Lapset, polkupyörät ja kesäinen Oulu

Hostellireissaajatarina 3: Lotta Eerola
Reissukohde: Hostel Café Huvila, Oulu

Hei, olen Lotta ja minut valittiin Hostellireissaajaksi kesälle 2025. Päätin ottaa mukaan lapseni Janiran (10) ja Emen (5) ja tehdä heidän kanssaan pienen kesälomareissun junalla Ouluun. Kerronkin tässä, kuinka reissu sujui autottomana lasten kanssa.

Aamulla pakkasin tavarat pyörälaukkuihin ja poljimme lasten kanssa Kajaanin rautatieasemalle. Olimme asemalla hyvissä ajoin ja katsottuamme oikean raiteen jäimme odottelemaan junaa. Laiturialue oli täynnä ihmisiä ja saimme luovia sen toiseen päähän päästäksemme oikeaan vaunuun. Pyöräpaikat olivat vaunussa numero 4, kuten myös meidän istumapaikatkin. Nostin tytön pyörän telineeseen ja jätin oman sähköpyörän siihen viereen nojaamaan. Konduktöörin tullessa tarkastamaan liput kysyin, onko viereen tulossa vielä kolmaskin pyörä, mutta ei kuulemma ollut. Puoli vuotta sitten oli tehty muutos, ettei kyseisiin pyöräpaikkoihin myydä enää kuin kaksi paikkaa entisten kolmen sijaan. Alun perin oli tarkoitus ottaa myös pienemmälle lapselle oma pyörä, mutta lippuja varatessa VR:n sovellus myi paikat vain kahdelle samaan vaunuun. Päätimme silloin mennä kahden pyörän taktiikalla ja pienin saisi matkustaa tarakalla tällä kertaa.

Varaan lasten kanssa junalla liikkuessa aina paikat leikkivaunusta, jos vain mahdollista. Siellä matka sujuu mukavasti kirjojen parissa, liukumäkeä laskiessa tai leikkijunaa kuljettaessa. Tällä kertaa pelasimme myös muistipeliä ja söimme yhdessä eväitä. Junamatkustaminen on ekologinen ja helppo tapa liikkua ympäri Suomen, suosin junaa aina kun mahdollista. Lapsetkin ovat tottuneita matkustajia ja vähintään joka asemalla pitää kurkistaa mille siellä ”toisessa paikassa” näyttää. Junassa ei myöskään tapella niin kuin kotona vaan leikit sujuvat siellä paljon paremmin.

Reilun kahden tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Ouluun raiteelle 3. Päätimme käyttää hissiä alaspäin mennessä, vaikka toki jyrkkä luiska olisi ollut toinen vaihtoehto. Laitoin ensin lapset ja pienemmän pyörän menemään alas ja seuraavaan kyytiin hyppäsin oman pyörän + laukkujen kanssa. Hetken pyörittyämme ja mietittyämme mitä tekisimme, päätimme mennä hoitamaan parit pakolliset ostokset Kauppakeskus Valkeaan. Sääennuste lupasi meille sadetta lähes koko päiväksi, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys.

Ensimmäisenä löysimme lelukaupan, joka tietysti piti käydä katsomassa läpi. Sen jälkeen lapset halusivat leikkimään Valkean leikkitilaan, ”Roihulaan”, ja jaksoivat touhuta siellä pitkän tovin. Sieltä löytyi tekemistä niin pienemmälle kuin isommallekin leikkijälle. Oli pelejä, kioski/kahvila, kiipeilypaikka ja kaikenlaisia palikoita, joista rakennella. Itse sain lukea vähän aikaa kirjaa lasten viihtyessä kahvilaleikeissä.

Muutama vaatekauppa- ja vessareissu myöhemmin totesimme, että kaikilla oli jo kova nälkä. Tutkimme ravintolavalikoimaa ja päädyimme yksissä tuumin kokeilemaan meille uutta tuttavuutta nimeltä FRIENDS & BRGRS. Tilaaminen oli helppoa, palvelu nopeaa ja ystävällistä. Kaikkiin annoksiin kuului hampurilaisten lisäksi myös juomat ja ranskalaiset. Lapset olivat sitä mieltä, että tähän paikkaa pitäisi tulla heti huomenna uudestaan! Ruoka oli oikein hyvää ja kokemus oli positiivinen muutenkin. Hintakin oli kohtuullinen, n. 30 e kaikilta yhteensä.

Iltapäivällä ruuan jälkeen puimme sadevaatteet päälle, kumpparit jalkaan ja ei kun menoksi. Alun perin ajatuksena oli käydä kiertelemässä luontopolkuja, mutta sään vuoksi muutimme vähän suunnitelmaa. Hyppäsimme tytön kanssa pyörien kyytiin, pienimmän autoin satulaukkujen päälle ja ajeltiin ensin katsastamaan Toripolliisi. Vettä satoi tässä vaiheessa melkein vaakatasossa, mutta pysyttiin silti kuivina. Ihmeteltiin maailman menoa ja käytiin myös Kauppahallin Turisti-infossa katselemassa mitä sieltä löytyy. Otettiin paperikartta ja merkkailin siitä lähimpiä leikkipuistoja ylös iltaa ja huomista varten.

Lapset löysivät pihalta ison lätäkön ja kävivät hyppimässä ja roiskuttelemassa siinä kahdestaan, vesisateellakin voi olla hauskaa, kun on ne kunnon kuravaatteet! Matka jatkui rantaa seuraillen kohti Tervaporvarinpuistoa, jossa pysähdyttiin ulkokuntosalille heilumaan ja jumppaamaan. Oulun yksi parhaista puolista on monipuoliset ja ilmaiset liikkumismahdollisuudet kaikenikäisille. Matkalla näimme myös koripallokentän, melontatallin ja vesipuiston, jotka olisivat lämpimämmällä säällä myös kiinnostaneet.

Toppilaan saavuttaessa katselimme ympärillemme ja mietimme missä ihmeessä meidän vaaleanpunertava hostelli oikein voisi olla, olimmehan keskellä kerrostaloaluetta. Sieltä se kuitenkin lopulta löytyi muiden rakennusten välistä, alueena ei idyllisin, mutta melko helposti saavutettava niin kävellen, pyörillä kuin julkisillakin liikkuessa. Kesti hetken löytää oikea ovi, vaikka kyllähän se siinä selvästi luki, kun hoksasi vain katsoa. Pyörät jätimme hostellin taakse telineeseen, missä näytti olevan muutama muukin pyörä parkissa.

Sisäänkirjautuminen tapahtui omatoimisesti ovikoodilla, ulko-ovessa ensin oma koodi ja huoneeseen toinen. Liikuntarajoitteisille hostelli ei kovin hyvin sovi, sillä portaita ja kynnyksiä tästä talosta löytyy useita. Hostelli toimii vanhassa huvilarakennuksessa ja henkii sellaista kodikasta menneisyyden aikaa ja nimikin lienee siitä tullut: ”Hostel Café Huvila”. Huonekalut olivat verhoiltu paksulla sametilla, peilit olivat myös hienoja ja niitä oli useampia erilaisia. Tapetit ja matot olivat koristeellisesti kuvioituja, lattiat puuta. Täältä löytyi paljon ihania yksityiskohtia, mitä teki mieli koskettaa ja silitellä, mattojen pehmeyttä unohtamatta. Tarkistin myöhemmin niin ”rokokoo” kuvaisi tätä tyylisuuntausta ehkä parhaiten.

Meille oli varattu huone n:o 5, jossa oli kaksi metallista kerrossänkyä. Niiden välissä oli oviaukko, joten tavallaan saimme ”kaksi pientä huonetta” käyttöömme. Maksoimme siis kolmesta hengestä, vaikka huoneeseen olisi mahtunut neljä. Huoneessa oli myös vaaterekki, pieni pöytä ja tuoli. Tyttö halusi ”oman huoneen”, joten sovimme minun nukkuvan toisessa yläsängyssä pikkuveljen jäädessä alas. Hostellissa ei vaikuttanut olevan ketään muita meidän lisäksi.

Lähdimme lasten kanssa tutkimaan muita sisätiloja. He kiipesivät ensimmäisenä puurappuset yläkertaan ja menivät tutkimaan sieltä löytyviä leluja ja pelejä. Törmäsimme siellä ystävälliseen naiseen, joka kertoi kahvilan olevan kiinni, mutta lupasi meidän saavan katsella paikkoja siitä huolimatta. Alaovessa oli lappu aukioloajoista, mutta eiväthän lapset sitä hoksanneet, kun ovi oli kuitenkin auki.

Hostellin tyyli jatkui myös kahvilan sisustuksessa. Alakerrasta löysimme myös vessat/suihkut (3kpl) ja yhteiskeittiön/olohuoneen. Astiat olivat hauskasti eriparia ja niitä löytyi paljon. Jääkaappeja oli useampi, mutta kaikki eivät olleet käytössä (johtuen varmasti siitä, ettei nyt ollut paljon majoittujia), kuiva-ainehyllystä löytyi mausteita, öljyä, pastaa, hiutaleita yms. mitä sai käyttää. Pienellä budjetilla reissatessa nämä ovat sellaisia juttuja, jotka ilahduttavat joka kerta. Jätteiden lajitteluun kiinnitin myös huomiota, kaikille roskille löytyi omat jäteastiat, iso plussa siitä.

Olohuoneesta löytyi myös Playstation 5, jota lapset myöhemmin illalla pääsivätkin vähän kokeilemaan. Nurkassa oli myös lelukori ja paljon lastenkirjoja, joten tekemisen puute ei päässyt meitä yllättämään. Aikuisille löytyi myös oma kirjahylly vastapäiseltä seinältä ja siellä olisikin ollut paljon jännittävää luettavaa. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin jo yksi kirja kesken enkä viitsinyt aloittaa uutta tällä yhden yön reissulla.

Illalla pyörähdimme lähikaupassa ostamassa ruokatarvikkeita iltaruualle ja huomiselle. Yhteen suuntaan matkaa oli n. 700 m eli sopiva pikku-ulkoilu. Tämän jälkeen saimmekin vieraita, nimittäin ”meidän” Otto-koira tuli käymään omistajineen hostellilla. Olin varmistanut asian olevan ok aiemmin sähköpostitse, hostellin sivuilla kun mainittiin lemmikkiystävällisyys yöpymisen osalta osassa huoneista. Oli mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

Heidän lähtiessä kotiin oli meillä aika kokkailla iltaruoka ja siirtyä muutenkin pikkuhiljaa iltahommiin. Alkuun keittiössä vähän jännitti mitä saa ottaa ja mitä ei, mutta pian muistin miksi olen aiemmin käyttänyt paljonkin hostelleja. Ei tarvitse aina syödä ulkona, jääkaappi on käytössä ja saa olla tavallaan kuin kotona, vaikka onkin reissussa. Yhteisiä tavaroita/ruokia saa käyttää, omat pitää aina nimetä ja jäljet tietysti siivota. Jossain vaiheessa ulko-ovi kolahti, mutten nähnyt ketään. Yöksi nostin toisen pyöristä eteisen käytävälle, yläkerran kahvilasta saatuna vinkkinä, ettei kukaan varmasti varastaisi sitä.

Luimme iltasaduksi lyhyen kuvakirjan, jonka poika löysi olohuoneen hyllystä. Laitoin lapset nukkumaan ja menin itse hetkeksi olohuoneeseen nojatuoliin istuskelemaan. Ilta-aurinko värjäsi ikkunan läpi huoneen keltaisen ja punertavan eri sävyihin, kun sää lopultakin alkoi selkenemään. Ihastelin iltaa samalla kuin soittelin kotiin päivän kuulumiset. Kävin vielä tässä välissä ottamassa kuvia niistä yksityiskohdista, joista kirjoitinkin ylempänä. Kylpyhuoneista löytyi shampoot, hoitoaineet ja joku hammastahnatuubikin siellä taisi olla käytettävissä. Pieniä asioita, mutta jos omat sattuvat unohtumaan kotiin niin aina ei tarvitse ostaa reissussakaan uusia. Vauvoja ajatellen oli suurimmassa vessassa ihanan värinen hoitoalustakin.

Kiipesin yläsänkyyn, ensimmäistä kertaa vuosiin. Peitot ja tyynyt olivat ihanan muhkeita ja lämpimiä, niiden väliin oli mukava kömpiä nukkumaan. Yöllä näin hostelliunia…

Aamulla kaikkien herättyä ja pukeuduttua lähdimme aamupalalle, se kuului majoituksen hintaan. Netissä olin lueskellut ”vohvelitaikina-mahdollisuudesta” hostellin aamupalalla puuron lisäksi ja lapsethan siitä riemastuivat. Taiteilin keittiöstä löytyvistä aineksista meille vohvelit isolla vohveliraudalla, jogurttia, leipää ja niihin päälle jääkaappiin tuotuja lisukkeita. Juomistakin löytyi valinnanvaraa: mehua, kahvia, teetä, kaakaota, maitoa/kaurajuomaa.

Tässä vaiheessa törmäsimme hostellin toiseen asukkaaseen ja juttelimme hetken siitä, miten kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa tekevät oman osansa hostellin tunnelmasta. Näitä kohtaamisia jäin vähän kaipaamaan tältä reissulta, mutta toisaalta saimme touhuta omien aikataulujemme puitteissa. Pakkasimme syönnin jälkeen tavarat valmiiksi pyörälaukkuihin, jotta ehtisimme ulkoilun jälkeen vielä syödä rauhassa.

Taivas näytti melko synkälle tien toisella puolen, mutta sääennuste ei luvannut kuitenkaan ihan vielä sadetta. Päätimme lähteä tutkimaan lähellä sijaitsevaa Nallikarin aluetta pyörillä ennen huoneen luovutusta. Poljimme lasten kanssa pitkin rauhallisia hiekkateitä ja vehreys ympäröi meidät ihanasti. Tuntui kuin olisimme olleet maalla! Pysähdyimme ihastelemaan useamman kerran matkan varrella olevia maisemia ja leikkimään puistoihin. Niiden lisäksi pyöräreitin varrelle osui ulkokuntosali, majakka, Zip line-vaijeriliuku (tämä olisi auennut vasta iltapäivällä) ja hiekkarannalta vielä iso kiipeilyteline.

Nallikaria on uusittu isosti viimeisten vuosien aikana, koska sieltä näyttää löytyvän jos jonkinlaista ohjelmapalvelua, ja vuokrattavana olisi ollut myös useita erilaisia kulkupelejä. Suurin muutos oli kuitenkin rannan tuntumaan rakennettu aidattu uusi hieno leikkipuisto, josta löytyi kaksi vaijeriliukua vierekkäin, nopeuspeli, kiikkuja, leikkiteline liukumäkineen ja paljon muuta mukavaa. Sää oli edelleen tuulinen, mutta jo paljon lämpimämpi kuin eilen. Viihdyimme puistossa reilun tunnin, kunnes lähdimme syömään lounasta hostellille. Tämä äitikin pääsi leikkimään tässä puistossa, sille ei onneksi ole ikärajaa.

Söimme hostellissa edellisenä päivänä tehdyn ruuan pois ja kävimme yläkerran kahvilassa vielä maistelemassa taivaallisen hyvää suklaakakkua. Hintataso oli normaalia kahvilahinnastoa, kakkupala oli reilun kokoinen ja oikeasti todella hyvää. Tyttö tokaisikin, että ”Äiti, sä et osaa tehä näin hyvää kakkua!”. Tänne voi myös maksaa hostelliyöpymiset, mikäli ei ole vielä etukäteen netissä varatessaan maksanut.

Iltapäivän vietimme aurinkoisessa säässä Ainolan puistossa monien muiden tavoin ja kävimme vielä syömässä keskustassa ja ostamassa eväät ennen junan lähtöä. Kuljimme kaikki siirtymät pyörillä pitkin pyöräkaistoja ja ne sujuivat oikein mallikkaasti kaikilta. Kotona Kajaanissa meillä on lähinnä yhdistettyjä kevyenliikenteenväyliä niin täällä piti muistaa pysyä aina katkoviivan oikealla puolen pyöräilijöiden puolella.

Lähellä tai kaukana, aina reissu ei vaadi isoa budjettia. Oulussa on paljon hyvin hoidettuja pyöräteitä, viheralueita ja liikkuminen pyörillä on todella näppärää. Kauppahallin vieressä näytti olevan vuokrattavia kaupunkipyöriä (Jopoja), niiden hintoja en tällä kertaa selvitellyt. Eivät ne yleensä kovin kalliita kuitenkaan ole missään olleet. Leikkipuistot, puutarhat, kirjastot ja monet luontokohteet houkuttelevat meidän perhettä matkustellessa uusiin paikkoihin. Mukaan tarvitsee ostaa lähinnä eväät, niin mukava päivä on taattu.

Lasten mielestä Hostel Café Huvila oli ”Sata kertaa parempi kuin hotelli, täällä on paljon tilaa ja kaikkea kivaa!”

Teksti ja kuvat: Lotta Eerola

Tutustu Hostel Café Huvilaan

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2025 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2026 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2026.

Julkaistu 3.7.2025