Pakomatka kauas lähelle

Hostellireissaajatarina 5: Teemu Karhu

Tarina sisältää lisättyä sokeria, keinotekoisia makeutusaineita ja pieniä määriä vehnää ja soijaa.

”Pojat, apua!” huudan epätoivoisesti kypäräni sisällä. Edessä ajavien kavereideni perävalot loittonevat koko ajan, vaikka väännän Hondastani kaiken tehon irti. En saa heitä kiinni. Epätoivo iskee. Tämän piti olla nopea ja helppo keikka. Nojaudun alemmas, jotta ilmanvastus vähenisi ja prätkäni kulkisi lujempaa. Tiesin, että jokin tulisi menemään vikaan tänään. Silmistäni valuvat suolaiset kyyneleet imeytyvät kypäräni poskipehmusteisiin, kun ääni särkyen huudan vielä kerran: ”Pojat, unohettiin ostaa sinappi!”.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Saman kesäkuisen lauantain aamu. Nummelassa murisee kaksi moottoripyörää, minun ja ystäväni Jonin. Nyökkäämme toisillemme, laskemme kypärien aurinkovisiirit alas ja lähdemme kurvaamaan itään pitkin kaksvitosta. Pakomatka pois pääkaupunkiseudun hulinasta alkakoon! Iltapäivälehden otsikko lupaili himohellettä ja raivoukkosta. Ensimmäinen ainakin pitää paikkaansa.

Ensimmäinen etappimme on golfkentän parkkipaikka Mäntsälässä, jossa meitä jo odotteleekin Jussi. Hän oli kerennyt sinne Pasilasta hieman ennen meitä. Tylsähköä, isoa tietä on takana 60 km, mutta nyt alkavat Motoristin Kartaston suosittelemat pienet, mutkaiset ja makeat tiet vehreissä maisemissa. Asikkalan liepeillä bussipysäkillä treffaamme Tommin, joka on ajanut sinne Tampereelta, kastunut läpikotaisin kaatosateessa, syönyt kebabit ja pyöritellyt peukaloitaan ABC:llä tunnin meitä myöhäisiä odotellessaan. Mutta ei häntä harmita. Aurinko paistaa nyt ja matka jatkuu!

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Päräyttävän motomatkamme vaikuttavin hetki tulee, kun me neljä pientä motoristia kaasutamme sillalle, joka ylittää Päijänteen. Herkistyn avautuvista maisemista niin, että annan pyöräni rullata ja nostan käteni ilmaan kiljuen riemusta. Suomi on mielettömän kaunis maa! Hieman tämän jälkeen suunnitelmien mukaan Joni tööttää takanamme hyvästien merkiksi ja kääntyy sitten takaisin. Me kolme jatkamme itselleni tuntemattomille seuduille. Sysmä, Vehkasalo, Luhanka. Pieniä kyliä, järviä joka puolella, tuimasti tuijottavia hevosia laitumilla, vauhdikkaita kurveja.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Saavumme Vaihelan Tilalle. Minua hieman jännittää, että mitenköhän siellä reagoidaan, kun kolme moottoripyörää, joissa ei ole ihan pienet äänet, kaartaa rauhaisan maalaistalon pihaan. Joillain ihmisillä kun saattaa olla negatiivisia ennakkoluuloja motoristeista. No mitä vielä! Tilan emäntä ottaa meidät iloisesti vastaan ja olo on heti ensisekunneilta todella tervetullut. Me kolme kaupunkilaista prätkäjätkää helpotumme. Alamme pikkuhiljaa tajuamaan, että missä olemme. Maaseudulla, metsän keskellä, kaukana kaduista, kaupoista ja kaupungin kaaoksesta. Ai että! Ja nyt vielä nopea kauppareissu Joutsan keskustaan 15km päähän, jotta saadaan makkarat ja oluet illaksi…

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
”Pojat, sinappi unohtu!” huudahdan, kun olemme saapuneet taas majapaikkamme pihaan ja sammuttaneet moottorit. Kauppareissu sujui sulavasti muuten, mutta tapahtui lähitulevaisuuttamme uhkaava erhe. Visiomme on tuhoutumassa. Kabanossit nuotiolla lähes yöttömässä yössä hiljaisen usvan noustessa niityltä susien ulvonnan säestämänä. Ei. Onnistu. Ilman. Sinappia.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Jätämme ongelman hautumaan helteessä kypsyneisiin pääkoppiimme ja lähdemme uimaan ja katsastamaan savusaunapirtin, joka on muutaman sadan metrin päässä järven rannalla ja jonka pystyisi myös halutessaan vuokraamaan. Komeahan se on! Saimme aiemmin ystävällisesti avaimen pirttiin, jotta voimme vaihtaa uimakamppeet siellä. Juoksen ja hyppään ensimmäisenä järveen, jonka vesi on lämmintä kuin linnunmaito.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Kuivattuamme ja puettuamme lähdemme lompsimaan takaisin hostellille, kun huomaamme tikkataulun vajan seinässä. ”Okei, otetaan kisa. Yks heittokierros. Se joka häviää, hommaa sinapin meille.” En ole varma sanooko sitä kukaan ääneen vai kaikuuko tämä ajatus kollektiivisessa makkarannälkäisesssä tajunnassamme. Tommi heittää ensin. Seiskaa, kutosta, kasi ja yks napakymppi. Jussi häviää tästä vain hieman. Minun vuoroni. Viisi tikkaa. Vain yksi niistä osuu tauluun.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa. Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Pojat menevät takaisin hostellirakennukseen, joka on vanha traktoritalli. Nyt siellä on 1-4 hengen huoneita, tilava hengailutila, sauna, täydellisesti varusteltu keittiö ja jopa neljä vessaa. Tällä hetkellä olemme siellä ainoat vieraat. Minä sen sijaan kävelen päärakennukselle, joka on tilan emännän ja isännän kotitalo. Ennenkuin kerkeän ovelle koputtaa, hymyilevä isäntä tuleekin vastaan. Kysyn, että onko mahdollista polttaa nuotiota jossain tässä ulkona ja että… olisiko sinappia lainaksi?

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.

Pihapiirin muinaisesta navetasta on jäljellä vain puolitoista metriä korkeat kivimuurit, joiden sisäpuolella on nurmikkoa ja nuotiopaikka. Nuotiopuut ja sammutusvesi ovat valmiina odottamassa. Täydellistä. Otan vastuun nuotion sytyttämisestä, sillä olenhan meistä ainoa sissikoulutuksen saanut. Nuotio roihahtaakin liekkeihin sujuvasti seitsemän yrityksen ja kahden keskioluen jälkeen. Täydellisesti kasaamani puut tuottavat optimaalisen hiilloksen makkaranpaistoon. Nautimme kevyesti kärähtäneet Kabanossit. Sinapin kera.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.

Seuraavana aamuna heräämme aamupalalle aivan liian aikaisin. Tai siltä klo 11 ainakin tuntuu. Ajan olimme neuvotelleet emännän kanssa edellispäivänä. Myöhään valvotun yön jälkeen laahustamme väsynein askelin päärakennuksen ruokasaliin. Kokemuksia hostellien aamupaloista minulla on ympäri maapallon. Paljoa en odota. Paahtoleipää, muroja ja hyvällä tuurilla yksi kananmuna. Ikkunasta sisään tunkeutuvat auringonsäteet valaisevat pöydän, jossa meitä kuitenkin odottaa lähes taivaallinen aamupala. Mitään ei jää uupumaan! Nälkäisten reissaajien masut täyttyvät ähkyyn ja elämä voittaa jälleen.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Poikien pitää ikävä kyllä lähteä jo tänään, mutta minä jään vielä yhdeksi yöksi. Kavereiden lähdön jälkeen sieluni tuntuu tyhjältä, joten otan puhelimeen käteeni ja teen pari puhelua. Ensimmäisen tietysti äitille.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Puheluiden aikana aiemmin navakasti puhaltanut tuuli on laantunut ja päätän viimeisenä aktiviteettinani lähteä soutelemaan. Suuntaan yhdelle vieraiden käytössä olevista veneistä, joka on toisen järven rannalla muutaman sadan metrin päässä. Rantaan kävellessä pohdin sitä, että kuinka hienoa onkaan se, että ei tarvitse lähteä tuhansien kilometrien päähän irtautuakseen arjesta ja normaalista ympäristöstään. Muutaman tunnin ajo tänne oli hemmetin paljon hauskempaa kuin muutaman tunnin lentokoneessa istuminen. Metsän vihreys, järven sinisyys, laineiden liplatus, kesäinen lämmin tuuli iholla. Kaikki tämä rauhoittaa kehoani ja mieltäni paljon enemmän kuin Välimeren rannalla turistimassan seassa makaaminen tai miljoonakaupungissa väkinäinen nähtävyyksien etsiminen. Nekin olen kokenut, mutta tämä tuntuu parhaalta. Kuten yksi lempiyhtyeistäni laulaa: ”Ei onni löydy siitä, että uutta hamuaa, vaan siitä, että oppii saamastaan nauttimaan.” Ja nyt minä aion nauttia soudellen Suomesta.

Varaa majoitus

 

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Teemu Karhu Vaihelan Tilalla Joutsassa.
Teksti ja kuvat: Teemu Karhu

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2019 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2020 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2020.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *