Miniloma koulussa

Hostellireissaajatarina 5: Johanna Hokkanen
Reissukohde: Koulumäki, Kärkölä

Moikka,

Minä olen Johanna, todennäköisesti maailman uteliain ihminen, joka rakastaa tutkia uusia asioita ja paikkoja. Matkaseuranani tällä reissulla, kuten yleensä muillakin, olivat mieheni ja tyttäremme sekä kaksi pientä yhtä uteliasta koiraa, Myy ja Rambo.

Hostelleissa on se ihana puoli että aika moneen saa ottaa myös koirat mukaan ja ne ovat ihanan omanlaisiaan toisin kuin hotelliketjujen hotellit. Kaikilla paikoilla on oma historia ja tarina ja niihin on ihana tutustua.

Pääsimme siis tämän vuoden hostellireissaajiksi ja kohteeksemme valikoitui Koulumäen b&b Kärkölässä (puolen tunnin ajomatkan päässä Lahdesta ja Riihimäeltä).

Matkatavarat -check, isäntä ja tytär -check, koirat – check ja sitten matkaan!

Lähdimme kahden maissa ajamaan kohti Kärkölää ja Koulumäen b&b:tä. Ajoimme E75:sta Levantoon asti ja käännyimme liittymästä 14 kohti Orimattilaa ja Kärkölää.

Nyt alkoi jo innostus kuplia, kohta perillä! Pian saavuimmekin Järvelään. Tässä pieni infopläjäys Wikipediaa hieman lainaten, Järvelä on Kärkölän kunnan kuntakeskus ja selvästi suurin taajama.

Ajamme siis Järvelän taajaman läpi kohti Kärkölää. Järvelästä löytyi kaikki tarpeelliset peruspalvelut sekä Koulumäkeä lähin ruokakauppa ja ravintola.

Tummien pilvien saattelemana käännyimme Huovilan puiston kyltin kohdalta kuusien reunustamalle hiekkatielle.

Tuntuu että aika pysähtyy. Parkkipaikan vieressä on ihana pihapiiri, jonka aidan sisäpuolelta löytyy lifestyle myymälä Carl`in Kulma. Puoti oli ikävä kyllä juuri menossa kiinni, kun saavuimme paikalle. Omistaja huikkasi haluammeko tulla vielä piipahtamaan puodissa, mutta ilmoitimme kahvihammastamme kolottavan niin paljon, että kiitimme vain kohteliaasti tarjouksesta ja hän neuvoi meidät museoalueen kahvilalle.

Koirat nauttivat raikkaasta ilmasta ja jännistä uusista tuoksuista.

Huovilan puiston ihanassa kahvilassa nautimme jääkahvia, gluteenittoman leivoksen, Herra Hakkaraisen päärynälimua, kahvia ja voisilmäpullan.

Kahvilan yhteydessä oli vanhaan kaappiin tehty pieni myyntipiste, jossa oli erilaisia Kärkölä -ja Huovilan puisto aiheisia tuotteita myynnissä, meille lähti mukaan vihreä Kärkölä-vesipullo.

Pihapiirissä on paljon hienoja vanhoja rakennuksia, aittoja, kotiseutumuseo, englantilaistyylinen maisemapuisto ja mm. Helvi Sipilän istuttama tammi.

Jos taivas ei olisi näyttänyt niin uhkaavalta, olisimme lähteneet koirien kanssa kiertämään 1,2 km pituisen Hiidenmäen luontopolun, joka alkaa puiston Pikku-lammen luota.

Kuudelta oli alkamassa Kärkölän kesäteatterin Pohjalaisia-esitys, joka sijaitsee puistossa kahvilan takana, mutta koska meillä oli jo kova hinku päästä tutkimaan tulevaa yöpaikkaamme ja alkoi sataa juuri kun saimme herkuteltua, jatkoimme matkaamme Koulumäen b&b:hen, joka oli vain neljän minuutin ajomatkan päässä.

Saavuttuamme perille Koulumäen vanhempi sukupolvi otti meidät lämpimästi vastaan, esitteli huoneemme ja koulurakennusta ja kertoi talon historiasta.

Huoneemme lähellä oli vessa, ja suihku löytyi keittiön vierestä kahden majoitushuoneen luota.

Toisessa eteisaulassa oli hieno toimiva putkiradio, jota kuuntelimmekin hetken illalla ja seuraavana aamuna. Toisesta eteisestä pääsi yhteen majoitushuoneeseen, joka oli olohuoneen vieressä.

Ympäri koulua seinillä oli ihania vanhoja opetustauluja! Huoneemme vieressä seinustalla oli vanhan opettajan pöydän yläpuolella kartta, josta löytyi Neuvostoliitto ja muita maita, joita ei ko. nimellä ole enää olemassa.

Myy ja Rambo nuuskivat huoneemme läpikotaisin ja kun ne olivat kotiutuneet, lähdimme kauppaan. Isäntämme vinkkasi meille läheisen ravintolan, josta saa mm. pitsaa ja kebabia, mutta nähtyämme pihalla olevan hiiligrillin, jota vieraat saavat käyttää, päädyimme läheiseen kauppaan ostamaan evästä grilliin. Koulun eteisestä löytyi kätevästi valmiina hiilipussi ja sytytysnestettä, joita sai myös käyttää, joten ei tarvinnut ostaa omia.

Nautimme pihalla pöydän ääressä salaattia ja grillimakkaraa, kyllä muuten maistui hyvälle. Oli ihanaa syödä auringonpaisteessa, koirat tietysti visusti lähistöllä, jos vaikka sattuisi jokin herkkupala vahingossa tippumaan lautaselta.

Ruuan jälkeen kävimme katsastamassa viereisestä rakennuksesta löytyvän liikuntasalin, jossa testasimme kuntoiluvälineitä, pelasimme sählyä ja koripalloa.

Sitten kello olikin jo niin paljon, että oli aika lähteä viemään koirat lenkille. Erinäisten sattumusten jälkeen päädyimmekin koululle palattuamme ajamaan suoraan läheiselle Valkjärven koira -uimarannalle pesemään Rambon, joka keksi lenkillä mennä nurmikon keskellä olevaan mutakuoppaan pyörimään.

Koiralenkkimaisemat olivat muuten aikas upeat, hienoa suomalaista peltomaisemaa ja tietysti Huovilan vanha ratsutila, joka tosiaan oli ihan kävelymatkan päässä Koulumäestä. Uotilan omena -ja vadelmatila on myös lähellä Koulumäkeä, kävellen n. 14 min. ja autolla 2 min.

Koira-uimarannan vieressä oli hieno uimaranta, mutta emme uskaltaneet mennä uimaan, koska ilmoitustaululla luki jonkun ilmoittaneen järvisyyhystä, joten menimme koululla lämpimään suihkuun 🙂

Minulla oli haave päästä vielä illalla pelaamaan biljardia liikuntasaliin, mutta kello oli seikkailumme jälkeen niin paljon, että oli jo nukkumaanmenoaika. Oli ihana yllätys, että tyttärellemme oli huoneessa ihan kunnon sänky, ei tarvinnut nukkua sohvasängyssä, ne harvoin ovat kovin mukavia nukkua. Sateen ropinaa kuunnellen oli mukava kömpiä nukkumaan.

Aamulla herättyämme söimme huoneessamme aamupalaa ja sen jälkeen pelasimme isoimmasta luokasta tehdyssä olohuoneessa lippupeliä. Huomasi että meillä aikuisilla on vierähtänyt tovi maantiedon tunneista, porukan nuorin voitti pelin ylivoimaisesti. Sateen ropistessa ikkunoihin oli kotoisaa istuskella nojatuolissa ja pelata.

Olohuoneesta löytyi myös liitutaulu ja lisää hienoja opetustauluja sekä piano ja nuotitkin, voi kun osaisin vielä soittaa. Luokassa oli niin paljon pelejä, että siinä riittäisi varmasti ainakin viikoksi pelattavaa.

Sitten olikin ikävä kyllä aika tiskata aamupala-astiat, pakata kimpsut ja koirat auton kyytiin ja luovuttaa huone. Totesimme yhteen ääneen, että tänne voisi mielellään toistekin tulla ja olla vaikka kokonaisen viikonlopun niin olisi aikaa touhuta sisällä ja ulkona.

Ensimmäiseksi suuntasimme naapuritontilla sijaitsevalle Kärkölän uusgoottista tyyliä edustavalle kirkolle. Tihkusateesta huolimatta kirkko oli komea näky.

Hollolan seurakunnan kotisivuilta selvisi, että ensimmäinen kirkko Kärkölään valmistui vuonna 1754. Kyseinen puukirkko todettiin 1850-luvulla huonokuntoiseksi, joten rakennettiin uusi kirkko, joka valmistui vuonna 1889.

Toisella puolella tietä suunnilleen vastapäätä Koulua oli hieman pensaan sisällä piilossa rauhanmerkki-tolppa. Oli pakko oikein G-Lensillä selvittää mikä se on, kun en ole moiseen aiemmin muistaakseni törmännyt. Vallitkoon rauha maailmassa – vallan osuva teksti tähänkin maailmanaikaan. Tolppa näyttää siltä, että se on siinä jo tovin seissyt. En valitettavasti löytänyt netistä aiheesta enempää tietoa, olisi kiva tietää koska se on siihen laitettu.

Kirkolta lähdimme ajamaan kohti Vääksyä. Matkan varrella oli molemmin puolin tietä kauniita peltomaisia ja hienoja vanhoja taloja sekä tietysti lehmiä ja hevosia laiduntamassa. Suomea kauneimmillaan.

Kohteenamme oli Koulumäeltä 40 minuutin ajomatkan päässä oleva Ranskalainen kyläkauppa, mutta emme voineet vastustaa kiusausta pysähtyä, kun matkan varrelle sattui Viipurilainen Kotileipomo. Siellä olisi ollut minulle paljonkin gluteenittomia herkkuja, mutta päädyin ihanaan brita-kakkuun. Leipomon ulkopuolella oli terassi, johon olisi koirien kanssa voinut istahtaa, jos ei olisi satanut kaatamalla vettä. Nautimme siis sisällä herkut ja kahvit ja mukaan tarttui yksi rouheinen leipäkin.

Vääksyyn päästyämme satoi vielä vettä, joten emme alkuperäisen suunnitelman mukaan istahtaneet Raskalaisen kyläkaupan terassille kahvittelemaan ja syömään koirien kanssa, vaan pyörähdimme sisällä ja ostin matkamuistoksi makusiirappia.

Samaan syssyyn piipahdimme myös risteyksen toisella puolella olevassa Lauran kaupassa, missä oli aivan ihania juttuja kahden kerroksen verran. Mukaan tarttui mm. mekko, nappeja ja yksi kaulakoru.

Tämän jälkeen suuntasimme Vääksyn kanavalle Kanavan Helmi-kahvilaan, josta saa leivonnaisia, erikoiskahveja sekä Vääksyn jäätelötehtaan omia artesaanijäätelöitä. Jopa koirille oli oma jäätelöannos, joka teki katoamisennätyksen, eli maistui ilmeisesti erittäin hyvältä.

Hauskana yksityiskohtana oli isot pehmolelut, joita oli laitettu pöytiin nautiskelijoiden seuraksi. Dragon fruit -ja limoncello jäätelöt olivat tooodella hyviä, suosittelen! Jäätelön syömisen lomassa oli kiva katsella kanavan läpi lipuvia veneitä.

Herkuttelun jälkeen tutustuimme vielä kahvilaa ympäröivään puistoalueeseen ja muistomerkkiin sekä leirintäalueeseen ja sitten suuntasimme takaisin autolle, josta matka jatkui Lahden kautta kotiin.

Kaiken kaikkiaan oli ihana reissu, olisi vaan saanut olla yksi yö/päivä lisää aikaa seikkailla, olisi ehtinyt käydä katsomassa kesäteatteriesityksen ja pelailla Koulumäen liikuntasalissa ja olohuoneessa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hokkanen

Tutustu Koulumäkeen

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2026 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2027 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2027.

Julkaistu 11.8.2026