Ruskan taikaa Saariselällä

Hostellireissaajatarina 6: Tiina Salonen

Useimmalla meistä on lapsena jokin haaveammatti, minun oli seikkailija. Suunnittelin jo lapsena, mitä otan mukaan matkalle, kun lähden seikkailemaan. Voitte siis arvata, kun silmiini osui mainos että Hostellijärjestö hakee hostellireissaajia, niin laitoin hakemusta menemään! Olen luonteeltani utelias tutkimaan ympäristöä ja nauttimaan ympärillä olevasta luonnosta sekä muiden ihmisten läsnäolosta.

Olen käynyt viimeksi Lapissa lapsena, joten Lappi kohteena varsinkin näin kesä- ja syksyaikaan kiinnosti minua suuresti. Laittaessani hakemusta hostellireissaaja kilpailuun, tutkin hostelli vaihtoehtoja tarkkaan ja Hostel Ahopää Saariselällä herätti mielenkiinnon, kun näin mahdollisuuden savusaunaan ja tunturipuroon pulahtamiseen sekä hostellin sijainnin.

Suunnittelin Saariselälle neljän yön reissun, koska eihän tänne yhdeksi tai kahdeksi yöksi voi tulla! Neljä yötä oli aika passeli näin yksin matkustavalle, mutta yhden yön olisin voinut mielellään vielä tähänkin lisätä!

Starttasin reissuni Helsinki-Vantaan lentokentältä, eli saavuin Lappiin lentäen. Lentomatka meni hyvinkin nopeasti. Kun ilmaan oli päästy, niin ei kestänyt kauankaan kun jo teimme laskua!

Määränpääni oli n. 40 kilometrin päässä Ivalon lentokentältä ja tämäkin matka taittui hyvin helposti bussilla aivan hostellin eteen saakka.
Majoittauduin Hostel Ahopäässä, hostelli sijaitsi lähellä kaikkea mitä tuleva erämatkailija voi kaivata; vieressä oli Suomenlatu Kiilopään ravintola, jossa sijaitsi myös vastaanottotiski sekä pieni marketti. Ravintola-kahvilasta pystyi nauttimaan kaikki päivän ateriat aamiaisesta päivälliseen, mutta myös hostellin oma yhteiskeittiö oli varustukseltaan monipuolinen ja jotenkin sympaattinen. Eli myös omien eväiden tekeminen onnistui loistavasti hostellin omassa yhteiskeittiössä! Itse keittelin kahvit mukaan kävelyreissuilleni sekä säilytin pientä eväsruokaa yhteiskeittiön tiloissa.

Lähellä oli myös muita retkeilijöitä asuntoautoineen ja vaunuineen, kävelymatkan päässä. Alueella oli myös lomamökkejä. Hostel Ahopää puolestaan osoittautui rauhalliseksi paikaksi ja tuntuu, ettei moni tiennytkään tämän hostellin olemassaolosta, vaikka rakennus olikin iso ja aivan pääkallopaikalla Kiilopäällä!

Majoittauduin hostellissa yhteismajoitukseen, mutta muihin reissaajiin en huoneessani törmännyt. Yhteiskeittiössä näin pari kertaa muita reissaajia sekä, kun vanhat puulattiat narisi, huomasin etten ole hostellissa yksin. Valitsin yhteismajoituksen myös yhteisöllisyyden takia, vaikka nautin ajasta yksin niin myös muiden läsnäolo ja kuulumisien vaihto ovat parasta antia reissaamisessa.

Aivan hostellin vierestä, lähti monet merkityt reitit Urho Kekkosen kansallispuistoon. Reitin varrella oli karttoja sekä reitit olivat muutenkin hyvin merkattuja, että yksinkin oli hyvin turvallista lähteä kävelemään! Urho Kekkosen kansallispuisto tarjoaa myös lyhyempiä reittejä, ihan kahdesta kilometristä alkaen, myös kävelyn sijasta osan reiteistä voi pyöräillä sekä talvisin hiihtää.

Omaksi suosikkireitiksi valikoitui ”Ahopää” niminen reitti, joka oli lähes 15 kilometriä pitkä. Ahopää reitin varrelle osui oikeastaan kaikki mitä luonnossa kävelemiseen ja nauttimiseen osasin odottaa; tuntureilla tallustelua, Rumakurun päivätuvat ja hieno taukopaikka sekä kurujen välissä sijaitseva kristallinkirkas vesistö. Luulammen erämaakahvila oli myös reitin varrella, jossa nautin letun ja kahvin sekä fiilistelin erämaakahvilan tunnelmaa; ei sähköä eikä juoksevaa vettä, wau mikä kahvila! Eli jos satut poikkeamaan tässä kahvilassa, varaudu käteisellä maksamiseen! Kahvilasta pystyi ihastelemaan myös Luulammen maisemaa. Jatkaessani matkaani taas tuntureita ylöspäin, jäin monesti ihailemaan Luulampea ylhäältäpäin sekä tuntureilla kulkevia poroja!

Perjantai iltapäivällä oli ihana palata hostellille ja pitkän kävelyn jälkeen pääsin kauan odottamaani savusaunaan ja vilvoittelemaan tunturipuroon! En muista olenko koskaan aikaisemmin savusaunassa ollutkaan! Bongasin myös somesta, että revontulien näkeminen oli nyt mahdollista hyvän sään takia! Lauantaina myöhään illalla näin muutaman revontulen ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta kamerani ei ikävä kyllä nähnyt samaa kuin silmäni!

Matkani Saariselälle oli ihana kokemus ja toivon kyllä palaavani tänne jonain päivänä. Hostel Ahopää osoittautui timantiksi, joka monelta on jäänyt huomaamatta! Edullinen majoitus, rauhallinen paikka ja mahtava sijainti! Tässä loistava valinta matkailijalle, joka kaipaa omaa rauhaa ja paikkaa, josta pääsee heti Urho Kekkosen kansallispuistoon tallustelemaan! Jos sinulle iski nyt matkakuume tai halu nähdä enemmän kuvia ja videoita Lapin matkastani, minut löydät Instagramista tinttitutkimusmatkalla -nimimerkin takaa.

Teksti ja kuvat: Tiina Salonen

Tutustu Hostel Ahopäähän ja varaa majoitus

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2020 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2021 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2021.

Julkaistu 22.10.2020