Lapsen kanssa pyöräilevä Hostellireissaaja

Hostellireissaajatarina 4: Salla Makkula
Reissukohde: Majatalo Villanen, Jämsä/Längelmäki

Täällä kirjoittelee hostellireissaaja Salla Tampereelta. Mukana reissussa kulkivat poikani Julius, 12v, ja kumppanini Jiri. Jo reissukohdetta valitessa mielessä oli pyörällä liikkuminen ja mahdollisesti viikonlopun aikana tehtävä lyhyt reissu. Siten kohteeksi valikoitui reilun 80 kilometrin päässä kotoa Längelmäellä sijaitseva Majatalo Villanen.

Reissu piti tehdä jo kesäkuun alkupuolella, mutta pyöräreissuissa, ja eritoten lapsen mukana ollessa, pahimmilta kiukuilta vältytään, kun lähdetään matkaan hyvän sään aikana. Myös allekirjoittanut tunnustaa, ettei tykkää sateella polkemisesta. Pyöräillessä maisemat ovat yksi tärkeä juttu, ja niitä on paljon mukavampi katsella (aurinkoisessa) poutasäässä. Niinpä epävakaisen sään peruessa ensimmäisen yrityksen, lähdimme matkaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Tällä kertaa sääennuste oli mukavampi, lämpöä oli pyöräilyyn sopivat noin 20 astetta ja pääosin poutaa.

Reittivaihtoehtoja olimme katselleet Google Mapsista. Längelmäki ei ollut kenellekään entuudestaan tuttu paikka. Reittiä valitessa on hyvä huomioida kaupat ja ravintolat, mistä saa ruokaa tai evästä ja tarvittaessa juomatäydennystä. Vessakin voi olla ihan kiva. Myös teiden kunto, onko asfalttia vai hiekkatietä ja kuinka pitkiä pätkiä, yritetään selvittää etukäteen. Hiekkatiet ovat luonnollisesti raskaampia polkea, ja niidenkin kunto vaihtelee paljon. Voi olla ihan hyvää kovapohjaista tietä tai sitten isoa soraa. Mitä pienempi tie, sen vähemmän liikennettä ja yleensä kivemmat maalaismaisemat. Pikkuteitä kierrellessä kertyy helposti enemmän kilometrejä verrattuna siihen, että kulkisi isompaa ja suorempaa tietä. Niin tällä kuin edellisilläkin pyöräreissuilla on kuitenkin todettu, että pikkutiet ovat mukavampia kuin isot tiet.

Julius on kokenut pyöräreissaaja ja nykyään polkee jo samaa tahtia kuin aikuisetkin. Ensimmäisen reissun hän polki itse Tampereelta Valkeakoskelle, noin 40 km päivässä suuntaansa, pojan ollessa 6-vuotias. Pienempänä Julius istui lastenistuimessa ja vähän isompana käytimme peräpyörää. Pari vuotta sitten toteutimme 100 km päivämatkan Hämeenlinnaan. Juliuksen ja minun perheessä ei ole ollut autoa ja arkimatkat liikutaan pyörillä. Aina ei varsinkaan teiniä huvittaisi pyöräillä, saatikka lähteä pidemmälle reissulle, mutta kun liikkeelle päästään niin yleensä onkin kivaa. Sitä ei tietenkään voi tunnustaa.

Matkaan lähdimme Tampereen Hervannasta lauantaina kello 11.30. Myöhästyimme hieman suunnitellusta lähtöajasta, koska tavaroiden kanssa piti säätää. Omasta pyörästäni piti irrottaa tarakalla ollut kori, koska sivulaukut veivät tilaa. Koriin suunniteltu reppu saatiin kuitenkin hyvin kiinni tarakalle mustekalojen avulla. Julius sai valita, lähteekö matkaan maastopyörällä vai hybridillä, ja valitsi maastopyörän mahdollisten hiekkateiden vuoksi. Maastopyörässä ei ole tarakkaa, joten Juliuksen tavarat kulkivat minun pyörässäni. Oma pyöräni on 24-vaihteinen perushybridi lukittavalla etujousituksella ja Jirin pyörä on 20-vaihteinen maastopyörä ilman jousituksia.

Menomatka kulki reittiä Kangasala-Sahalahti-Kuhmalahti-Eräjärvi-Längelmäen kirkonkylä-Längelmäki. Kilometrejä kertyi yhteensä 91. Ensimmäiset noin 30 km ajoimme pyöräteitä pitkin Sahalahteen asti. Pysähdyimme siellä K-Marketissa ja pidimme pienen evästauon. Eräjärven kautta päätimme kiertää, koska löysimme sieltä Pub Kylähullu -nimisen ravintolan, jossa pysähdyimme syömään burgerit ja makkaraperunat. Palvelu oli oikein ystävällistä ja vatsat saatiin täyteen. Ravintolaa vastapäätä oli Eräjärven kaunis kirkko sekä kivimuseo.

Villaseen onnistui sisäänkirjautuminen joustavasti, joten kiirettä ei ollut ja päätimme (tai aikuiset päättivät) kiertää muutaman ylimääräisen kilometrin Längelmäen kirkonkylän kautta. Kirkonkylä on aikaisemmin ollut Längelmäen keskusta, mutta vuosikymmenien saatossa keskusta on siirtynyt 10 kilometrin päähän Länkipohjaan, missä myös Majatalo Villanen sijaitsee. Längelmäki oli vanha itsenäinen kunta Hämeen läänin pohjoisosassa Keski-Suomen rajalla aina vuoteen 2007 saakka, jolloin se kuntaliitosten myötä jaettiin keskeltä kahtia Oriveden ja Jämsän kaupunkien kesken. Kirkonkylältä löytyi kirkko, mutta ei mitään palveluita.

Länkipohjaan saapuessamme kävimme kaupassa ja pojat menivät uimaan. Uimarantaan oli kaupalta kilometri ja Villasesta pari kilometriä. Rannalta löytyi laituri ja pukukopit, mutta ei vessaa. Siistin bajamajan löysimme sataman rannasta muutaman sadan metrin päästä.

Villasessa olimme lopulta perillä klo 19 jälkeen. Mukava myötätuuli siivitti matkaa koko päivän. Villasessa ei ole vastaanottotiskiä, vaan saapuessamme soitin ovelta löytyvään puhelinnumeroon, ja meille tultiin avaamaan ovi, näytettiin huone ja esiteltiin paikat. Pyörät saimme lukittavalle ulkoparvekkeelle, ja avaimen saimme pitää itsellämme koko vierailun ajan. Isäntäperhe oli grillaamassa takapihalla ja he toivat meillekin maistiaiset. En älynnyt kysyä, onko grilli vieraiden käytössä, mutta ainakaan kaasupulloa en huomannut, kun kävin myöhemmin katsomassa.

Meidän kolmen hengen huoneemme oli talon yläkerrassa, jossa oli kolme muuta huonetta. Yläkertaan oli esteetön pääsy, vaikka luiskalle johti hiekkatie ylämäkeen. Alakertaan oli oma sisäänkäynti, ja siellä oli kuusi huonetta, jotka kävin vilkaisemassa nopeasti seuraavana päivänä. Ensimmäisenä yönä ei ollut muita vieraita yläkerrassa, joten saimme olla omassa rauhassa, mikä oli mukavaa. Vessoja oli kaksi, joista toinen oli tilavampi inva-wc.

Yläkerrassa oli myös aulatila/olohuone, jossa oli sohva, takka ja takkapuut sekä äly-tv, mikä oli Juliuksen mieleen. Wi-Fi löytyi, mutta toimivuutta emme testanneet. Pieni keittiö oli varusteltu kahdella tiskialtaalla, liesi-uunilla, mikroaaltouunilla, veden- ja kahvinkeittimellä sekä astianpesukoneella. Astioita oli hiukan niukasti, erityisesti ruoanlaittovälineitä, mikä kannattaa huomioida, jos aikoo valmistaa ruokaa. Yksi iso kattila löytyi, mutta esimerkiksi paistinpannu puuttui. Sokeria, suolaa, murukahvia, leivinpaperia ja muita pieniä tarvikkeita oli kaapissa ainakin vierailumme aikana. Keittiössä oli kahden hengen ruokapöytä ja käytävältä löytyi isompi ruokailuhuone. Aulassa oli lehtiä luettavaksi ja huoneessa kirjoja. Huoneessamme oli jääkaappi, tavallinen tv sekä vesipiste. Sängyt olivat yhden hengen sänkyjä, ja pienillä siirroilla saimme aikuisille sängyt vierekkäin. Toisessa kolmen hengen huoneessa näytti olevan kerrossänky ja yksi yhden hengen sänky.

Sunnuntaina teimme päiväreissun Isojärven kansallispuistoon. Matkaa kertyi noin 15 kilometriä suuntaansa, ja tietenkin menimme pyörillä sinnekin. Tie oli kohtuullisen mäkistä hiekkatietä. Mäkisyyden huomasimme vasta paluumatkalla, kun tuntui, että saimme tulla pitkät matkat alamäkeä! Kansallispuistossa saavuimme Heretyn kämpälle, mistä lähti monia eri reittejä niin patikoijille kuin maastopyöräilijöille sekä lyhyt, vaativa esteetön reitti. Olimme jo etukäteen päättäneet kiertää 6 kilometriä pitkän Hevosenlenkin. Polku oli vaihteleva: välillä kuljettiin vanhaa metsätien uraa pitkin, välillä taas kapeaa, hyvin kivikkoista ja juurakkoista polkua. Järvimaisemat olivat upeita. Pidimme pienen evästauon Hevosjärven kallioilla, ja matkan loppupäässä paistoimme makkarat Kannuslahden hormillisella tulentekopaikalla, koska voimassa olevan maastopalovaroituksen vuoksi tulenteko ei ollut muualla sallittua. Palattuamme kaupan kautta takaisin Villaseen, loppuilta kuluikin ihan vaan levätessä.

Maanantaina lähdimme aamupäivästä kotimatkalle. Paluureitti oli 30 kilometriä Orivedelle asti, pitkälti hiekkatietä ysitietä (E63) seuraillen. Orivedellä pysähdyimme kauppaan ja söimme lounasta. Sää oli harmaa ja välillä tihkutti vähän vettä, mutta ketään ei kiukuttanut. Orivedeltä jatkoimme tietä numero 58 Kangasalle ja sieltä kotiin. Reittivalinnan totesimme loppumatkan osalta vähän kehnoksi, koska tie 58 oli tylsä ajettava maisemien puolesta ja lisäksi isompana tienä siellä oli välillä turhan paljon liikennettä. Luulimme jo, että selviäisimme kuivina, mutta Kangasalla oli pysähdyttävä bussipysäkin katokseen pitämään sadetta. Onneksi kotiin oli siinä kohtaa enää noin 15 kilometriä. Paluumatkalle kertyi kilometrejä 81,5 ja tällä kertaa tuuli oli vastainen.

Kaiken kaikkiaan reissu sujui loistavasti! Kannustan lähtemään rohkeasti pyöräreissuille, vaikka ihan vaan naapuripitäjään. Lasten kanssa liikkuessa tärkeintä on pitää vauhti lapselle sopivana, riittävästi taukoja ja varsinkin evästä. Polkemista saattaa vauhdittaa tieto siitä, että X kilometrin tai ajan päässä odottaa jäätelö tai polkiessa syötävä suklaapatukka. Lapset jaksavat yllättävän paljon, varsinkin jos ovat tottuneet arjessa liikkumaan.

Vielä on kesää jäljellä! Mukavia pyörälenkkejä ja reissuja ehtii vielä tehdä tai vaikka aloittaa kunnon kohotuksen ensi kesää varten. Ja talvellakin voi hyvin pyöräillä, vaikka joku väittäisi muuta!

Teksti ja kuvat: Salla Makkula

Tutustu Majatalo Villaseen

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2024 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2025 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2025.

Julkaistu 6.8.2024