Matka Tankarin majakkasaarelle

Hostellireissaajatarina 7: Sinikka Rantalankila
Reissukohde: Hostel Tankar Inn, Kokkola

Olen kuvataiteita, melomista, hiihtoa ja retkeilyä harrastava eläkeläinen Vaalasta, Oulujärven rannalta. Sain sisareltani vinkin hakea hostellitestaajajaksi ja päätin hakea paikkaan, missä en ole ennen käynyt ja minne tuskin olisi tullut lähdettyä ilman tätä haastetta. Hostelleissa olen majoittunut mm. Lapissa hiihtoreissulla. Yleensä etsin edullisia majapaikkoja enkä viihdy hotelleissa. Minua myös ärsyttää ”sinkkulisä”, jonka yksin matkaaja joutuu aina pulittamaan. Hostelleissa olen ollut myös unisex-huoneissa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa, vaan päinvastoin olen saanut mukavaa seuraa myös illanviettoihin.

Heräsin aamuyöstä Kokkolassa sateen ropinaan Airbnb-asuntoni ikkunalautaan. Minun Tankarin matkani oli laajentunut parista yöstä saaressa lähes viikon mittaiseksi Pohjanmaan matkaksi. Aloitin matkani Vaalasta lauantaina ja osallistuin Kaustisen Folkmusic Festivaalille. Sunnuntaina tutustuin ihanaan Pietarsaaren kaupunkiin ja kävin Tyynelän tonttutalossa sekä osallistuin Ykspihlajan kulttuuriviikolle Kahvila Sahan konsertissa. Niistä kaikista voisin kirjoittaa pitkät tarinat, mutta nyt keskityn pääasiaan eli Tankarin majakkasaaren retkeen.

Aamulla piti ensin etsiä ruokakauppa, kun minulla ei ollut ihan tarkkaa tietoa, mitä palveluja saarelta löytää kahvilan lisäksi. Tulo laivasatamaan jäi tämän vuoksi viimetippaan, mutta onneksi hyvin ehdin.

Matka Tankarin saarelle

Laiva lähti klo 12 Kokkolan Meripuistosta. Laivalle tultuani nautiskelin pullakahvit laivan kahvilassa ja ihailin harmaata merimaisemaa. Sade oli onneksi hellittänyt. Noin puolentoista tunnin laivamatkan jälkeen laiva saapui Tankarin satamaan. Kovin isoa joukkoa ei harmaana maanantaipäivänä saarelle saapunut. Suurin osa oli majoittujia 1-2 yötä, mutta jonkun verran myös päiväretkeläisiä. Laivan henkilökunta opasti meidät majapaikkaan ja päiväretkeläiset opastetulle kierrokselle saarelle. Sama henkilöstö hoitaa sekä laivan, että hostellin palveluita.

Tankar Inn

Minun majapaikkana oli entinen luotsiasema Tankar Inn. Ensivaikutelma betoniseinäisestä rakennuksesta oli hieman ankea, mutta sisältä tila näytti viihtyisältä. Torni olisi varmasti ollut paras majapaikka, mutta se oli varattu perheellisille. Minun huoneeni oli alakerrassa Luotsivanhimman huone. Valoisa huone, jonka ikkunasta näkyi majakka. Luotsiaseman kaikki kalusteet ovat Artekia, Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia ja verhot Marimekon aaltokuosia. Tyylikästä! Kalusteet lienevät luotsiaseman peruja. Aikoinaan on ollut varaa kalustaa laadukkaasti.

Veimme siis tavarat hostelliin, mutta kaikki huoneet eivät olleet vielä valmiita, joten jätimme reput aulaan. Ulko-ovi aukeni koodilla, joten reput saattoi turvallisin mielin jättää sisälle. Onneksi sää oli kirkastunut ja saareen tutustuminen sai alkaa auringon paisteessa. Kolmen jälkeen huoneeni oli valmiina ja asetuin taloksi. Huoneessa oli kaksi sänkyä ja kirjoituspöytä tuoleineen. Artekia nekin ja verhot Marimekon keltaista Aaltoa. Yksi kylpypyyhe oli sängyllä, mutta ei käsipyyhettä. Mielestäni jokaiselle majoittujalle tulisi antaa kaksi pyyhettä. Se vähentäisi myös paperijätteen määrää vessoissa, kun jokainen käyttäisi omaa käsipyyhettään.

Talossa on yksi kylpyhuone, jossa on kaksi käsienpesuallasta ja kaksi vessanpyttyä, mutta vain toinen oli omassa kopissa. En tiedä, miksi toisen pytyn ympärillä ei ollut seiniä, koska tilaa seinille olisi mielestäni ollut. Samassa tilassa oli pesukone ja kuivausrumpu. Ei kuitenkaan kovin paljon tarvinnut vessaan jonottaa. En muistanut ottaa pesutiloista enkä saunasta kuvia. Saunan sai varata merkitsemällä huoneen numeron listaan. Varasin tiistaille viimeisen vuoron.

Ensimmäinen päivä saarella

Huonetta odottaessani tein jo pienen kierroksen lähitienoolle. Kurkkasin sisälle pieneen museoon, jossa oli hylkeenpyyntiin liittyvää esineistöä ja pari täytettyä hyljettä. Toisessa aitassa ihailin hylkeenpyyntivenettä ja sen varusteita. Saaren polut on aika nopeasti kierretty, mutta mutta aina löytyi joitain ennen näkemättömiä yksityiskohtia. Saarella on lisäksi pieni kirkko, jossa järjestetään joskus häitä ja jumalanpalveluksia sekä muita tilaisuuksia. 

Alkuperäisiä kalastajien mökkejä on vielä jäljellä ja niitä voidaan nykyisin myydä myös ulkopuolisille. Ennen ne olivat vain luotsien ja kalastajien jälkeläisten omistuksessa. Saaren asioista päättää karikokous, joka kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Sataman lähellä on pieni hiekkarantapoukama ja sen vieressä laituri, jossa portaat. Siinä oli hyvä uida, mitä teinkin monta kertaa päivässä. Lisäksi uiskentelin rantakallioilta.

Opas jäi saarelle yöksi, joten hän vei kuudelta meidät tutustumaan majakkaan. Yli sata askelmaa kierreportaat ylös ja alas oli aika jännittävä kokemus. Majakasta aukenivat hienot näkymät saarelle ja kauas merelle Kokkolaan asti. Hieman harmitti, kun kiikari unohtui lähtökiireessä autoon.

Café Tankar on yksityisen perheyrityksen hoidossa. En ollut etukäteen varannut lounasta, mutta onneksi herkullista lohikeittoa riitti kaikille halukkaille. Erityisen hyvää olivat itsetehdyt saaristolaisleipä ja sämpylät. Kahvilan palvelu oli todella ystävällistä. Aurinkoisena kesäpäivänä kannattaa kuitenkin varata lounas etukäteen, jos laiva on täynnä päiväretkeläisiä. Myös aamiainen varataan etukäteen. Monipuolinen aamiainen maksoi 14€, keittolounas 18€.

Jos saarella on useamman päivän, kannattaa muistaa, että hostellissa on keittiö jääkaappeineen. Itse olin eväiden suhteen vähän huonosti varustautunut, mutta runsaalla aamupalalla pärjäsi pitkälle iltapäivään ja lohisopalla loppupäivän. Ostin kahvilasta pari makkaraa iltanuotiolla paistettavaksi. Kahtena päivänä söin lohisoppaa, mutta kolmantena päivänä turvauduin jo kuivamuonaan ja söin loput evääni.

Päivä muuttui aurinkoiseksi, mutta Kokkolan suunnalla oli mustat pilvet ja uhkaava jyrinä ja salamointi pelotti jo osan veneilijöitä pois. Ukkonen ei kuitenkaan tullut meren yli ja ainoastaan muutama pisara saatiin sadetta, illalla saaren peitti sakea sumu. Ilma oli lämmin ja päätin mennä paistamaan ostamani makkaran sataman tulipaikalle. Avotulen teko muualla saarella on kielletty. Eihän minulla tietenkään ollut tulitikkuja. Onneksi yhdellä mökillä oli mies saunaa lämmittämässä, joten sain häneltä tikut. Sain nuotion syttymään ja makkaran paistettua.

Saari oli täydellisen hiljainen lokkien kirkunaa ja pääskysten sirkutusta lukuunottamatta. En tiedä, missä kaikki muut olivat. Tuntui kuin olisin ollut yksin autiolla saarella. Nautin hiljaisuudesta, mutta hieman huolestutti, miten aika kuluu seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa minua jo kadutti, että olin varannut kaksi yötä ja päätin kysyä aamulla, voinko perua toisen yön. Aamulla kuulin, ettei se käy päinsä, joten päätin tyytyä kohtaloon ja nauttia olostani saarella.

Toinen päivä Tankarissa

Aamu valkeni aurinkoisena eikä kahden yön valinta enää kaduttanut, kun sää sen kuin parani päivän mittaan. Vaeltelin kallioilla ja istuin piirtämässä siellä täällä. Mitään kunnollisia kuvia ei kuitenkaan syntynyt, mutta kalliolta oli kiva istuskella ja kävellä sekä pulahtaa välillä mereen uimaan. Siellä uskennellessani ohi meloi pariskunta kanootilla. Minä harmittelin heille, ettei saarella ole mahdollista vuokrata kajakkeja. He huikkasivat minulle, että tule käymään heidän mökillään, niin voin saada kajakin käyttööni.

Lounaan jälkeen tapasin Kristinan ja Bo-Göranin heidän mökillään ja sain kajakin varusteineen lainaksi omalla vastuulla. Koska olen melontaohjaaja, he uskalsivat antaa kajakin käyttööni. Olin niin onnellinen, kun pääsin melomaan. Kiersin saaren, mikä ei ollut kovin iso lenkki, korkeintaan 4 km. Nautin joka hetkestä, kun meri tyyntyi ja aurinko paistoi. Ennen saunaa kävin vielä pitkän uintilenkin. Saunassa oli oikein hyvät löylyt. Olin jo menossa nukkumaan, kun tajusin, että nyt tulee täydellinen auringonlasku. Lähdin kallioille seuraamaan, kuinka aurinko painui tyyneen mereen. Unohtumaton näky, josta otin monia kuvia.

Unta odotellessa ihailin ikkunasta majakkaa, jonka valo syttyi puolen yön maissa. Valoisassa yössä se ei juuri erottunut.

Kolmas päivä ja lähtö Tankarista

Hyvin nukutun yön jälkeen kävelin rannalle aamu-uinnille. Tuuli oli yltynyt, joten suunnittelemani toinen melontaretki jäi tekemättä. Runsaan aamiaisen jälkeen kävelin vielä kertaalleen saaren polut ja istuin tuulisella kalliolla piirtelemässä. Juttelin naapurina olleen saksalaisen pariskunnan kanssa. He olivat myös kaksi yötä hostellissa ja olivat matkalla kohti pohjoista. He olivat olleet Turussa laivahostellissa. Kehuivat kovasti.

Iltapäivällä alkoi sataa ja laivan lähtöä odoteltiin hostellin viihtyisässä olohuoneessa. Kaipasin kirjahyllyä, josta olisi voinut poimia luettavaa. Oma matkakirja oli jo tullut luettua loppuun. Monissa paikoissa on nykyisin mahdollisuus ottaa ja jättää luettavaa. Laiva lähti kohti Kokkolaa klo 15:30 ja viideltä olimme perillä. Laivalla nautin voileivän ja kahvia. Matka kului rattoisasti uusien saksalaisten ystävien kanssa jutellen.

Yhteenvetoa reissusta

Kahden päivän majoitus maksoi 135€, laivamatkat meno 15€ ja paluu 14€ ja aamiaiset 2×13€ eli yhteensä 190€. Lisäksi lounaat 2×18€ ja kahvittelut ja muut herkut joiden hintoja en muista. Menee varmaan yli reppureissaajan budjetin, mutta yksin matkustava eläkeläinen ei valita. Hinta-laatu -suhde oli hyvä. Tosin kovin monta päivää ei halua lohisoppaa syödä, joten kannattaa ottaa myös omia ruokia mukaan, jos viihtyy saarella useamman päivän.

Kokonaisuutena loma Tankarin majakkasaaressa oli hieno kokemus. Tankar Inn on viihtyisä majapaikka, jota voin suositella muillekin. Parasta saarella ovat sileät rantakalliot ja meri sekä vanhan kalastajakylän tunnelma. Kaunis sää tietysti kruunaa saarella oleskelun.

Hostellireissaaja kiittää tästä elämyksestä. Eipä olisi muuten tullut tänne lähdettyä, mutta tulen varmasti toistekin nauttimaan Tankarin rauhasta ja mukavasta hostellista.

Teksti ja kuvat: Sinikka Rantalankila

Tutustu Hostel Tankar Inniin

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2024 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2025 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2025.

Julkaistu 29.10.2024