Kun Porvoo räjähtää, hostellimatkalla Porvoossa

Hostellireissaaja -tarina 9: Stacy Siivonen

Porvooseen oli tarkoitus mennä geokätköilemään, suorittamaan geokohde geokohdepäivänä, siitä saa erityisen virtuaalisen matkamuiston omiin tietoihinsa. Geokohteessa ei ole kätköpurkkia, vaan pitää löytää vastaukset paikan päällä paikan geologiaa koskeviin kysymyksiin. Geokohteita on rajallisesti ja Porvoossa on esimerkiksi Linnamäki vanhan kaupungin kupeessa. Nyt kuitenkin aiemmin olin jo tehnyt geokohteen muualla ja riittäisi että loggaisin sen nettiin tuona viikonloppuna. Sitten tajusin, että Suomen 40 suosituimman kätkön joukosta joitain on Porvoossa ja sen lisäksi Porvoo geotour, josta saa virtuaalisen matkamuiston ja joka minulla oli jäänyt kesken. Minun suunnitelma ihan räjähti, että on loputtomasti kohteita yhdessä kaupungissa, enkä ikinä suoriudu tästä.

Minulla oli mukana maastopyörä ja täyteen pakattu rinkka. Porvoon liikenne ottaa kyytiin fillarin, jos saa etukäteen asia sovittua. Käytännössä asia sujui hyvin. Minä olen aiemmin hujauttanut polkupyörällä Porvooseen Helsingistä ja takaisin, mutta ei ole aikaa sellaiseen ja minulla oli täysi rinkka.

Paikan päälle tultaessa tajusin kellon olevan niin vähän, että voisin käydä kääntymässä Porvoo Hostellilla ja kysyä, voisinko jättää rinkan. Kun rinkka jäi sinne, saatoin viettää joitain tunteja kaupungilla ennen kuin minun tarvitsi kirjautua.

Heti hostellin pihassa on geokätkö, Alva Forsiuksen patsas. Tehtävänä oli ottaa kuva naamasta tai omistamastaan esineestään eli käsi-GPS:stä ja liittää se logiin. Minä otin kuvan molemmista.

Alva Forsius on minun 10. pikkuserkku tai jotain ja hän perusti synnytyssairaalan Porvooseen, koska häntä huolestutti vastasyntyneiden epähygieeniset olot. Tämä rakennus on nyt hostellina. Kysyin, kummitteleeko siellä. Ei kummitellut. Olen kerran ollut hostellissa ja kerran hotellissa, jossa kummitteli, mutta ei kummitellut minulle.

Mutta siis, kätkökierros kaupungilla. Olin jotenkin unelias aamusta ja ilma oli sellainen, että taivaan akkunat saattaisivat aueta. Kävin suorittamassa pari Porvoo geotourin kätköä vanhan Porvoon liepeillä. Eräs näistä oli leikkikentällä. En pidä leikkikentällä olevista kätköistä, ei kai niitä enää kätkötarkastajat hyväksykään. Lapset etsivät kyllä nopeasti purkin käsiinsä (ja hävittävät sen). Tämä oli kyllä paikallaan.

Toisen kätkön vihjeenä oli kaupungin tiedotuspiste Kompassi ihan keskellä kaupunkia. Olipas jännä, että geokätkötieto on esillä ihan keskellä kaupunkia!

Olikin jo aika palata hostellille. Sitä paitsi, rupesi satamaan. Huomasin, että hostellin vieressä oli uimahalli. Haapavedellä minua jäi harmittamaan se, etten ollut käyttänyt hyväkseni tarjousta käydä uimahallissa. Nyt minulla oli mukana uimapuku.

Pääsin hostelliin sisälle, se avautui kello 16 ja polkupyörä pääsi kanssa. Minulle on tärkeää, että polkupyörä on lukkojen takana sisätiloissa. Porvoo Hostellissa oli siistiä ja hostellin emäntä oli ystävällinen ja tarjosi apua. Kahvia ja teetä oli tarjolla hostellin puolesta ja se oli hyvä juttu, kun kuitenkin teetä ei ikinä pakkaa tarpeeksi mukaan, kun teepaketit vievät tilaa rinkassa eikä kaupallekaan viitsi heti ensimmäiseksi rynnätä.

 

Olin aika väsynyt. Se johtui ehkä matalapaineesta tai siitä, että olin lähtenyt kotoa Hangosta liian aikaisin. Kuitenkin kolme kätköä oli enemmän kuin mitä olin suunnitellut tälle päivälle. Seuraavalle aamulle luvattiin 11,6 millimetriä sadetta. Hostellin emäntä suositteli minulle uimahallia sadepäiväksi.

Sain hyvin nukuttua ja seuraavana päivänä olin jo reippaampi. Helsinki testbed näytti rajujen kuurosadealueiden vyöryvän pitkin Uudenmaan rannikkoa kuin keilapallot. Jotenkin ne kuitenkin ohittivat Porvoon.

Ajattelin, että ehkä yksi geokätkö. Suomen parhaimpiin kuuluvia Siikapaaden kätköjä, noin kolme kilometriä hostellilta, loput päivästä vaatteiden kuivattelua. Saavuin pelipaikalle kuitenkin kastumatta.

Seuraava kätkö oli taas osa geotouria ja vanhassa Porvoossa. Siikapaadelta etenin sinne ihan suuntavaiston johdattelemalla. Porvoon kirkolla oli turakaisia kuvaamassa kirkkoa. Tiedot loppupisteelle löytyivät täältä. Purnukka oli ihan lähellä sivukujalla.

Nyt pääsin myös Linnamäelle, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Etenin pisteelle, jossa piti tarkkailla maastoa ja tehdä siitä huomioita. Otin paikalta myös kuvan.

Albert Edelfelt oli maalannut paikalla myös taulun. Hänen voidaan sanoa suorittaneen geokohteen. Itse Linnavuori oli kuin miniatyyriversio Rapolanharjusta. Sen lisäksi olen ollut Vartiokylän linnavuorella Helsingissä.

Jotain epämääräisiä viittoja olin nähnyt, kuinka täältä alas ja viitat osoittivat Kankurinkujalle. Se oli sellainen kivipuutarha, eli mukulakivet olivat pääkallon kokoisia. Olin ihan lukkojarrutuksella, ja siltikään fillari ei pysähtynyt, vaan luisteli alaspäin. Takapyörä rupesi tuntumaan kevyeltä ja oli OTB lähellä. Sitten joku vetäisee cyclocrossarilla tyynesti ohi. Hostellissa kun kerroin sen, niin sanottiin, että taatusti oli joku paikallinen. Kivet olivat liukkaita!

Saavuin kuitenkin Maarin entiselle uimalalle joen rantaan ja sen lähellä piti arvioida geokohdetta varten maan kohoaminen 800 vuodessa. Olen pohtinut, ettei maan kohoaminen voi olla mitenkään lineaarista, koska luonnossa ei mikään ole. Siihen ei taida olla mitään lauseketta, kun se mitataan suhteessa meren pintaan ja se taas vaihtelee sen mukaan, onko jäätiköt vaiko koillisväylä avoimena.

Sieltä menin Valtiopäivätriptyykille, joka oli jälleen virtuaalikätkö. Sillä on haluttu muistaa Porvoon valtiopäiviä. Taidetehtaan jälkeen oli vielä pari kätköä, jolloin olin saanut Porvoo geotourin valmiiksi. Pyöräilin hostellille.

Oikeasti olen nähnyt Porvoota aika paljon. Silloin, kun Porvoossa oli geokätköilyn Megaevent Taidetehtaalla ja oli kaunista, lämmintä ja aurinkoista ja Porvoo Geotour oli uusi, minulla ei ollut polkupyörää mukana, vaan käytin aikani georisteilyillä Porvoon saaristossa.

Nyt siis uimahalliin. Tästä on tulossa triathlon, kun on pyöräily, geokätköily ja uinti. No, geotourin kätköt eivät vaadi paljon urheilemista. Uimahallissa oli peräti neljä eri puolta. Minä valitsin keltaisen puolen. Se taisi olla se puoli, missä oli liukkaat lattiat. Porvoo on kuin Mäkelänrinteen uintikeskus, mutta ei ihan yhtä hieno. Allas on vain 25 metriä: neljä kierrosta, ennen kuin on edes sata metriä kasassa. Kylmävesiallas on sellainen pikkuinen kaivo.

Yksi rasakka kuuro oli kuulemma tapahtunut sillä välin kuin minä olin saunan lämmössä. Uimahalli on käytännössä paikka, jonka kahviossa voi syödä. Hostellin vieressä ei juuri satu olemaan mitään ruokakauppaa. Minulla toimii tämä syötävien logistiikka huonosti reissussa ja useimmiten niin, että olen nälkäinen hostellilla.

Nukuin taas yön kuin tukki. Paikka oli hiljainen. Ainoastaan sade ropisee kattoon silloin tällöin. Hostellissa saa olla rauhassa ja tunsin oloni turvalliseksi. Kaikki oli yhdessä kerroksessa niin ettei tarvinnut yöllä tepsutella portaita vessaan tai aamulla keittiöön.

Aamulla liikenteeseen ja pyörä taas Porvoon Liikenteen bussiin. Olen Helsingissä ja taiteilija Sira Moksi tunnistaa minut. Kun piirtelee niin monet kasvot, niin muistaa ihmiset helposti ulkonäöltä.

Vaikka Porvooseen mennessä suunnitelmat tuntuivat ihan räjähtävän niin ettei kerkiä mitään tekemään, niin kuitenkin parilla yöpymisellä pystyy näkemään paljon geokätköjä ja muutakin. Parhaimmat mässypaikat ja pahimmat gentrifikoijat olivat sulkeutuneet jo tältä sesongilta. Jäi sinne vielä yli 300 geokätköä tuleville reissuille.

 

Teksti ja kuvat: Stacy Siivonen

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2019 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2020 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2020.

Julkaistu 30.10.2019