Kansikuva

Järjestöreissaajan viikonloppu Mikkelissä ja Hostelli Marjassa

Lähdin moottoripyörälläni iltaviiden tietämissä Vantaalta kohti Mikkeliä, suuntana siellä Marjan Matkakoti/Hostelli Marja. Ennen lähtöäni tarkistin sadetutkasta, että jos ajan maltillisesti, en saa kiinni saderintamaa ja pysyisin kuivana.

Ensimmäisen tauon ja 1,5 tunnin ajon jälkeen alkoi kaasukahva tuntumaan raskaalta ja ajoinkin reippaammin. Luonnollisesti kuitenkin rajoitusten mukaan tai miten letka kulki. Noin puoli tuntia ennen määränpäätäni saavutin sadepilven reunan ja mietin mitenkähän uitetun koiran näköisenä ilmestyn hostelliin.

Äitini oli lähtenyt Joensuusta hyvissä ajoin ja oli perillä minua aikaisemmin. Paikkaan oli helppo löytää. Kun olin purkanut tavarani ja saanut kypärän kuivaksi, nautimme itse keittämämme kaffet (jotka talo tarjosi) ja pötkähdimme hetkeksi pehmeille sängyille. Erityiskiitos hyvistä tyynyistä!

Hostelli Marja, Mikkeli

Hostelli Marja, Mikkeli

Sää oli vielä sateinen, joten päätimme lähteä äitini autolla hakemaan iltapala tarvikkeita. Kaupunki alkoi vasta heräillä ja ihmiset liikuskelivat kohti ravintoloita. Me jätimme tämän kierroksen väliin. Toimivassa yhteiskeittiössä teimme sitten voileivät ja katselimme illan uutiset.

Aamun sarastaessa kävimme aamiaisella läheisellä ABC-liikenneasemalla, sillä emme olleet varanneet aamiaista emmekä löytäneet henkilökuntaa sitä tiedustellaksemme. Vastapäinen rakennus, Huoneistohotelli oli vielä hiljainen. Hyppäsimme autoon ja ajoimme toiselle puolelle 5-tietä. Kuten me Pohjois-Karjalaiset immeiset sanomme ”tois puol jokkee” ajoimme ”tois puolel tiet”. Huoltoaseman aamiainen oli kattava, ei valittamista.

Kikatimme yhdessä äitini kanssa, että on se nyt kumma juttu, ettemme itse älynneet aamiaisesta mainita varauksen yhteydessä. Tajusimme myös, että mehän olimme hostellin puolella, jossa oli oma keittiö ja toiminta oli tarkoitettu itsenäiseksi, siksi kyseinen puoli oli myös edullinen. Ja mehän nautimme vapaudesta, liikuimme miten huvitti ja lepäsimme milloin huvitti. Ei tarvinnut seurata aikatauluja eikä ohjelmia. Paikka sopii todella hyvin reissaajille ja niille, jotka kaipaavat vain hyvää levähdyspaikkaa.

Kaupunkijuna Miken viimeisellä viikolla pääsimme nauttimaan kaupunki-kierroksesta. Mukavan lämmin elokuinen tuuli seuranamme puksutimme koko reitin.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Anne Mikkelissä. Kaupunkijuna Mikke.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Anne Mikkelissä.

Kalamarkkinoilla oli vipinää, joka olikin yksi ”nähtävyys” reitin varrella. Kävimme kiertelemässä tuoksujen sekametelissä ja pääsimme vielä kauden viimeisille jädeillekkin!

Naisvuoren kesäteatterissa ei pyörinyt esityksiä, joten piipahdimme vesitornissa kukkulan laella. Tämä onkin Mikkelin tunnetuimpia maamerkkejä. Upeat istutukset tervehtivät meitä ylhäällä ja tasanteelta avautuivat hulppeat näkymät Mikkelin ylle. Kävelimme tornin kapeat kierreportaat ylös ihastelemaan lisää maisemia, jonka jälkeen kahvihammasta alkoikin kolottaa ja hörppäsimme kahvit vesitornin kahvilassa. Löysimme tornista myös ilmansuunnan Marjan Matkakodille, jonne kävellen olisi ollut matkaa noin 1,5 km.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Anne Mikkelissä.

Mikke-Juna toi meidät turvallisesti takaisin torin laidalle, josta kierros alkoikin. Ajelun jälkeen päätimme mennä syömään Ravintola Huviretkeen. Naudan sisäfilepihvi oli todella mehukas lisukkeineen. Kliseisellä tavalla meinasi viedä kielen mennessään! Iloksemme huomasimme Mikke-Junan menevän ohi, kuljettaja heilautti kättään meille tunnistaessaan kasvomme.

Kävelläkkö vai ottaako taksi? Kumpikaan ei houkuttanut. Äitini kaivoi taskustaan käyntikortin, jonka oli nappassut mukaansa torin laidalta. ”Voitaisiinko mennä tällä”, hän kysyi. Numeroon soittamalla saimme ravintolan eteen pyörätaksin, joita näkee paljon ulkomailla.

Mikke Purhonen pyyhälsi paikalle reippaana ja hymyillen hyppäsimme taksiin. Kyyti oli mukavaa ja rentoa! Pääsimme kotiin, aivan oven viereen. Menimme myös Vanhan Pappilan ohi ja kuuleman mukaan ensimmäinen papin asumus rakennettiin paikalle jo 1400-luvun puolivälissä. Siellä olisi ollut mahdollista nauttia kahvila-ravintolan antimista.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Anne Mikkelissä.Hostellijärjestön järjestöreissaaja Anne Mikkelissä.

Illalla vielä pyörähdimme Visulahdessa muistelemassa, miten lapsuudessa ne isot dinosaurukset kummastutti. Vieläkin ne olivat isoja!

Sunnuntai aamulle olimme edellispäivänä onnistuneet tilaamaan aamiaiset. Kauniin auringon paistessa nautimme kattavasta aamiaisesta, mitään ei puuttunut ja nälkä lähti.

Aamiaispöytä Hostelli Marja, Mikkeli

Hieman mieli haikeina kohta tapahtuvasta lähdöstä kiertelimme aluetta kahvikupposet kädessämme ja kyllä vaan oli kaunis ja rauhallinen paikka. Jostain syystä naapurissa sijaitseva Jalkaväkimuseo toi turvallisuuden tunteen koko reissun ajaksi, vaikka eihän siellä sotilaita ollut!

Teksti ja kuvat: Anne Kassimäki

 

Matkakertomuksen kirjoittaja on Ammattiliitto Pron ja siihen kuuluvan Rahapelialan ammattilaisten jäsen. Anne on yksi Hostellijärjestön järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa ja saavat majoituksen alennettuun hintaan.

Ammattiliitto Pron jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

31.10.2017

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.