Seitsenvitoset ja koira hostellireissulla Kuerkievarissa Ylläksellä

Hostellireissaajatarina 5: Anja Pulkkinen

Olen Anja, pian 75-vuotias eläkeläismummeli. Mukana matkalla oli avomieheni Mauno 75v. sekä koiramme Seri, mittelspitz, keskikokoinen saksan pystykorva, rotumääritelmän mukaan haukkuherkkä.

Miten tälle matkalle oikein päädyttiinkään?

Ammattiliittoni kautta kuulin ensimmäistä kertaa Suomen Retkeilymajajärjestöstä SRM ry, nykyisin Suomen Hostellijärjestö ry. Jäsenlehdessä kerrottiin edullisista yöpymispaikoista ympäri Suomea ja maailmallakin. 1990-luvun alussa retkeilin kokonaisen viikon yöpyen SRM:n kohteissa. Muistijälki jäi itämään…

Koronakeväänä sähköpostiin sateli mainoksia jos jonkinlaisia ja silmiini osui Suomen Hostellijärjestö ry. Siinä haettiin Hostellireissaajia kesäksi 2020. Ja hups! Siitä vaan sitten tarkemmin harkitsematta siirryin täyttämään hakemusta. Kiitos järjestölle hyväksymisestä!

Hakemuksen kohta: ”Mitä haluat tarinallasi välittää lukijoille? Mistä näkökulmasta kirjoittaisit?”, Vastaus: ”Ikäntyneen naisen omakohtaisia kokemuksia autoilusta nuoren koiran kanssa etsimässä uusia kokemuksia ja näkemyksiä Suomen suvessa (mieheni ei vielä tuolloin ollut lähdössä mukaan). Haluan kirjoittaa heille, jotka ovat jo syystä tai toisesta luovuttaneet ajokorttinsa pois. Haluan kertoa lyhyistä patikoinneista heille, jotka eivät enää jaksa liikkua senkään vertaa kuin minä.”
Tämä olkoon matkakertomukseni motto!

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Anja Pulkkinen Ylläksellä ja Kuerkievarissa

Aamupäivällä 25.8.2020 oli autoon pakattu (oletettavasti) kaikki mahdollisesti tarpeellinen niin minulle, Serille, kuin myös Maunolle. Navigaattoriin asetettu osoite: Kievarintie 5, Kolari. Ajoaikaa laite näytti vajaat kaksi tuntia.

Ylitornion keskus ohitettiin, samoin naapurikuntamme Pello. Ennen Pelloa kuitenkin jouduimme pariin otteeseen pysähtymään asfalttitöiden takia liikennevaloihin. Kaikki huomioliivi-ihmiset, vilkkuvat työkoneet ja vastaavat ovat omiaan nostamaan Serin stressitasoa, mikä ilmenee lähes sietämättömänä haukkumisena.

Matkaa oli jo sen verran takana, että tuntui olevan tarpeen jaloittelu- ja kahvitauko Kolariin tultaessa. Sopivasti lähellä tietä on taukopaikka Wood Jevel. Saman katon alla löytyy myös matkamuisto- ja puukkomyymälä ja pihalta polttoainemyynti. Pois lähtiessä otin eteisestä mukaan ilmaisjakelulehti Kuukkelin.

Autolle tullessa huomasin ison mainostaulun Kuerkievari KuerHotel KuerHostel. Samassa muistin, että en ollutkaan muistanut soittaa hostelliin kotoa lähtiessä, kuten sovittiin. Siispä kännykkä käteen ja puhelu Marikille, että noin puolen tunnin päästä oltais heidän pihassa. Matka jatkuu tyytyväisin mielin ja lähes hiljaisina, äänen avauksen aiheutti Serille pari kertaa ystävää etsivä yksinäinen poro!

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Anja Pulkkinen Ylläksellä ja Kuerkievarissa
Kuerkievari latupohjalta kuvattuna.

Vilkku vasemmalle! Ohoh… onpas ollut rankkasateita, isoja kuruja hiekkatiessä kuoppien lomassa. Kesä on ja silloin tällöin myös kesäsateet! Tie kuitenkin ajettavassa kunnossa, eli nousua… mutka ja taas nousua… opasteet luettu ihan oikein….

Hienoa! Päästiinpäs perille ja saatiin oikein ystävällinen vastaanotto yrittäjältä! Paikan esittely, majoittuminen ja toivotus: ”Olkaa kuin kotonanne, iltasauna kuuluu samaan hintaan ja saa lämmittää oman aikataulun mukaan ja aamupala klo 8.30, nähdään ruokasalissa, levätkää ja rentoutukaa!”

Itse saimme valita liinavaatepussukan käytävän naulakosta ja sitten vaan omatoiminen petaus. Pieni hauska tapa tuo pussukkasysteemi.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Anja Pulkkinen Ylläksellä ja Kuerkievarissa

Ilta on vielä nuori; mennäänkö johonkin valmiille aterialle vai käydäänkö kuuluisassa Jounin Kaupassa hakemassa jotain murkinaa? Päädyttiin Jounin Kauppaan ja ostoskassiin lähti einesrasiat molemmille päiville sekä kännykkään kuva Jättiporosta. Eipähän tarvinnut ainakaan Seriä jättää yksin outoon majapaikkaan, kun ruokailimme Kuerkievarin asukkaiden yhteisessä Köökissä.

Ruokailun lomassa tutustuimme pöydällä olevaan Kuerkievarin tarinaan. Ifolorin kuvakirja monikielisine teksteineen ja kuvineen: Kuerkievarin omistaa perheyhtiö; äiti ja viisi lasta. Heillä jokaisella on oman erikoisosaamisensa mukainen tehtäväalue yrityksen pyörittämisessä, vaikka kaikki eivät asukkaan Suomessa. Netin kautta hoituvat monet asiat myös koronakauden ulkopuolella.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Anja Pulkkinen Ylläksellä ja Kuerkievarissa

Kuerkievari on toiminut neljä vuotta. Näin sesongin ulkopuolella avoinna vain hostellin puoli. Kiinteistö on rakennettu vuonna 1950. Aikaisemmin tilat ovat toimineet opiskelija-asuntolana. Kahdesta huoneesta on remontoitu nykyaikainen omatoimikeittiö matkailijoiden käyttöön ja saanut nimen Köökki. Yhteiskäytössä olevat WC, suihku ja saunat löytyivät sekä miehille että naisille. Hostellihuoneiden nimet on löytyneet metsän eläimiltä, Hirvi, Karhu, Susi, Ilves ja Ahma. Olikohan vielä joku muukin? Meidän huoneemme oli lemmikkihuone, jossa neljä petiä, siksi kai Big Five.

Ilta- ja aamulenkit koirulin kanssa polkua tunturin rinteillä. Heti pihan vieressä kulkee latupohja, josta ei ainakaan tarvitse pelätä eksymistä, sitä kautta löytyi myös oikopolku kylän keskustaan. Lenkin jälkeen tutustuttiin pihaan ja pihapiirissä oleviin rakennuksiin. ”Grillaus-keskus” eli kolmiosainen grillikatos oli yksi minun suosikeista. Oli ihan pakko yrittää saada tuli syttymään, vaikka tiesin, että avomieheni ei voi puun savussa iltaa istua siellä kanssani. Sain kuitenkin uuteen ulkoilupukuuni ihanat savun tuoksut koira seuranani.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja An

Savusaunasta keskusteltiin aamupalalla; ei ole vielä ihan käyttökunnossa, osittain maalattialla. Tykkäsin huoneemme näkymästä… turvekattoinen pienehkö rakennus, jonka katolla kasvaa hyvinvoivan näköisenä pieni kuusi ja joku lehtipuu, liekö koivu vai paju, en jäänyt sitä miettimään… rauhoittava näkymä.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja An

Kuukkeli-lehteä selatessani takerruin Ylläksen Gondoli-hissi mainokseen. Autottomat joutuvat turvautumaan taksiin, hissille on vähän yli 10 km. Hissin turvamieheltä kysyessäni, mitä mahdollisesti maksaisi Äkäslompolosta taksikyyti gondolille, hän vastasi että, oliskohan noin 30-40 €. Meille hissiajelu oli miellyttävä uusi kokemus. Ilmakin oli mitä mainioin. Seri ei ollut moksiskaan monista vempeleistä ja oudoista äänistä. Gondolin oven auetessa oli innokkaana menossa mukaan. Ylhäällä avautuivat valtavat näkymät. Hyvin vahvasti tuli mieleen ihmisen pienuus tätä laajuutta katsellessa.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja An

Ihmisen rakennelmia on kuitenkin myös Ylläksen huipulta alkava polkupyörien alamäkirata. Oli huikeata ja vähän pelottavaakin katsoa pyöräilijöiden menoa!

Ylläksen maisematietä Äkäslompoloon palatessamme pysähdyimme näköalatasanteelle. Etsin edes pientä merkkiä tulevasta ruskasta, löysinkin. Alkavan ruskan lisäksi löysin myös pienen väripilkun muutaman puolukan esille tuomana sekä pienessä kivessä ”Ylläksen vihreä kartta”. Noita etsiessäni kuvasin kaatuneen kelottuneen ikihongan, joka on lintujen laulu- ja pesäpuuna tehtävänsä tehnyt. Sama kelo toisesta suunnasta kuvattuna käynnisti mielikuvitukseni… mikä peto, tai mäyräkoira nuuskimassa kaverituoksuja?

Hostellijärjestön Hostellireissaaja An

Palattuamme Äkäslompoloon soitin Kuukkelissa olleeseen urheiluvälineitä myyvään ja vuokraavaan liikkeeseen. Kysyin, että onko heillä vuokrattavana liikunnan apuvälineitä esim. Esla-potkupyöria kesäajan lomalaisille ja potkukelkkoja talvimatkailuun. Sieltä vastattiin hyvin ystävällisesti, että olen ensimmäinen, joka heiltä kysyy potkupyöristä, mutta heillä on kyllä yksi potkupyörä yksityiskäytössä ja jos kysyntää ilmenee, niin siihen vastataan.

Jos olisin koko viikon ollut lomalla, niin Esla-potkupyöräämme olisimme Serin kanssa kaivanneet. Se nopeuttaa jalkaisin liikkumista tasaisella maalla ja myötämäessä, vastamäessä ja muutenkin jalkojen väsyessä voi niitä istumalla lepuuttaa. Pyörätie alkaa heti Kuerkievarin tienhaarasta ja jatkuu ainakin Äkäslompolon keskustaan.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja An

Pari yön seutua on pian ohi ja paluumatkalla poikkesimme ihastelemassa Pakasaivon rotkojärveä, joka kantaa myös nimeä Lapin helvetti. Muutaman kerran olemme aikaisemminkin siellä käyneet, mutta aina se on mieltä sykähdyttävä jylhine seinämineen ja opastaulussa kerrottuine tarinoineen. Lisätietoa siitä löytyy googlettamalla ”Pakasaivo”.

Vielä kiitokset Kuerkievarin henkilökunnalle erittäin ystävällisestä palvelusta ja etukäteisohjeistuksesta miten heille pääsee myös ilman omaa kulkuneuvoa! Kiitos Marikille kävelysauvojen lainasta (omat jäi kotiin). Paljon jäi näkemättä ja kokematta. Tulemme varmaan uudelleen ja silloin tapaamme myös Hostellikoira Kuksan!

– Pienistä asioista suurten tuntureiden maisemissa koostuivat reissumme mukavat muistelot –

Teksti ja kuvat: Anja Pulkkinen

Tutustu Kuerkievari KuerHosteliin ja varaa majoitus

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2020 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2021 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2021.

Julkaistu 30.9.2020

Vastaukset

  1. Paavo Koski avatar
    Paavo Koski

    Hyvää juttua ja asiallisia hienoja kuvia. Pikapuolin piipahdan minäkin pohjoiseen…

  2. Anja Pulkkinen avatar
    Anja Pulkkinen

    Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *