Kesäviikonloppu Tankarilla

Hostellireissaajatarina 5: Matti Hirvonen
Kohde: Hostel Tankar Inn, Kokkola

Reissuni kohti Kokkolan edustalla sijaitsevaa Tankarin saarta ja Hostel Tankar Inn:iä alkoi Joutsasta mökiltäni. Päätin lähteä ajamaan reissupakullani jo edellisenä iltana, sillä lautta Tankarille lähtisi jo klo 12 ja ajamista mökiltä Kokkolaan oli edessä noin 4 tuntia. Aikainen aamuherätys ei houkuttanut, joten sain idean olla jossain matkalla yötä. Tämä olikin hyvä päätös! Yöpaikaksi löytyi mukava luontokohde lammen rannalta, josta oli helppo jatkaa matkaa aamulla hyvin nukutun yön jälkeen.

Saavuin noin kello 11 Kokkolan Meripuistoon, josta yhteysalus M/S Jenny seilaa Tankarille ja takaisin. Vuoroja menee, ainakin heinäkuussa, päivittäin mikäli kelit sen sallivat. Iloinen yllätys oli, että Meripuistossa oli myös ilmainen pysäköinti. Lisäksi vieressä oli ruokapaikkoja, uimaranta ja camping alue. Hyvät palvelut siis!

Puoli 12 aikaan satamassa alkoi olla jo vilskettä. Ihmiset odottivat laivaan pääsyä innoissaan. Eikä ihme, olihan kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Odottelijoiden ikähaitarista pystyi jo päättelemään, että Tankar on koko perheen retkikohde. Laivamatka saarelle kesti noin puolitoista tuntia, joten matkalla oli aikaa ihailla Kokkolan edustan saaristomaisemaa. Laivan kaiuttimista tuli mielenkiintoista tietoa matkan varrelle osuneiden saarten historiasta. Lisäksi M/S Jennyltä löytyi kahvila, joka tarjoili pikkupurtavaa. Kahvi ja korvapuusti ainakin maistui erityisen hyvälle meri-ilmastossa! Itse laivaan mahtuu noin 170 henkeä ja se onkin yksi Suomen suurimpia saaristoristeilijöitä. Lisäksi myöhemmin Tankarilla kuulin paikalliselta veneilijältä, että alus olisi alun perin rakennettu jokilaivaksi Hollannissa. Oli miten oli, laiva vei meidät turvallisesti perille Tankarin satamaan. Ihmiset purkaantuivat laivasta rantaa, josta porukka suuntasi kukin omille teilleen. Meidät, jotka olimme varanneet majoituksen saarelta, opastettiin oikeaan paikkaan oppaan johdolla. Minun kohdallani se tarkoitti huonetta Tankar Inn-hostellissa kahdeksi yöksi.

Hostellirakennus on aiemmin toiminut saaren luotsiasemana, jossa luotsit päivystivät ja lähtivät töihinsä laivojen saapuessa Kokkolan saaristoon. Vanhat luotsien huoneet oli muutettu kotoisiksi kahden hengen huoneiksi. Myös vanha tähystystorni oli majoituskäytössä isommille ryhmille ja oli kuulemma suosittu myös hääparien keskuudessa. Lisäksi asukkaiden käytössä oli jaetut wc- ja suihkutilat ja mikä parasta, sauna! Yleiset oleskelutilat olivat erittäin viihtyisät. Käytössä oli iso keittiö ja oleskeluhuone, josta upeat näkymät merelle. Sadepäivän sattuessa tarjolla oli myös kirjallisuutta, lehtiä ja televisio. Talon päädyssä sijaitsi isohko terassi, jossa pystyi myös paistattelemaan päivää tai vaikka tähystelemään merellä seilaavia rahtilaivoja tai saaren monipuolista linnustoa.

Perjantain ohjelmaan kuului tietenkin saaren tarjontaan tutustuminen. Ensimmäisenä ohjelmassa oli luontopolku, joka kiersi lähes koko saaren ympäri. Reitillä oli pituutta noin 1,5 kilometriä ja sen varrelta löytyi infotauluja, jotka kertoivat saaren luonnosta. Polun varrelle osui myös lintujen suojelualue, jonka tornista olisi lintubongarin hyvä kiikaroida noin 260 saarella havaittua lintulajia. Luontopolun tallustelun jälkeen olikin hyvä pysähtyä kahville saaren sydämeen eli Cafe Tankariin. Hyvin pian selvisi, että kahvila tarjoilee lounaaksi kehuttua lohikeittoa. Joten, miksipä ei sitä kokeilisi? Eikä ollut turhaan kehuttu! Herkullinen keitto maistui parin lautasellisen verran ja jälkiruuaksi oli tarjolla pannukakkua. Ei huono lounas ollenkaan!

Ruokailun jälkeen olikin hyvä vetäytyä päiväunille kotoisaan huoneeseeni. Sitä ennen kuitenkin tein varauksen hostellin saunaan, olihan se kokeiltava myös. Unien jälkeen päätin lähteä napsimaan kuvia. Olen harrastanut valokuvausta jo muutaman vuoden ja Tankar vaikutti hienolta kohteelta kuvaamiseen. Vanhat pikkuruiset kalastajien talot olivat upea kuvauskohde, ja saarta hallitsevasta majakasta voisi räpsiä ruutuja loputtomiin. Kuvausretken jälkeen olikin vuorossa sauna. Hostellissa oleva sähkösauna tarjosi mukavat löylyt ja takakuistilla oli hyvä vilvoitella jälkihiet pois. Päivän viimeinen ohjelma oli auringonlaskun ihailu. Siinä vasta ihailtavaa riittikin! Olin kuullut etukäteen, että saariston auringonlaskut olisivat upeita, mutta en osannut odottaa niin hienoja värejä taivaalla. Tyytyväisin mielin siis unten maille.

Lauantai valkeni jälleen aurinkoisena, mutta yöllä oli noussut kova tuuli. Kävellessäni aamiaiselle Cafe Tankariin, sai pitää hatusta kiinni. Hyvin nopeasti aamiaisen jälkeen selvisi, että kovasta tuulesta johtuen, yhteysalus ei kulkisi normaalissa aikataulussa ja oli mahdollista, että ei ollenkaan. Tämä tietysti aiheutti sen, että ihmiset joutuisivat jäämään saarelle toiseksi yöksi. Itseäni tämä ei haitannut koska olin joka tapauksessa jäämässä seuraavaan päivään. Ihmiset kuitenkin suhtautuivat asiaan hyvillä mielin. Kaikki ymmärsivät, että saaristossa joskus on sellaista, säiden armoilla kun ollaan jatkuvasti. Uutinen oli kuitenkin yhdistävä tekijä ihmisille ja monet jäivät kahvilan terassille nautiskelemaan virvokkeita ja tutustumaan kohtalotovereihinsa. Itsekin vietin muiden kanssa jutustellessa hyvinkin pari tuntia. Samalla minulle myös selvisi, että cafe Tankarin kautta pystyi varaamaan saaren puusaunaan vuoron. Tilaisuuteen oli tietysti tartuttava ja illaksi löytyikin vapaa vuoro.

Seuraavaksi päätin lähteä tutustumaan saaren kirkkoon. Kirkko oli ollut toiminnassa vuodesta 1754 ja sen seiniä koristi vanhat kirkollisia aiheita käsittelevät taulut. Ilmeisesti merimiehet olivat niitä matkoiltaan tuoneet. Kirkossa järjestetään edelleen jumalanpalveluksia silloin tällöin ja myöskin häävihkimiset ovat suosittuja.

Olin kuullut huhuja, että saarella olisi myös lampaita, joten suuntasin kirkosta niitä etsimään. Löysin lammasaitauksen, mutta itse kiharakarvoja en nähnyt, vaikka kuinka yritin tihrustaa. Onneksi tämän pettymyksen pääsin huuhtomaan pois, sillä saunavuoroni oli koittanut. Sauna tarjosi pehmeät löylyt ja siellä olisi ollut tilaa isommallekin porukalle. Löylyjen jälkeen vetäydyin jälleen rantakallioille tuijottelemaan auringonlaskua.

Sunnuntain ohjelmaan kuului opastettu kierros saarella. Sain paljon mielenkiintoista tietoa mm. majakan ja saaren muiden rakennusten historiasta. Yksi mieleen jäänyt tieto oli, että majakan on suunnitellut sama toimisto kuin Eiffel-tornin.

Edellisen päivän tuuli oli tyyntynyt ja M/S Jenny kulki jälleen. Oli siis kotiinlähdön aika. Viikonloppu Tankarin saarella oli upea kokemus, jota suosittelen kaikille saaristolaiselämästä ja sen historiasta kiinnostuneille. Mukavan leppoisaa oleilua ilman kiirettä ja stressiä.

Teksti ja kuvat: Matti Hirvonen

Tutustu Hostel Tankar Inniin

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2022 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2023 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2023.

Julkaistu 19.8.2022