Hostellireissaajatarina 3: Minna Jutila
Kohde: Lomakivi, Iitti / Kausala
Mikä voisi toimia alkukesän viikonloppuun sopivana irtiottona lomien vielä häämöttäessä tovin edessäpäin? Jos keski-ikäiseltä kiipeilijänaiselta kysytään, niin sehän on tietysti ”kivien halailu” hyvän ystävän seurassa yhdistettynä tunnelmalliseen ja uniikkiin maalaishostellimajoitukseen kaikkine ympäristön tarjoamine aistivirikkeineen.
Täydellinen kohde tällaiseen minilomaan löytyy Iitistä hostelli Lomakivestä, jonka lähistöllä sijaitsee sattumoisin yksi Suomen kaiketi upeimmista kalliokiipeilykohteista, eli Reventeenvuori. Sinnepä siis – etenkin, kun tulin valituksi Suomen Hostellijärjestön hostellireissaajaksi ja sain pientä jeesiä kuluihini jakamalla kokemustani somen ja blogijutun kautta.
Oma auto tälle reissulle oli välttämättömyys kiipeilyintressien vuoksi. Jyväskylästä puksuttelin Lahden rautatieasemalle nappaamaan Helsingin junalla saapuvan Hanna-ystävän matkaan.
Lauantaina otettumme ensimmäiset tuntumat kivenpintaan Reventeellä, suuntasimme tutustumaan majoituskohteeseemme Lomakiveen. Ensivaikutelma kylänraitista oli idyllinen kyläkauppoineen ja vanhoine maalaistaloineen. Itse Lomakivi on vanhan koulukunnan hirsirakennusten maalaismiljöö pihapiireineen, kukkivine omenapuineen ja aitauksissa käyskentelevine hevosineen. Semmoinen hiukan ”huvikumpumainen” paikka, jossa vanhojen lehtipuiden lisäksi voi kuulostella historian havinaa.
Lomakiven emäntä otti meidät ystävällisesti vastaan esitellen samalla talon päärakennuksen tiloja, joihin valmisteilla oli sunnuntaiksi kattaus syntymäpäiviä varten. Samalla kuultiin vähän sukutilan aiemmista polvista ja ammennettiin muitakin tärkeitä tiedonjyväsiä, mm. talon kissan ja koiran nimet Viiru ja Hessu. Nehän toki pitää olla tiedossa, jotta voi tehdä lähempää tuttavuutta tilusten todellisten valtiaiden kanssa.
Itse hostellirakennus on viihtyisä, siisti ja tunnelmallinen hirsirakennus. Jokainen huone on sisustettu ja tapetoitu omanlaisekseen, ja ikkunoista vanhojen puiden oksien läpi siivilöityvä ilta-aurinko loi rauhoittavan fiiliksen. Kaikki tarvittava löytyi huoneista, sekä yhteisistä tiloista keittiöstä ja kahdesta eri kylpyhuoneesta. Ihmisläheistä – ja raikasta.
Majoittauduttuamme otimme tovin rennosti, keittelimme iltateet, pureskelimme päivän kiipeilykokemuksia ja tähyilimme ikkunoista ilta-auringossa laiduntavia hevosia. Kutsuva ympäristö houkutti tekemään ulos tuttavuutta lähemmin.
Sunnuntaiaamun ohjelmaan kuului retki lähiluontoon, Kalmusaaren luontopolulle ja uintimahdollisuuksien ääreen. Reitin lähtöpisteeseen ja parkkipaikalle matkaa Lomakivestä on 1,8 km, itse luontopolku on parin kilometrin pituinen viehättävä ja helppo reitti saaren ympäri. Laavu ja muutamakin uimaspotti löytyy. Hostellireissaaja ja sen kaveri pulahtivat, nuuhkivat suopursun tuoksua ja ihastelivat vastapäisen Hiirettelänvuoren jylhiä kiipeilyllisen näköisiä kallioita.
Vuodesta 1968 kauppaa ovat sisukkaasti pitäneet ”kaupan likat”, eli siskokset Irja ja Terttu. Jälkimmäisen kanssa mukavasti jutustellessa saimme kuulla, että naiset ovat olleet lopettelemassa jo tovin toimintaa, ”mutta kukaan ei enää usko, että lopetamme”. Kuitenkin vähän haikea olo tuli, kun Terttu kertoi miten vaikeata on tehty kyläkaupan pyörittämisestä tänä päivänä.
Lähikaupan evästäydennysten kera suuntasimme jälleen mielipuuhaamme lähivuorelle Reventeelle. Paikka on mahdollisuuksien maailma kiipeilijälle. Reittejä riittää meidän tasoisillekin keskinkertaisille keski-ikäisille työstettäväksi useampaakin kertaa varten.
Etenkin monet seikkailullisemmat ja pidemmät reitit – ja varsinkin hienoiset onnistumisen kokemukset – kruunasivat kiipeilijänaisten reissun. Kiipeilijöitä ja muitakin kulkijoita on hyvä muistuttaa siitä, että järvenrantainen kaikuvainen paikka on erityisherkkä äänille – siispä yksinkertaisesti; ”OLE HILJAA!”, kuten kiipeilijöitä ohjeistavissa kylteissäkin sanotaan. Näin takaat sen, että jatkossakin kiipeily on mahdollista myös järvenrannan ja mökkien tuntumassa. Sitä paitsi – tässäpä mainio mahdollisuus hiljentymiseen oli sitten pyhä tai arki.
Kaiken kaikkiaan viikonlopun hostellireissu oli napakymppi. Lomakivessä kaikki toimi kuten pitää, ja puitteet takasivat moniaistisen elämyksen ja makoisat unet. Lähtisin toistekin – ja lähdenkin.
Teksti ja kuvat: Minna Jutila
Pääkuva: Hyväntuuliset ”pottapäät” sadetta pitämässä toivoen sormet ja varpaat ristissä, etteivät kalliot kastu ja liukastu liikaa.
Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2022 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2023 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2023.
Julkaistu 7.7.2022
Tunnen Minnan monen vuoden takaa. Kova, tarmokas nainen ja hyvä kaveri. Äänestän Minnaa!