Joulutunnelman perässä pohjoiseen

Suomen Ladun jäsen Tanja Rautavirta suuntasi järjestöreissaaja matkallaan Rovaniemelle. Hän matkasi sinne seurueineen tapaamaan joulupukkia.

Mitä tulee mieleen sanasta Rovaniemi?

No joulupukki tietenkin! Ja joulu ylipäänsä, luonnollisesti kera porojen ja tonttujen. Mutta tuleepa Rovaniemi sanasta ja kaupungista muutakin mieleen; kuten pakkanen, revontulet, lumen ja jään valtakunta, ladut ja hiihtäminen, luonto, husky- ja moottorikelkkasafarit pöllyävien lumikinoksien keskellä, kaamosaika, ruska, kesän yötön yö – ja onhan noita vaikka mitä, eikö totta? Me vierailimme Rovaniemellä marraskuun jo painuessa joulukuun puolelle ja pääsyyllisenä vierailuumme oli se yksi salaperäinen, parrakas ja punanuttuinen mieshenkilö. Juuri hän, jota joulupukiksikin kutsutaan.

Matka kohti napapiiriä

Retkiseurueeseemme kuuluivat järjestöreissaaja Tanja ja siskonsa Teija sekä 7-vuotiaat serkkupojat Sisu ja Maksimus. Pojat odottivat reissua pienoisessa jännityksessä, sillä matkaa taitettaisiin sekä yöjunalla että lentokoneella. Ja pisteenä iin päälle päästäisiin tapaamaan joulupukki hänen omassa virallisessa kotikaupungissaan. Koimme kaikki itsemme jo etukäteen etuoikeutetuiksi päästessämme tapaamaan pukkia ja tonttuja sekä tutustumaan heidän työympäristöönsä, joulupukin pajakylään.

Perjantai-iltana tapasimme Teijan ja Sisun sovitusti Lahden rautatieasemalla, josta porukkamme sitten hyppäsi yöjunaan ja matka kohti pohjoista seikkailuamme pääsi toden teolla alkamaan. Pojatkin pääsivät viettämään ensimmäisen yönsä junassa, joten taas oltiin yhtä kokemusta rikkaampia.

Hyvää huomenta Rovaniemi!

Rovaniemelle saavuimme aikaisin lauantaiaamuna hieman levottomasti nukutun yön jälkeen. Levoton yö tai ei, nyt oltiin jo joulupukkia lähellä ja jännän äärellä. Majoituksemme oli Santa´s Hostel Rudolfissa, mutta koska saavuimme jo aamutuimaan emme vielä päässeet majoittumaan, vaan jätimme enimmät tavaramme säilytykseen päivän ajaksi. Santa´s Hostel Rudolf on edullisempaa matkustusmuotoa kannattaville suunnattu siisti, rauhallinen ja hyvällä sijainnilla varustettu majoitusvaihtoehto myös pienten lasten kanssa matkustaville.

Tavarat säilytykseen jätettyämme, nautittuamme hyvän aamiaisen ja suuntasimme sitten kohti Napapiirin eli arktisen alueen rajaa ja joulupukin pajakylää. Santa´s Hostel Rudolfilta matkaa pajakylään on noin kahdeksan kilometriä.

Vierailumme osui kovin sumuiselle ja räntäsateiselle lauantaille Rovaniemellä, asteidenkin näyttäessä plussan puolta. Sää ei kuitenkaan onnistunut pilaamaan iloamme vierailla joulupukin pajakylässä ja joulun lämpöiseen tunnelmaan pääsi kiinni kelistä huolimatta. Pajakylän keskellä sijaitsevan rakennuksen huipulle sijoitettu valokyltti ilmoitti joulupukin olevan paikalla: No nyt jännitti jo sekä isoja että pieniä reissukavereita!

Viimeinkin: Joulupukki

Joulupukin kammariin johtaa salaperäinen ja taianomaisen tunnelmallinen käytävä, jonka varrella on tarkoille, pienille silmille monenmoista nähtävää. Käytävän jälkeen joulupukin luona vierailija ei voi olla huomaamatta kooltaan vaikuttavaa kellokoneistoa rattaineen ja punnuksineen. Pukin kammarin oven suulla vartiovuorossa ollut tonttu tiesi kertoa meille tuosta ihmeellisestä kellopelistä ja parista muustakin seikasta tarkemmin.
Suuri kellokone on joulupukin aikakone, joka omalta osaltaan mahdollistaa joulupukin käynnit kaikkien maailman lasten luona jouluaattona. Aikakoneen lisäksi tarvitaan tietysti pieni hyppysellinen joulun taikaa.

Kun oikein korva tarkkana kuunteli tonttujen tarinoita, sai tietää myös, että joulupukin pajakylän alla, maan sisällä, kulkee salainen tunneli. Sen sijainnin tietävät vain pukki ja pari uskottua, vanhaa tonttua. Tuon salaisen tunnelin avulla joulupukki pääsee siirtymään kätevästi paikasta toiseen, sillä näin joulun alla vieraita Rovaniemellä riittää ja pukin pitää ehtiä paikkaan jos toiseenkin.

Pienen jonottamisen jälkeen, päästiin viimein tapaamaan joulupukkia. Pojat ojensivat joulupukille lahjatoiveensa ja pääsivät istumaan molemmin puolin pukkia ikimuistoisen hetken tallentamista varten. Poikien tiedusteltua pukilta, kuinka paljon tonttuja Rovaniemellä ja Korvatunturilla on, vastasi joulupukki omaan, veijarimaiseen tapaansa poroja olevan kuitenkin hieman enemmän kuin tonttuja.

Joulupukki antoi vielä äideillekin kiltteysohjeen joulun alla, jonka mukaan suklaata pitää muistaa syödä tulevien joulunalusviikkojen aikana. Eikä äideillä toki suklaan syöntiä vastaan mitään taida olla, ei nyt juuri ainakaan muistu mieleen

Pääpostin jälkeen tutustumisvuorossa oli alueella sijaitseva moottorikelkkamuseo, jossa pääsi ihmettelemään moottorikelkkoja 60-luvulta lähtien. Poikien mieleen taisi eniten kuitenkin olla peli, jota pääsi moottorikelkan selästä pelaamaan. Kelkkojen jälkeen kävimme tutustumassa alueella sijaitsevaan Husky Parkiin, jossa 80 valjakkokoiraa piti majaansa. Pajakylän nähtävyyksiin ja aktiviteetteihin kuuluvat tietenkin myös porot. Pojat pääsivät aidon ja oikhian (ja melko rämäpäisen) lapinmiehen pororekikyydillä pienelle ajelulle, kun ilta Rovaniemellä jo alkoi hämärtää. Valo -poro veti rekeä, poikien nauttiessa kyydistä lämpimästi porontaljoihin peiteltyinä.

Poroajelun jälkeen päivä olikin jo painunut iltaan ja oli aika palata Santa´s hostel Rudolfia kohti. Hostellilla odotti iloinen ja odottamaton yllätys, sillä toisessa huoneista oli oma sauna. Oli enemmän kuin nappiosuma, että räntäsateessa vettyneet lapin matkailijat saivat lämmitellä saunan lämmössä ennen peittojen alle kömpimistä.

Komea sunnuntaiaamu joulupukin kotikaupungissa

Päivän räntäsateiden jälkeen yöllä oli onneksemme satanut uutta, valkoista lunta ja aamu Rovaniemellä aukesi erittäin kauniina.

Oli tullut aika sanoa Rovaniemelle ”hei, hei ja nähdään pian”, kirjautua ulos mukavasta hostellistamme ja liikahtaa kohti lentokenttää. Paluumatkan teimme lentäen, sillä aikaa reissuumme oli rajatusti ja saihan Sisu-poika samalla ensimmäisen lentokokemuksensa. Taas kutsui arki, koulutyöt ja aikuisten oikeet työt. Mutta mikä oli uutta viikkoa aloitellessa, monta kivaa, uutta muistoa takataskuissa, joulutunnelmaa rinnoissa ja leveä hymy suupielissä.

Teksti: Tanja Rautavirta
Kuvat: Tanja Rautavirta, Teija Nykänen, Sisu Nykänen ja Maksimus Heinola

Matkakertomuksen kirjoittaja on Suomen Ladun jäsen ja yksi Suomen Hostellijärjestön vuoden 2015 järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa.

Suomen Ladun jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Julkaistu 4.12.2015, muokattu 21.1.2021