Hostellireissu esteettömyyden ehdoilla: Perheloma Akaan Hostel Vekottimessa

Hostellireissaajatarina 2: Kristiina Rahkonen
Reissukohde: Hostel Vekotin, Akaa

Haimme hostellireissaajaksi, koska koimme sen ainutlaatuiseksi mahdollisuudeksi päästä tutustumaan hostelleihin. Meillä on useampi lapsi, ja kaksi heistä on erityislapsia. Opiskelen rakennustekniikkaa ja etenkin keskimmäisen erityistarpeiden vuoksi kiinnostuin esteettömyydestä rakennuksissa. Liikuntarajoitteisille soveltuvista hostelleista meille tarjottiin Jämsän Majatalo Villasta ja Akaan Hostel Vekotinta. Päädyimme Hostel Vekottimeen, koska se oli sopivan matkan päässä.

Perhehuoneessa oli viisi sänkyä, ja yhteisistä tiloista löytyi uima-allas ja sauna, jotka sai varattua yksityiskäyttöön tunnin ajaksi. Koimme sen isona plussana. Uimahallin yhteinen vuoro oli 21–22.00, mutta koska meillä oli mukana kolme nuorimmaista ikähaitarilla 2 v, 3 v ja 6 v päädyimme varaamaan yksityisvuoron aikaisemmin.

Lähdimme Porista jo aamulla ajatuksena käydä matkanvarrella Kiviniemen eläinpuistossa. Se oli sopivasti puolessavälissä matkaa. Eläinpuistossa meidän suosikkimme olivat ehdottomasti todella sosiaaliset ja persot puput sekä minipossut. Osaa eläimiä sai ruokkia voikukanlehdillä ja voikukilla mikä oli tietysti lasten mielestä parasta. Strutsin näkeminen oli meille kaikille ensimmäinen kerta. Puistossa oli eläinten lisäksi pomppulinnoja, trampoliineja, leikkipuisto, vaijeriliukua, keppihevosrata, mönkijäajelua ja polkuautoja. Viiden euron lisämaksusta pääsi poniajelulle. Puistoilun jälkeen käytiin vielä syömässä ja sen jälkeen olikin hyvä matkustaa ulkoilmasta ja touhusta väsyneiden lasten kanssa kohti Hostel Vekotinta.

Hostel Vekotin sijaitsi omassa rauhassa hiekkatien varrella. Siellä oli piha, jossa oli pöytäryhmiä ja grilli. Kun päästiin huoneeseen, huomasin heti, kuinka tilava huone oli ja se oli todella positiivista. Sängyt olivat kevyitä ja niitä oli helppo siirrellä oman mieltymyksen mukaan. Sängyt oli valmiiksi pedattu, kaapissa oli myös lisätyynyjä, joita emme tosin tarvinneet. Hostellissa ei ollut saatavilla vauvasänkyjä, mutta meillä ei ollut sille tarvettakaan. Lisäksi huoneessa oli vuodesohva ja n. 32 tuumainen tv vuodesohvan lähettyvillä. Nukkumisjärjestelyjä miettiessämme päätimme siirtää yhdeltä sängyltä petauspatjan vuodesohvalle, jotta minä ja mieheni voisimme nukkua vierekkäin. Näin saimme järjestettyä kaikki kolme lasta vierekkäisiin sänkyihin.

Aulassa lapset löysivät lelu-, kirja- ja piirtelypisteen sekä pianon nopeasti. Siellä kuluikin hyvin aikaa odotellessa uimahallivuoroa. Kello 18.00-19.15 meillä oli uintivuoro ja saimme täyttää uimapatjoja ja leluja sillä välin, kun lapset touhusivat leikkipisteellä. Uima-altaalla oli tilava pukuhuone ja suihku ja tilat olivat esteettömät. Sauna oli tilava ja sinne olisi päässyt suihkutuolin kanssakin, lapsilla oli hyvin tilaa vesileikkeihin toiseksi alimmalla lauteella.

Wc:t oli hyvin tilavat, mikä oli todella positiivista. Tukikaiteet pönttöön sai helposti. Pottaa ei ollut, mutta se oli arvattavissa ja meillä oli supistaja mukana. Wc-paperi oli kauempana, joka vähän haittasi omatoimisuutta. Lavuaari oli myös lyhytkasvuiselle lapselle aika korkea eikä jakkaraa ollut. Neliönmuotoinen lavuaari myös teki sen, ettei kädet yltänyt hanalle. Vessoja oli kuitenkin useampi, joten jonoa ei ollut vessoihin.

Kun lapset saatiin nukkumaan, minä ja mieheni menimme itsepalvelukeittiöön laittamaan pakastepitsat uuniin. Keittiössä oli hyvät mahdollisuudet ruoanlaittoon ja ruokailuryhmä. Keittiö sijaitsi lähellä perhehuonetta, joten olisimme kuulleet, jos lapset olisivat heränneet. Se mahdollisti siis kahdenkeskisen iltapalahetken ilman, että tarvitsi olla hiljaa samassa huoneessa.

Henkilökunta oli ystävällistä ja aamupalalla oli runsaasti vaihtoehtoja ja pussipuuroja oli myös gluteenittomia. Lisäksi oli leipää ja jogurttia. Juomana oli useampaa mehua, maitoa tai kaurajuomaa. Hotellin aulatiloissa oli sohvia, missä pidimme useita kirjanlukuhetkiä.

Seuraavana päivänä suuntasimme tutustumaan Akaan kaupunkiin. Ensimmäiseksi mentiin Akaan veturimuseoon. Paikka ei ole esteetön, mutta alue on niin keskeisellä paikalla, että siellä oli helppo kantaa reppuselässä lasta. Avustettuna olisi päässyt rattailla tai pyörätuolissa. Olen itse käynyt museossa lapsena ja oli mukavaa viedä oma jälkipolvi sinne nyt aikuisena. Etenkin kuopus oli innoissaan junista, mutta myös muut lapset innostuivat. Ulkopaikkakuntalaisena olisin kaivannut selkeämpiä opastuskylttejä, jotka näyttäisivät kulkureitit ja kertoisivat, mihin juniin ei saa mennä. Paikalla oli lisäksi leikkipaikka missä lapset viihtyivät samalla, kun me aikuiset mietimme seuraavaa kohdetta. Päädyimme Toijalan ABC:n kautta syömään. Leikkipuisto oli mukava ja pöytiä oli reilusti, vaikka väkeä riitti. Plussaa oli, että leikkipaikka ja ruokailupöytiä oli sekä sisällä että ulkona.

Siitä jatkoimme Toijalan satamaan Elämyspuisto Goparkiin, missä olisi mennyt vaikka koko viikonloppu. Ajattelimme ensin, että olisimme menneet kaikki järvivesipuistoon. Kuulemma yksi aikuinen olisi riittänyt yhtä uimataidotonta lasta varten, ja meillä oli kaksi uimataidotonta ja kaksi aikuista. Me päädyimme kuitenkin siihen, että esikoinen meni miehen kanssa, sillä oli oletettavaa, että hän tarvitsi jonkin verran tukea, että pääsee takaisin radalle. Syyhyn vaikutti myös, että keskimmäinen on todella kylmänarka ja hänellä on lämmönsäätelyvaikeuksia eikä päivä ollut järin lämmin.

Satamassa oli myös leikkipuisto, pomppulinnoilla varustettu Touhupark, golfrata, ruokapaikka, jätskikioski, vene ja sup-lauta vuokrausta sekä lintutornille johtava luontorata. Siellä olisi voinut viettää, vaikka toisenkin päivän. Meillä oli kuitenkin aikataulu, sillä seuraavana päivänä oli työpäivä. Vesipuistossa miehellä ja tyttärelläni oli ollut todella hauskaa ja aika kului siivillä, lopulta jouduin käydä huikkaamassa, että nyt olisi aika siirtyä rantaan. Pomppupuistossa, leikkipuistossa ja rannalla kaikki viihtyi ja kotiin lähdettiin hymyssä suin ja kyseltiin, milloin mentäisiin uudelleen.

Toijalan satama oli todella positiivinen kokemus. Meidän lasten ikähaitari on niin suuri, että paikkoja missä kaikki viihtyisivät ja voisivat tulla mukaan, ei ole ihan älyttömän paljon, kun ikähaitari on leikki-ikäisestä teiniin. Tästä paikasta jäi kuitenkin sellainen olo, että joka ikäluokalle oli jotakin. Esteettömyys oli mielestäni hyvin huomioitu alueella. Satamasta löytyi liuskaa terassille, joka oli leveä ja myös pitkä. Kynnykset olivat matalia ja alueelta löytyi inva-wc. Golfradalle pääsi esteettömästi, kuten terassille, josta näki vesipuiston ja järven.

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen tähän minilomaan. Akaa vaikutti ihanalta pieneltä kaupungilta, joka kuitenkin on lähellä isompia kaupunkeja ja palveluita. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme tutustuneet myös Luttusen rantaan sekä luontopolkuihin. Googlettelun perusteella Akaassa sijaitsee useita esteettömiä tai lähes esteettömiä luontopolkuja. Ehkä seuraavalla reissulla suuntaamme uudelleen Akaaseen ja pääsemme tutustumaan enemmän näihin luontopolkuihin.

Teksti ja kuvat: Kristiina Rahkonen

Tutustu Hostel Vekottimeen

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2024 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2025 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2025.

Julkaistu 27.6.2024