Hostellireissaajan paluu Linnunlahteen ja Joenkaupunkiin
Hostellireissaajatarina 7: Päivi Hippeläinen
Reissukohde: Linnunlahti Hostel, Joensuu
Voihan vintage! Aikaa on kulunut 45 vuotta Linnunlahden reissusta ystäväni Raijan kanssa. Nuoruusreissulla kiertelimme sinne ja tänne, mutta Linnunlahti jäi erityisesti mieleemme. Tuolla reissulla vauhtiamme eivät haitanneet junan odotus Pieksämäen asemalla, hitaat lättähatut tai kilometrien tallustelu kylillä ja kujilla. Linnunlahden leirintäalueella sateli vettä, kun pystyttelimme telttaa 80-luvun reissulla. Nou hätä, kiinnitimme muovin telttakankaan päälle pyykkipojilla. Se oli tuonajan ”high tec” ratkaisu. Näitä vanhoja juttuja muistellessa tuli selväksi, että on aika palata Linnunlahteen. Ystäväni ei ollut käynyt Joensuussa vuoden 1980 jälkeen, joten hostellireissaajan pesti iloiseen Karjalaan oli mitä parahin sattumus!
Junalla liikkeelle lähteminen vaati tällä kertaa pientä henkistä säätöä ja julkisen liikenteen aikatauluhallintaa. Reissu sujui junalla leppoisasti ja matkanopeus 200 km tunnissa ei huimannut vanhempaakaan päätä. Lisäksi, ikämatkustaja saa alennusta VR matkalipuista. Ravintolavaunun hinnoittelu tuntui varsin kohtuulliselta verrattuna nuoruusaikaan. Ainoa haaste ”julkisten” käytössä oli Joensuun ”JoJon” aikataulukirja. Illansuussa nakotimmekin bussipysäkillä tunnin, eikä tullut nysseä vaikka kuinka luimme kirjasta. Sitten oli pistettävä tossua toisen eteen ihanassa syysauringossa! Pääsääntöisesti voin kuitenkin suositella oman auton kotiin jättämistä, jos ajo alkaa olla haasteellista, mutta mukava olisi päästä liikkeelle.
Joensuussa on syksylläkin nähtävää hostellireissaajille ja Karjalan murre soljuu mukavasti paikallisten kanssa asioidessa. Joensuun kaupunkikuvaan vaikuttavat Pielisjoki, joka halkoo kaupungin pohjois-eteläsuunnassa, sekä keskustan matala rakennuskanta. Sinne tänne on myös onnistuttu säästämään vanhoja puurakennuksia, esimerkiksi keskustan Taitokortteli. Karjalaista tunnelmaa ja monimuotoisuutta kuvastavat Kirkkokadun molemmissa päissä sijaitsevat kirkot: Joensuun kirkko ja Pyhän Nikolaoksen kirkko.
Eksoottisin vierailukohde Joensuussa on Botanian taidepuutarha /perhospuutarha / kasvitieteellinen puutarha ja sen kupeessa kaupungin omistama arboretum. Tämä perhosia liitelevä ja papukaijan urputusta kaikuva kasvihuone oli meidän päävierailukohteemme reissulla. Kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1955, mutta Itä-Suomen yliopisto luopui siitä vuonna 2012. Botaniasta ottivat vastuun yrittäjä Kari Kola ja Botanian ystävät ry. Olisipa hauskaa päätä puiston Lettukesteille tai RytmiäTropiikissa konsertteihin.
Illan lähestyessä ja JoJo bussia odotettuamme matka jatkui siis jalkapatikassa. Istuimme tovin Linnunlahti Holidayn penkeillä katsellen Pielisjoen sineen. Teltat näyttivät vuosikymmenten aikana vaihtuneen matkailuvaunuiksi ja -autoiksi. Vaan eipä meistäkään enää telttailijoiksi olisi. Kuka kiskoisi kankeat kampurat aamulla ulos teltasta? Hostelmajoitus oli siis hyvä valinta majapaikaksemme. Linnunlahti Hostel otti vastaan uupuneet reissaajat keskikaupungin tuntumassa. Hostelli tarjosi siistin, huolettoman ja turvallisen majapaikan uupuneille patikoijille. Majoitus oli kuin suomalainen mies, ei mitään turhaa krumeluuria vaan turvallinen syli uupuneelle. Hiljainen ja rauhallinen ”luottopakki”.
Seuraavana aamuna vaeltelimme Pielisjoen tuntumassa ”Joensuun kauneimmalle terassille”, Jokiasemalle. Satamassa oli melkoinen määrä erilaisia pienveneitä. Osa purjehtijoista oli jo siirtänyt veneensä talviunille. Aikamoisia pylväitä nuo maassa pötköttävät purjeveneiden mastot! Veneiden kunnostajat morjestivat toisiaan ja touhuilivat auringon lämmössä. Jokunen aamu-uninen nautti vielä maisema-aamiaista rantaterassilla.
Lounas-etappimme oli vuonna 2023 valmistunut mahti-Kauppahalli. Hallin omistaa vähän yllättäen Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ja ihanan perinteiset kauppaliikkeet puuttuvat hallista. Kuppilaa on rinta rinnan kuin Hietsun hallissa. Treffasimme serkkulikan salaattibaarin herkkujen ääressä ja voin vakuuttaa, ettei puheesta ja porinasta ollut pulaa! Treffien päätteeksi pyörähdimme tutustumassa Joensuun syysmarkkinoihin. On se kumma, että lakukauppiaat löytävät tiensä kaikille mestoille!
Odottaessamme iltajunaa eli päivän viimeistä yhteyttä maalikylille nautimme tovin romantiikkaa ja glamouria paikallisessa leffassa. Joensuussa on ollut upea, vuonna 1927 perustettu ”Elävienkuvien Teatteri Tapio” Kauppakadun varrella. Kino Tapion rinnalle on valmistunut uusi Tapio elokuvakompleksi vuonna 2005 ja se vastaa nykyistä useiden kankaiden, popparin, limun ja muun virvokkeiden asiakastarpeisiin.
Pitkin pientä syysreissuamme tuli yhä selvemmäksi, että matkatoiveemme sekä kykymme liikkua olivat muuttuneet suurimääräisesti 40 vuoden aikana. Kaikenlainen hauska haihattelu oli muuttunut poroporvarilliseksi luonto- ja kulttuurilomaseksi. Eikä tällä kertaa löytynyt savolaiskundeja, jotka olisivat vieneet meidän Puijon rinteille hauskanpitoon. Hostellimatkamme luonne ja tempo oli kuin toisesta maasta. Mutta mukavaa meillä oli: saimme tehdä juuri sitä mitä halusimme ja omaan tahtiimme. Voin ilomielin suositella hostellimatkaa ikääntyneellekin reissaajalle. Me jäämme ystäväni Raijan kanssa muistelemaan Botanian perhosia ja auringossa helmeilevää Pielisjokea, kunnes seuraava matkamme Joenkaupunkiin koittaa.
Teksti ja kuvat: Päivi Hippeläinen
Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2025 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2026 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2026.
Julkaistu 21.11.2025
Vastaa