Lemmenjoki lumosi ja Kullanmuru ihastutti

Hostellireissaajatarina 8: Soile Kiiski
Kohde: Lemmenjoen Lumo, Lemmenjoki

Monen monta kansallispuistoa on tullut kierrettyä ja niiden polkuja tallattua, mutta jostain syystä Lemmenjoki oli aina tuntunut olevan liian syrjässä. Jo kesällä 2022 päätin, että Lemmenjoen lumous on käytävä itse kokemassa. Kesä meni ja tuli seuraava – ja sopivasti kohdalle sattui hostellireissaajan paikka! Tästä se suunnittelu lähti – yhtenä kesäkohteena minulla olisi Lemmenjoki ja Suomen Hostellijärjestön verkostoon kuuluva Lemmenjoen Lumo.

Reissukaverini rippikoulu ja ensimmäinen ihan oikea kesätyö viivästytti lähtöämme noin puolellatoista kuukaudella. Lopulta ajankohdaksi valikoitui elokuun viimeinen viikonloppu. Varasin majoituksen Lemmenjoen Lumon isommasta mökistä, joka on noin kilometrin päässä päärakennuksesta. Olin ajatellut, että mukaan lähtee myös koiramme Fire. Päärakennuksen hostellihuoneisiin ei voi majoittua koiran kanssa, joten siksi meidän piti valita mökkimajoitus. Pikinokka pääsikin isäntänsä kanssa Ruotsin reissulle samaan aikaan, joten olimme lopulta liikkeellä kaksin, perheen teini ja minä.

Ajelimme Sodankylästä Lemmenjoelle Njurkulahteen, missä hostellireissumme kohde Lemmenjoen Lumo sijaitsee. Matkaa kertyi noin 250 kilometriä. Tiet kaventuivat joka risteyksen jälkeen. Viimeiset 10 kilometriä tie oli kaponen ja mäkinen, yhtä nousua ja laskua ja suunnattoman pitkiä suoria, kuin elämä itse.

Perillä olimme juuri ennen vastaanoton ja samassa yhteydessä sijaitsevan kahvion sulkeutumista. Saimme ohjeet, ajoimme mökin pihaan, asetuimme taloksi – ja jo hetken kuluttua pääsimme saunaan. Mökkimajoittujia varten puron varressa oli pieni söpö puusauna. Saunavuorot oli pikaisesti jaettu; hieman ennen meitä tullut rouva sai ensimmäisen vuoron ja me pääsimme löylyihin hänen jälkeensä. Saunalta pääsee laituria pitkin purolle tehtyyn uimasyvennykseen. Pitihän se testata – ja kylmää oli. Saunan jälkeen oli mahtavaa fiilistellä loppukesän iltaa ensin saunan terassilla ja sitten kauniissa tunnelmallisessa Kullanmuru-mökissämme. Mökki oli sisustettu vaalein sävyin ja se oli hyvinkin viihtyisä. Mökissä oli jääkaappi ja pieni keittonurkkaus sekä astiat. Vesipiste ja suihku sekä jonkinlainen kaasuvessa olivat huoltorakennuksessa. Vessan toiminta oli aavistuksen epävarmaa – taisi olla kaasu lopussa, mutta saunan vierellä oli perinteinen puusee käytettävissä.

Seuraavana aamuna pääsimme odotetulle jokiveneretkelle. Jos jokin rauhoittaa ja lumoaa ihmismielen, niin se on tämä. Peilityyni joki, veneen etupuolelta siivilleen nousevat vesilinnut, joen pohjan tarkkailu täysin kirkkaan veden läpi, muutama rinkkaselkäinen joenvarren poluilla, kanoottikin melojineen. Lähtiessä joki näyttää suurelta ja leveältä, kunnes huomaat veneen mutkittelevan kapeassa uomassa. Ja yhtäkkiä uoma taas aukeaa leveäksi kuin järvi. Tunturi ilmestyy kuin tyhjästä viereemme ja katoaa taas näkyäkseen jälleen seuraavan mutkan takaa. Jopa perheen teini istui sanattomana ja käytti puhelintakin vain kuvatunnelmien ikuistamiseen.

Lemmenjoella turisteja kuljettaa kesän ja syksyn aikana vuorovene. Vuorovene ajaa Njurkulahdesta Lemmenjoen Kultahaminaan ja sieltä takaisin, ja mennen tullen poiketaan Ravadaksen putouksen laiturissa. Monet vaeltajat aloittavat retkensä lähtemällä vuoroveneellä Kultahaminaan ja patikoivat sieltä rinkkoineen takaisin Njurkulahteen. Joku tekee retkensä tietenkin toisinpäin. Jokiveneellä Kultahaminaan matkatessa kilometrejä kertyy 22. Takaisinpäin patikoidessa matkaa on hieman enemmän, kun polku myötäilee Lemmenjoen rantoja. Matkalla on myös Joenkielinen, tunturi, joka kannattaa huiputtaa, sillä maisema laelta Lemmenjoen laaksoon on ainutkertainen. Jokirannasta on vajaan kolmen kilometrin pisto Joenkieliselle, yhteensä huiputuksesta tulee vajaat kuusi kilometriä lisää maisemia ihasteltavaksi. Toki monta muutakin reittiä kansallispuisto tarjoaa patikoitavaksi. Reittien lähtöpaikalle ja parkkialueelle on hostellilta noin puolitoista kilometriä.

Pienemmälle retkelle mielivä voi matkata vuoroveneellä Ravadas-putoukselle ja patikoida sieltä noin viidentoista kilometrin matkan takaisin Njurkulahteen. Tälläkin retkellä pääsee aistimaan Joenkielisen tunnelman, jos malttaa poiketa rantapolulta kolmisen kilometriä Joenkielisen kuisketta kuulemaan. Jos taas tuntuu siltä, että retkelle pitäisi päästä, mutta patikkamatka on turhan pitkä, niin vuoroveneeseen voi varata myös edestakaisen matkan. Tällöin Ravadaksen ympäristöön jää tutustumisaikaa noin puolitoista tuntia. Jokirannasta on vain lyhyt kävelymatka putoukselle, joten tällainen retki sopii myös heille, joille pitempi liikkuminen voi olla haasteellista. Toki maasto ja polut jokirannasta putoukselle eivät ole mitenkään esteettömiä, mutta kiirettähän täällä ei ole. Alueelle on rakennettu portaita ja kävelysiltoja helpottamaan liikkumista. Noin kilometrin päässä putoukselta on myös Ravadasjärven autiotupa, ja tulistelupaikkoja joen varressa on useampiakin. Joen ylitystä varten Härkäkoskella ja Searitnivan kohdalla on ylitysveneet.

Lemmenjoki ja Njurkulahden kylä vaikutti kovinkin vilkkaalta ja elävältä. Kaikki tapaamamme ihmiset olivat hyvin sympaattisia ja ystävällisiä. Tunnelma oli kotoisa ja kiireetön, vaikka samana viikonloppuna Lemmenjoen Lumon pihapiirissä järjestettiin Lemmenjoen teatteri- ja kulttuuripäivät. Kaikki huoneet hostellin puolelta oli varattuna, joten en oikein voinut kuvata huoneita. Pääsin kuitenkin kurkistamaan hostellin tiloihin, ja jotain menneiden aikojen vinttikammaritunnelmaa näissä huoneissa aisti kiivettyään kapeaa portaikkoa yläkertaan. Voin ihan nähdä ja kuulla sen yhteisöllisyyden tunteen, mikä näissä huoneissa porisee, kun vaeltajat tulevat ja menevät. Joku keittää kahvit, toinen ottaa unet, kolmas nauttii suihkusta ensimmäisen kerran moneen viikkoon.

Retkeily, vaellus ja kotimaan matkailu olivat ehkä niitä harvoja voittajia muutaman vuoden takaisessa koronapelissä. Lemmenjoen Lumoa emännöivä Karen-Anne Jomppanen mainitsi, että turisteja on kesällä ollut kivasti – enemmän kuin edelliskesänä. Moni retkeilijä “kerää” kansallispuistoja tavoitteenaan kiertää kaikki Suomen 41 puistoaluetta. Lemmenjoen kansallispuisto ja sen kauneimmat reitit ovat kohtuullisen helposti saavutettavissa: aja Inarista noin 35 kilometriä Menesjärventietä ja sitten käänny oikealle Lemmenjoentielle ja ajele noin 10 kilometriä – ja olet Lemmenjoen Lumo(i)ssa.

Teksti ja kuvat: Soile Kiiski

Tutustu Lemmenjoen Lumoon

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2023 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2024 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2024.

Julkaistu  19.9.2023