Kansikuva

Lähde Pohjois-Karjalaan – lumoavan hiljaiseen ja luonnolliseen karjalanpiirakkaparatiisiin!

Olin iloisen yllättynyt tullessani valituksi järjestöreissaajaksi. Jo hakemuksessa olin osoittanut kiinnostukseni Pohjois-Karjalaa kohtaan ja sinne suuntasin hyvän reissuystäväni Hannan kanssa.

Talvisen road tripin suunnittelu alkoi loppusyksyn synkkänä arkiaamuna Helsingin Hakaniemen torin Kahvisiskojen kahviteltassa. Olemme molemmat etelä-karjalaista alkuperää ja halusimme vihdoin tutustua pohjoisiin heimosiskoihimme ja -veljiimme. Olisiko elämä yhtä lupsakkaa, aitoa ja puheliasta kuin Saimaan rannoilla Etelä-Karjalassa ja miten ihminen muuttuu siirryttäessä Kuopiosta itään? Ja miltä se karjalanpiirakka maistuu pohjoisempana ja miksi siellä ei osata jääkiekkoa pelata kuten Lappeenrannassa? Ja onko elämä ja luonto ja ihmisluonto kuin Villissä Pohjolassa? Sudet ja karhut ja hirvet kävelisivät Lieksan pääkadulla vastaan?

Olemme reissanneet yhdessä sekä maailmalla että Suomessa ja yöpyneet näillä reissuillamme hyvin erilaisissa majoituskohteissa niin villieläinten keskellä safarilla kuin loistohotelleissa tai aitassa. Nyt varsinaisesti ensimmäistä kertaa sukelsimme hostellielämään. Olisiko hostellilla mahdollisuuksia vielä Airbnb aikakaudella?

Lentäen ja safaripösöllä

Oli aika ottaa lomaa ja relata. Niin sitten vaihdoimme farkut verkkarihousuihin ja lähdimme Pohjois-Karjalaan. Lensimme Helsingistä Joensuuhun tammikuisena perjantaiaamuna ja vuokrasimme Pösön Joensuun lentokentältä. Ensimmäiseksi piti tankata meitä matkaajia Joensuussa Leppäsen kahvilassa. Leppäsen sultsinat olivat neitsytkokemus ja herkullisia karjalanpiirakoita piti ihan santsata!

Suuntasimme Pösön kohti matkan päämääräämme Lieksaa. Maisemat olivat aivan käsittämättömiä tammikuisessa aurinkoisessa ja lumisessa pakkaspäivässä! Menetimme ajoittain puhekyvyn maagisten maisemien vuoksi ja suusta tuli ulos vain ihastelevia peräkkäisiä isoja O kirjaimia, OOOOO! Ensimmäinen stoppi oli Kontiolahden ampumahiihtostadikalla. Toinen stoppi oli Uimaharjulla, jossa saimme maistella voissa paistettuja muikkuja. Uimaharju teki meihin erinomaisen vaikutuksen vain olemassa olollaan ja atmosfäärillään!

Pohjois-Karjalan kauneutta

Timitran Linna

Lieksassa majoittauduimme Timitran linnan hostelliin tupaan 308. Timitra on toiminut aikaisemmin rajavartiolaitoksen valtakunnallisena koulutuskeskuksena. Linnan funkisdesign toi mieleen kotipuolen entiset sairaalarakennukset Lappeenrannan Rauhassa ja Tiuruniemessä. Timitran historia herätti mielikuvituksen voimalla linnan ex-elämän eloon. Yhteisessä suuressa saunassa ja kylpyhuoneessa pystyimme aistimaan millaista on ollut meno rajavartioiden koulutuksissa! Timitran miljöö ja historia ovat myös jotenkin hyvin ajankohtainen ja ajatuksia herättävä tässä hetkessä, jolloin uutiset pursuavat aiheita itärajan turvaamisesta ja Eurooppaan kohdentuvasta muuttovirrasta.

Hostellin käytäviltä löytyi mielenkiintoisia yksityiskohtia

Timitran fiilis toi mieleen John Irvingin Kaikki isäni hotellit – kirjan. Kirjan tarinan yksi hotellihan oli perustettu entiseen tyttökouluun ja siellä oli koulun keskusradio käytössä. Jännityksellä odotimme, josko Timitrankin seinillä olevien keskusradion kaiuttimista kuuluisi kuulutuksia. …”aamupala on valmis: puuro ja karjalanpiirakat kuumana”… ”naisten saunavuoro alkaa ja selänpesijäehdokkaat voivat ilmoittautua kerroksessa 2…

Lomaromanssiakin oli ilmassa! Nimittäin Timitran linnan virallinen vahtikoira Onni ei esitä toista kuin on ja valitsee kaverinsa huolella. Toiset saavat murinaa ja toiset ikuista ystävyyttä. Jos ei muut Lieksassa halua juttusille ryhtyä, Onni kuuntelee sillä ehdolla, että rapsutat Onnin komeaa leijonan harjaa.

Kokemuksia ja elämyksiä

Kun olimme majoittautuneet, suuntasimme Pösömme Lieksan keskustaan. Lounastimme Lieksan Leipomossa. Karjalan piirakat olivat herkullisia ja parempia kuin Etelä-Karjalassa!

Lounaalla Lieksan leipomossa
Lieksan keskustaa

Haluamme aina matkoillamme tutustua paikallisiin ihmisiin, mutta Lieksa osoittautui varsinaiseksi haasteeksi. Ihmiset eivät vastanneet small talkiin ja pakenivat paikalta. Ainoa, joka heittäytyi kanssamme juttusille, oli Citymarketin kassa, jonka kanssa keskustelimme Matti Nykäsestä.

Ajelimme Pösöllä Ruunaan koskille. Lumiset semiauraamattomat tiet aiheuttivat jännitystä matkalle. Pohjois-Karjalan villi ja aito luonto ihastuttivat suunnattomasti. Hiljaisuutta oli pakko pysähtyä kuuntelemaan, ihmettelemään ja nauttimaan.

Lauantaina nautimme herkulliset aamupuurot Timitrassa ja suuntasimme Kolin jäätien kautta kohti Ukko-Kolia. Maisemat matkalla olivat upeita. Luonto ja asuinrakennukset antoivat aihetta ihastelulle. Ukko-Kolilla katselimme talvisia jylhiä maisemia.

Jäätie lyhensi huomattavasti matkaa Lieksasta Kolille
Kolin upeita maisemia

Koli osoittautui virkeiden aikuisten ihmisten menopaikaksi. Lämmittelimme hotellin kahvilassa kuuman teekupin äärellä ja kuulimme kuinka ikämiehet viereisessä pöydässä kävivät lyhyen ytimekkään kuulumisten vaihdon: ”Köyritkö sinä viime yönä?” Näiden puheiden jälkeen meille tuli ikävä Lieksan tuppisuita.

Ajelimme Kolilta Nurmekseen ja lounastimme Bomba-talossa pohjois-karjalalaista perinneruokaa: jo toistamiseen lohikeittoa ja äärimmäisen herkullisia karjalanpiirakoita! Bomban ravintolasta oven edestä saimme ylellisen potkukelkkarallikyydin Pösömme ovelle.

Kulttuuria ja gurmeeta

Illalla lähdimme voitolla yöhön! Jääkiekkojoukkue Lieksan Hurtat kohtasi Savonlinnan Traitorsin Lieksan varsin pompöösissä jäähallissa. Draftasimme tulevaisuuden maailmanmestareita ja ykkösvarauksemme Lieksan Hurtista oli maalivahti # 31 Nylanderin Heikki! Puljujärvimäinen asenne laski Nylanderin pedon irti ja Hessu oli ihan liekeissä! Toisin kuin paikallinen fanijoukko, joka istui hiirenhiljaa katsomossa kuin kirkon penkillä. Vasta viimeisessä erässä tulostaulun ennakoidessa tappiota Hurtille yksittäinen fani heräsi horroksessa huutamaan! Ei ihme, että Hurtat eivät voittaneet ja kun sarjataulukkoa katsoo, ei näytä siltä, että tällä kaudella Hurtat pääsisivät voittopokaalia nostelemaan.

Savo-Karjalan lohkon 2. divarin peli täydessä käynnissä

Joulupukki oli tuonut minulle lahjaksi Lieksan Auto-Grillin lahjakortin, jolla sai lihiksen kahdella nakilla. Koska lieksalaiset eivät osanneet elää lätkäpelissä emmekä uskoneet, että paikallisessa baarissa olisi ollut hyviä jälkipelejä, suuntasimme pelin jälkeen suoraan Lieksan Auto-Grillille. Ja sieltä Auto-Grillin luukulta löytyikin Lieksan mukavin ihminen. Hän paketoi joulupukin lupaaman lihiksen kahdella nakilla folioon ja kertoi, että lieksalaisten suosituin perusmättö on makkaraperunat! Lihis oli herkullinen ja sai täydet 5 tähteä, myös Auto-Grillin tunnelmalle ten points!

Finaalisanat

Sunnuntaina ajelimme Pösöllä pieniä teitä pitkin ihastellen maisemia ja päädyimme Ilomantsin kautta Joensuuhun, josta otimme lennon kotiin Helsinkiin samalla lennolla ampumahiihtäjätähti Mäkäräisen Kaisan kanssa. Vaikka flunssa vähän vaivasikin, oli matka silti elämyksiä täynnä ja antoisa. Ehdottomasti kesällä uudestaan Lieksaan ja Timitraan! Silloin on aika tutustua miltä Pohjois-Karjalan jylhän komeat maisemat kesällä näyttävät. Suosittelemme kaikille myös talvista reissua Pohjois-Karjalaan! Kiitos Lieksa ja Timitra!

Lieksan satama

Kuvat ja teksti: Sanna Husu ja Hanna Heiskanen
Pääkuvassa Sanna Ukko-Kolin huipulla

Matkakertomuksen kirjoittaja on Tradenomiliiton jäsen ja yksi Suomen Hostellijärjestön vuoden 2016 järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa.

Tradenomiliiton jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.