Meidän perhe Metsäkartanolla

Pääsimme perheen kanssa Suomen Ladun järjestöreissaajina tutustumaan Suomen Hostellijärjestön verkoston uuteen kohteeseen, Nuorisokeskus Metsäkartanoon Rautavaaralle Pohjois-Savoon.

Ai mikä ihmeen järjestöreissaaja? Juttuhan on niin, että sinäkin saatat tietämättäsi olla jo Suomen Hostellijärjestön jäsen ja etuihin sekä alennuksiin oikeutettu, jos kuulut johonkin jäsenjärjestöistä. Tarkista lista täältä. Järjestöyhteistyöhön liittyen hostellit.fi hakee muutaman kerran vuodessa järjestöreissaajia, jotka valitaan tutustumaan johonkin kohteeseen ja kirjoittamaan kokemuksestaan jutun. Itse bongasin mahdollisuuden aikanaan Suomen Ladun facebookista, ja sitä kautta päädyin hakemaan myös Vuoden hostellireissaajaksi.

Nuoriskeskus Metsäkartano, Rautavaara

Metsäkartano on Rautavaaralla Ylä-Keyrityn erämaajärven niemessä sijaitseva, ympäri vuoden toimiva nuoriso- ja luontomatkailukeskus. Metsiksessä järjestetään paljon leirikouluja, nuoriso- ja perhevalmennuksia, juhlia ja tapahtumia, mutta se on avoinna myös yksittäisille perheille ja matkailijoille.

Suuntasimme Metsäkartanolle perjantai-iltana. Viikonloppureissuun lähtö viivästyi vähän – meillä oli ollut ajatuksena pyörähtää ihan vain nopeasti tsekkaamassa Laajavuoren suksivuokraamon poistomyyntitilanne, mutta niin vaan päädyimme sovittelemaan uusia varusteita Ski Shopiin ja tokihan siinä vierähti tovi. Mutta voi ihanuus: ensi talvena saan sujauttaa jalkani monoihin, jotka eivät ole teinipojan sukkahiestä pysyvästi hieman kosteat.

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Matkaan pääsimme siis vasta kuuden paikkeilla ja yhden burgeri-pysähdyksen jälkeen saavuimme Metsikselle vasta iltakymmeneltä. Kilometrit olivat kyllä hujahtaneet ohi nopeasti‚ löysimme nimittäin sopivasti uuden äänikirja-palvelun, ja olemme kaikki ihastuneet kovasti Neil Gaimanin itse lukemiin kertomuksiin. Olimme varmaan niin Odd and the Frost Giants -tarinan lumoissa ettemme saapuessamme ollenkaan huomanneet, että parkkipaikalla oli muutama auringonpaisteesta ja vesisateesta pehmennyt kohta, joihin ei ehkä olisi kannattanut ihan suoraan täräyttää, mutta niinpä vain teimme ja auto jäikin sitten siihen. Mutta oltiin onneksi jo perillä eikä jossain tienposkessa, ja lauantaina saimme traktorilta vähän vetoapua.

Huoneet Sirnikka-rakennuksessa odottivat meitä sovitusti, avaimet ovissa roikkuen. Metsiksestä löytyy perheille sopivia tuplahuoneita, jotka saa yhdistettyä väliovella. Kummassakin huoneessa on lisäksi oma suihku ja wc. Aikamoista luksusta verrattuna siihen millaisissa huoneissa mekin olemme välillä hostellireissuilla yöpyneet! Pojat kasailivat heti aamulla yläpedille oman pesän.

Järjestöreissaaja Metsäkartanolla

Järjestöreissaajat Metsäkartanolla Rautavaaralla

Lauantaina päätimme ottaa ihan rauhallisesti. Söimme aamupalan ravintolassa. Aamupalan jälkeen nappasin muutaman kuvan lumiselta uimarannalta ja majoitusrakennusten kulmilta. Kinostenkin keskellä jykevät hirsirakennukset olivat oikein vaikuttavia, mutta kesällä järvimaisema varmasti vasta pääseekin oikeuksiinsa.

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanolla Rautavaaralla

Olimme alunperin kaavailleet käyntiä Tiilikkajärven kansallispuistoon, johon Metsikseltä on vain puolen tunnin ajomatka (tai 19 km Virvatulten polkua), mutta lähiympäristö veti sitten kuitenkin puoleensa. Latupohjat olivat jo niin keväisessä kunnossa, että saimme ihan luvan kanssa reippailla niitä pitkin. Pakkasimme siis eväät reppuun ja lähdimme kävelylle.

Järjestöreissaajat Metsäkartanolla Rautavaaralla

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Nautiskelimme auringonpaisteesta ja kävimme kurkkaamassa Metsäkämppää ja sen saunaa läheisen niemen nokassa. Pojat tekivät tapansa mukaan varmasti ainakin kaksi kertaa niin pitkän lenkin kuin me aikuiset, eli juoksentelivat kuin koiranpennut edestakaisin ja hyppivät kinokseen jos toiseenkin.

Metsiksellä majoittujat saavat ilman eri korvausta käyttää kotaa ja turvekammia polttopuineen, tarkista toki vain respasta ettei kummassakaan ole yksityistilaisuutta tai muuta varausta. Auringonpaisteesta huolimatta päivä oli aika tuulinen, joten suojaisa turvekammi, johon aurinko kuitenkin paistoi ovista suoraan sisään, olikin ihan huippupaikka rennolle lounastauolle. Lampaantaljoilla istuskellessa päästiinkin taas vähän samanlaisiin tunnelmiin kuin viime kesänä Norjassa Viikinkimuseossa.

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Iltapäivällä otettiin pieni siesta, ilmakin muuttui vähän pilvisemmäksi. Ihanaa, kun huoneet olivat oikeasti viihtyisät – viikonloppu-Hesarin kanssa oli mukava lekotella hetki nojatuolissa ulkoilun päälle.

Illalla pääsimme saunomaan. Rantasaunalta löytyy sekä puu- että sähkösaunapuoli – valitsimme tietenkin puusaunan kun siihen oli kerran mahdollisuus. Avantokin olisi ollut, mutta meille riitti viilentävä tuuli terassilla.

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Metsäkartanossa Rautavaaralla

Järjestöreissaajat Metsäkartanolla Rautavaaralla

Saunan jälkeen laitettiin vielä yhdet tulet: tällä kertaa Sirnikan aulasta löytyvään komeaan takkaan. Valtasimme kulmasohvan ja laiskanlinnat, söimme omia eväitä (Sirnikasta löytyy myös keittiönurkkaus), ja katselimme Sohvaperunoita. Sitten nukkumaan. Majoitusrakennuksessa oli tänä viikonloppuna muutaman ryhmän peruutuksen vuoksi poikkeuksellisen rauhallista, mutta luulen kyllä että väliseinät ovat jykevässä rakennuksessa sitä luokkaa että yöunet olisivat olleet muutenkin ulkoilupäivän päätteeksi taatut.

Järjestöreissaajat Metsäkartanolla Rautavaaralla

Sunnuntaina nautiskelimme taas aamupalan ja teimme vielä matkamuisto-ostokset. Sitten täytyikin lähteä kotimatkalle, että isompi kaksonen ehti jalkapalloturnaukseensa illalla. Pojat suunnittelivat kotimatkalla jo seuraavaa reissua Metsikseen: kesällä täytyisi kuulemma päästä paikan päälle, että voitaisiin meloa kanootilla ja käydä uimassa. Myös Pumpulikirkko olisi kiva käydä tarkistamassa, lisäsin minä.

Kiitoksia Metsäkartano, meillä oli upea viikonloppu!

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Reed

Anna-Kaisa on Suomen Ladun jäsen ja yksi Hostellijärjestön järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa ja saavat majoituksen alennettuun hintaan.
Suomen Ladun jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Anna-Kaisa on myös Vuoden hostellireissaaja 2018 -äänestyksen voittaja. Anna-Kaisan oma reissublogi löytyy osoitteesta https://tahtooretkelle.wordpress.com. 

10.4.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *