Koiran kanssa Kolilla

Hostellireissaajatarina 4: Hanna Talikka

Ensimmäinen yhteinen kesälomareissu Itä-Suomeen taisi jännittää enemmän meitä omistajia kuin koiraamme Folkea. Toivoimme, että alle vuoden ikäisestä Folkesta kehkeytyisi yhtä joviaali reissaaja kuin kaimastaan Folke Westistä. Lähdimme testaamaan Folken reissukestävyyttä Kolille.

Suuntasimme Helsingistä kohti Itä-Suomea aivan heinäkuun alussa. Matkasimme Lappeenrannan, Imatran ja Punkaharjun kautta Herajärven retkeilykeskukseen Kontiolahdelle. Reissumme huipentui päivävaellukseen Kolin kansallispuistossa.

Herajärven retkeilykeskuksessa meitä odotti idyllinen maalaismaisema. Vanhan Kiviniemen tilan pihapiirissä lenteli pääskysiä ja horsmat huojuivat leppeässä tuulessa. Tilaa on asutettu 1800-luvulta lähtien, ja se on toiminut retkeilykeskuksena nykyisen yrittäjän toimesta kohta kymmenen vuotta. Keskus tuntuu sopivan erityisesti Herajärven kierroksen tai Kolin vaeltajille, sillä tila sijaitsee aivan vaellusreittien varrella.

Valitsimme päiväretkisuunnitelmiimme sopivan aittamajoituksen. Meidän lisäksi tilalla yöpyi useita retkeilijöitä, jotka olivat pystyttäneet teltan pihamaalle. Teltoista kurkki muutama karvakuono, mutta me tuumasimme, että aittayö olisi Folkelle pienempi shokki telttaan verrattuna.

Kiviniemen tilan päärakennus paloi keväällä 2021, mutta palo ei ole vaikuttanut keskuksen toimintaan suuresti. Aikaisemmat vesivessat oli korvattu biokäymälöillä, ja omia eväitä sai kokata vanhan kivinavetan viileydessä. Keskukseen oli rakenteilla myös uusi rantasauna ja lisää yöpymisaittoja.

Ennen yöpuulle käymistä kävimme syömässä Kolin Ryynäsessä, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Ravintolasta sai paikallisen panimon olutta ja pitsassa maistuivat Pielisen muikut. Terassilla viihtyi myös moni koira omistajineen.

Päätimme iltamme puusaunan pehmeissä löylyissä. Hammaspesut ja Folken iltapisut hoituivat sujuvasti tilan pihapiirissä. Sekä koira että omistajat simahtivat nopeasti yli satavuotiaan aitan hämärässä.

Aamulla heräsimme aitan pienestä ikkunasta porottavaan aurinkoon. Ahkerimmat vaeltajat olivat jo pakanneet telttansa ja lähteneet rinkka selässä jatkamaan matkaa. Söimme kivinavettaan katetun aamiaisen hyvällä ruokahalulla, ja pakkasimme reppuun paikallisen leipomon karjalanpiirakoita, aurinkorasvaa ja hyttyskarkotetta. Automme huristeli seuraavaksi Kolille.

Kolin useista reittivaihtoehdoista valitsimme hedonistisen kesäkahvilavaelluksen, joka oli sopivan lyhyt helteiselle päivälle. Reitin pituus oli 6,8 kilometriä ja sen varrella sijaitsi kolme erilaista kahvilaa, joissa saattoi levähtää ja viilentyä. Vaelluksemme kulki metsäisten maalaismaisemien läpi kohti Ukko-Kolia.

Meidän yllätykseksemme Folke osoittautui synnynnäiseksi vaeltajaksi. Tassu kulki kevyesti ja hymy oli herkässä. Erityisesti karvaturria taisi miellyttää muiden vaeltajien rapsutukset. Pysähdyimme muun muassa Mattilan kesäkahvilaan, jossa Folke sai nauttia ilmalämpöpumpusta ja omasta vesikiposta.

Vaelluksen raskain osuus oli yli kahden kilometrin nousu Kolin satamasta Ukko-Kolille. Hikisen taivalluksen aikana pidimme useita taukoja ja joimme paljon vettä. Nousun aikana maisemat vain paranivat. Ukko-Kolin huipulla kaikilla oli voittajafiilis: me tehtiin se!

Saimme reissustamme tuliaisiksi akuutin matkakuumeen. Folke pärjäsi erinomaisesti, joten uskaltaudumme varmasti uudelleenkin hostellivieraiksi ja pidemmälle vaellukselle. Voit seurata Folken tulevia seikkailuja Instagramissa tilillä @folkenmatkassa.

Teksti ja kuvat: Hanna Talikka

Tutustu Herajärven retkeilykeskukseen

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2021 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2022 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2022.

Julkaistu 8.7.2021