikoina luultavasti kasvamaan huomattavasti, sillä lähistöllä sijaitsevalla Hossan erämaa-alueella avautuu vuonna 2017 uusi kansallispuisto. Kainuun koillisnurkasta voi löytää laajojen erämaiden lisäksi myös sotahistoriallisia kohteita, sillä alle 10 kilometrin päässä Venäjän rajasta sijaitseva Ruhtinansalmen kyläkeskus Juntusranta kuului talvisodan keskeisiin tapahtumapaikkoihin. Oma visiittini vierähtää kuitenkin Juntusjärven jäällä lumikenkäilyä harjoitellen, metsänuotiolla grillaillen sekä sukulaislasten kanssa leikkien. Edellisestä lumienkelistäni olikin jo päässyt kulumaan hetki!

Kainuusta matkani jatkuu autokyydillä Koillismaalle, tarkemmin sanottuna Kuusamon kupeessa sijaitsevaan Nuoriso- ja luontomatkailukeskus Oivankiin. Perille päästyäni vedän lumikengät jalkaan ja lähden tarpomaan Oivangin pihasta lähtevää umpihankista vaellusreittiä, jossa jäljistä päätellen ovat viime aikoina kulkeneet vain metsän eläimet. Vaikka aurinko on laskenut jo yhden tienoilla, hitaasti hiipuvaa hämärää riittää vielä pari tuntia. Sinä aikana ehdin ihailla tykkylumisia puita, kuunnella hiljaisuutta, kivuta ylämäkiä ja viilettää alamäkiä puuterilumisessa hangessa. Lyhyt ja kiireetön lenkki hämärtyvässä metsässä riittää täydellisesti päivän aktiviteetiksi, ja illan viimeistelee rantakodassa grillattu iltapala.

Oivanki tarjoaa puitteet niin aktiivilomaan kuin täysrentoutumiseenkin

Seuraavana aamuna herään varsin eteläsuomalaiseen talvisäähän – vihmova vesisade on riisunut puut lumipeitteistä ja muuttanut pihan liukkaaksi jääradaksi. Päätän vetää kaihtimet kiinni, keittää kupin teetä ja jäädä loikoilemaan hiirenhiljaiseen huoneeseeni kirjan kanssa. Saan kunnian olla ainoa vieras Oivangin uusimmassa majoitusrakennuksessa, joka koostuu omalla kylpyhuoneella varustetuista kolmen hengen huoneista. Päärakennuksen ruokalassa olisi tarjolla myös runsas aamiaispöytä ja paikan päällä valmistettua lounasta, mutta olen pakannut mukaani sen verran runsaasti eväitä, että pärjään niiden voimalla parin päivän ajan.

Nuoriso- ja luontomatkailukeskus Oivanki palvelee nimensä mukaisesti sekä nuorisoryhmiä että luontomatkailijoita, ja uusien majoitus- ja kokoustilojen ansiosta myös aikuisryhmät ovat löytäneet paikan. Oivanki järjestää tilauksesta jos jonkinlaisia aktiviteetteja ja retkiä aina koiravaljakkoajeluista jääkiipeilyyn ja koskenlaskuun. Pienen Elijärven rannalla sijaitseva keskus tarjoaa kesäkaudella mahdollisuuksia esimerkiksi melontaan, tennikseen, mini- ja frisbeegolfiin sekä maastopyöräilyyn – varusteet ja menopelit voi lainata paikan päältä. Talviaikaan hiihtäjät pääsevät nauttimaan valaistusta viiden kilometrin ladusta sekä pidemmistä reiteistä, joita pitkin voi kulkea aina Rukalle asti.

 

Sateen lakattua ja pakkasen taas kiristyttyä jatkan Oivangin lähimaaston kartoitusta lumikengilläni. Tepastelen frisbeegolf- ja paintball-ratojen halki, jäätyneen suon yli ja kipuan mäenharjanteelle katselemaan auringon viimeistä kajoa ja tähtien ilmestymistä taivaalle. Yhtäkään muuta kulkijaa ei tule vastaan. Illalla pääsen nauttimaan Oivangin uudenkarhean saunan pehmeistä löylyistä sekä avannon raikkaudesta. Saunaseuraksi saan toisessa rakennuksessa majoittuvan nuorisoryhmän ohjaajan, joka on palannut ryhmänsä kanssa ikimuistoiseksi osoittautuneelta kelkkasafarilta. Yksissä tuumin toteamme Oivangin mainioksi paikaksi niin vauhtia ja tekemistä etsivälle ryhmämatkaajalle kuin luonnonrauhaa kaipaavalle itsenäiselle reissaajalle, joka etsii yksinkertaista majapaikkaa erämaan kupeessa.

Rukan rinteiden äärelle

Kahden yön jälkeen on aika hyvästellä Oivanki ja jatkaa matkaa – päivän suunnitelmana on käydä tutustumassa Rukan lumikenkäreitteihin ja mennä lopuksi pulikoimaan kylpylä Tropiikkiin ennen seuraavan päivän pitkää kotimatkaa. Noin 16 kilometrin päässä Kuusamon keskustasta sijaitsevasta Oivangista on mahdollista päästä Kuusamoon julkisin kulkuneuvoin, mutta busseja kulkee vain harvakseltaan. Kuusamon keskustan ja Rukan välillä liikennöinti on sen sijaan varsin tiheää; bussien käyttämälle vitostielle on Oivangista matkaa noin seitsemän kilometriä. Onnekseni saan kyydin Kuusamoon Oivangin ystävälliseltä henkilökunnalta, jonka sydämellisyys on tuonut iloa jokaiseen lomapäivääni.

Rukan ympäristöstä löytyy mittavan latuverkoston lisäksi lumikenkäilymahdollisuuksia ainakin uudehkolla Pyhän Jyssäys -reitillä sekä astetta haastavammalla Valtavaaran vaelluksella. Koska päivä on jo pitkällä, ilmassa on navakkaa lumituiskua ja olen liikkeellä yksin, päätän suunnata kevyeksi kuvaillulle Pyhän Jyssäykselle. Seitsemän kilometrin reittiä on ilo kulkea tiuhaan aseteltujen opasteiden ja komean metsämaiseman ansiosta. Vesisade ja sitä seurannut pakkanen ovat kovettaneet lumikenkäpolun niin jämäkäksi, että sitä pystyy talsimaan kevyesti myös ilman lumikenkiä. Muita lumikenkäilijöitä ei tuiskuisessa säässä tule vastaan, mutta hiihtäjiä ja moottorikelkkailijoita suhahtelee toisinaan ohi, kun polku risteää ladun tai kelkkareitin kanssa. Takaisin laskettelukeskuksen vilskeeseen saavun pimeän jo laskeuduttua, mutta Rukan pitkälle loistavien valojen ansiosta ei otsalampulle ole tarvetta. Rukan äänekäs vilinä onkin melkoinen kontrasti Oivangin lempeälle rauhalle.

 

Rinnekahvilassa nautitun glögimukillisen jälkeen matkasta on jäljellä enää kylpyläyö sekä seuraavan aamun kävely Kuusamon keskustaan, jossa hyppään etelään suuntaavaan bussiin. Lumisen maiseman vaihtuessa hiljalleen lumettomaan pimeyteen totean Kuusamon kaamoksen tuntuvan jopa Etelä-Suomen talvea valoisammalta. Täydellisen rentoutumisen ja reippaan lumikenkätreenin tuoman hyvän olon tunteen lisäksi matkasta jäi voimakas kaipuu päästä Kuusamoon uudestaan – kenties seuraavan kerran kesäkeleillä erävaelluksen tai maastopyöräilyn parissa. Oivanki olisi silloinkin oiva valinta majapaikaksi.

Teksti ja kuvat: Nora Uotila

 

Matkakertomuksen kirjoittaja on Akavan Erityisaloihin kuuluvan Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU:n jäsen ja yksi Hostellijärjestön järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa ja saavat majoituksen alennettuun hintaan.

TAKU:n jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.