Germany Spain France Italy Japan

Lähtiessä on kuin hyvästelisi toisen kotinsa

Hostellireissaaja -tarina 1: Tuulevi Aschan

Lähtiessä on kuin hyvästelisi toisen kotinsa

Seminaarinkatu 32, Jyväskylä. Kävin tässä osoitteessa viimeksi vähän päälle kaksikymppisenä. Silloin punatiilirakennuksessa toimi Suomen kotiteollisuusmuseo, joka oli valinnut kokoelmaansa tekemäni opiskelijatyön. Olin Wetterhoffilla artenomiksi opiskellessani suunnitellut ja valmistanut mustan kultalammasturkin, jota koristivat värikkäät nahkaraidat. Valinnasta olin mahdottoman ylpeä ja kävinkin vitriinin vierellä ihailukäynnillä. Tuosta vierailusta on kulunut kolmisenkymmentä vuotta.

Huhtikuun 2019 puolivälissä nostan Opelin takapenkille pinkin viikonloppulaukun ja suunnistan mieheni kanssa viettämään keski-ikäisten kulttuuriviikonloppua Jyväskylään. Tukikohtamme on tuo entinen museo, joka on muuttunut Suomisen Minnan ja Valjakan Rinnan käsissä kulttuurihostelliksi: The Local Culture Hostel & Cafe.

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan The Local Culture Hostelissa Jyväskylässä

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan sekä hostelliyrittäjät Rinna Valjakka ja Minna Suominen

Pitää päivittää hostellikäsitys

The Localin talo on Jyväskylän vanhin kivirakennus, joka rakennettiin alun perin viljamakasiiniksi. Kirjastoksi sen uudisti arkkitehti Wivi Lönn, Suomen ensimmäinen oman arkkitehtitoimiston perustanut nainen. Keväällä 1949 rakennuksessa pidettiin Jyväskylän kaupunginkirjaston ensimmäinen satutunti. Kirjastovuosia 1948–1980 seurasi Suomen kotiteollisuusmuseon aika aina vuoteen 2000 saakka. Viereisen yliopiston rehtoraatti operoi talosta käsin vuosina 2001–2014. Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen talosta tuli kulttuurihostelli. Euroopassa hostellioppia hankkinut restonomikaksikko Minna ja Rinna avasivat kulttuuriteemaisen boutique-hostellin ja kahvilan Jyväskylän yläkaupungille 23.2.2018.

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan The Local Culture Hostelissa Jyväskylässä

Me majoitumme kahden hengen Wivi-huoneessa, jonka ovea vartioi suuri Wivin muotokuva ja seinältä löytyy armoitetun arkkitehdin tarina. Kaari-ikkunasta kurkistelemme vastapäiselle yliopiston kampukselle. Nuoruuden nuhjuisia makuupussimajoituksia muisteleva mies istuu ikkunan viereen nojatuoliin ja tuumaa hymyillen
- Ja tämä on siis hostelli, vaikka tuntuu hotellilta. Pitää päivittää hostellikäsitys.

Vuoteita talossa on 26. Majoittua voi kahden hengen huoneissa sekä neljän ja kuuden hengen makuusaleissa. Vieraiden olohuone, keittiö ja pesutilat löytyvät alakerrasta. Kahvila tarjoilee meheviä vege- ja vegaanikakkuja, hyvää teetä ja kahvia, luomuviinejä, käsityöläisoluita, buffet- ja puuroaamiaisia, brunsseja ja munkkibuffetteja. Tähän kaupunkilaisten treffipaikkaan ja avaraan olohuoneeseen myös koirat ovat tervetulleita. Minna ja Rinna organisoivat runousaamiaisia, tanssi-iltoja, hyväntekeväisyyskonsertteja, taideiltoja, päiväkirjaklubeja, kirppistapahtumia. Meidän viikonloppunamme kahvilan veti täyteen Enjan livekeikka.

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan The Local Culture Hostelissa Jyväskylässä

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan The Local Culture Hostelissa Jyväskylässä

Salo, Susi ja Supernaiivi

Viikonloppumme avaa perjantaina Teatteri Eurooppa Neljän Suuri valelääkärikirja. Eurooppa Nelonen on meille tuttu teatteri-ilojen tuottaja jo parinkymmenen vuoden ajalta aina sieltä Kolkanlahden pappilan ajoilta asti. Takuukamaa on tämäkin veto.

Lauantaina päivällä Jyväskylän kaupunginteatterin Supernaiivi-katsomossa hengästyttää. Mikä mahtava esitys: syvä, tunteikas, humaani ja ajatuksia herättävä selviytymistarina. Erikseen pitää mainita vielä vaikuttavasti useamman roolin näytellyt Jouni Salo. Hänelle myönnettiin sittemmin Jyväskylän kaupunginteatterin tämänvuotinen Vuoden teatteriteko -tunnustus. Se lohkesi osittain juuri Supernaiivin Panun, isän, isoisän ja kirjastovirkailijan rooleista. Salo keräsi yleisöäänestyksessä noin 35 % äänistä. Vaikka tuon Supernaiivin esitykset päättyvät tänä keväänä, mielessä kutkuttaa jo syksyn ohjelmisto. Ehkä Oopperan kummitus – ensi syksyn suursatsaus. Suosikkimme Jouni Salo näyttää näyttelevän Tämä on ryöstö -komediassa. Tai voisihan sitä mennä katsomaan perhenäytelmän Ellan ja Paterockin, ihan vaikka vain aikuisten kesken. Siinäkin Salolla nimittäin on rooli.

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan Jyväskylässä

Paluumatkalla pysähdymme Jyväskylän taidemuseoon Nanna Suden maalaamaan In the moods -värikylpyyn, sukellukseen suorastaan. Kaltaiselleni värifriikille kokemus on suoranaista sielunhoitoa ja tunneterapiaa. Viivyttelen poislähtöä hartaasti. Palaan vielä kiertämään yhden mutkan näyttelysaleihin. Taidemuseolta kävelemme hostellille ja se on tällaiselle maalla asuvalle melkoista ylellisyyttä. Kaupunkiviikonloppu, jonka aikana ei tarvitse käynnistää autoa kertaakaan.

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan Jyväskylässä

Ruskeaa juustoa ja kirsikkatomaatteja

Illalla retkeilemme piknikille alakerran keittiön pöydän ääreen. Teen värikkäästä huivistani pöytäliinan. Mies siivuttaa lautaselle norjalaisen ruskean herajuuston, jota myös mesjuustoksi kutsutaan. Minä pesen kirsikkatomaatit. Vielä rypäleitä, pensasmustikoita ja tuorepuristettua appelsiinimehua ynnä mukilliset teetä. Iltateekattaus on valmis. Siinä syödessä aprikoimme, mikä on mahtanut keittiötilan alkuperäinen käyttötarkoitus olla. Jälkien siivoamisen jälkeen etsin olohuoneen hyllyn runsaasta pokkarikokoelmasta iltalukemista.

Hostellireissaaja Tuulevi Aschan The Local Culture Hostelissa Jyväskylässä

Sunnuntaiaamuna norkoilemme pitkään kahvilan buffet-aamiaisella. Santsaamme kahvia. Tuorepuuroa kaikkine lisukkeineen, vihershotit ja smoothiet löytyy pöydästä niiden perinteisempien vaihtoehtojen lisäksi. Seminaarinkadun puolella oleva pääovi käy tuon tuostakin, kun kaupunkilaisia poikkeaa kahvila-aamiaiselle. Tähän settiin kuuluu naapuripöydän vege-ruokailijakin olevan tyytyväinen. Lopetamme viivyttelyn ja lähdemme vähän haikeina pakkaamaan. Tiedän, miltä tuntuu siitä ihmisestä, joka on kirjoittanut aulan vieraskirjaan ”Lähtiessä on kuin hyvästelisi toisen kotinsa”
Siltä minustakin tuntuu.

Mutta mitä tuli tuosta alussa mainitsemastani 1980-luvun lopun wannabe-designerista. Näin viiskyt ja rapiat -iässä olen henkilöstövalmentaja ja ammattikorkeakoulun projektipäällikkö. Käsin tekeminen värittää elämääni nyt ihan erilaisessa muodossa. Luotsaan hanketta, joka edistää taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien hyvinvointikäyttöä. Ompelukoneen olen tänä keväänä ottanut esille ja muutaman vuoden jälkeen palannut tuunaamaan vaatteita. Muutaman kaavalehdenkin olen kirpparilta hommannut.

Teksti ja kuvat: Tuulevi Aschan

 

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2019 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2020 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2020.

 

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti