Kansikuva

Lepopaikka luonnon keskellä

Hostellireissaajatarina 4: Sirkku Tuomisto
Kohde: Hostel Visatupa, Sodankylä / Raudanjoki

Seikkailija-Sirkku on matkalla jälleen! Auton nokka on käännetty kohti pohjoista ja Jyväskylän pölyt ovat irronneet renkaista jo aikapäiviä sitten. Heinäkuu on minun oma reissukuukausi, jolloin pakkaan autoni täyteen matkatavaraa sekä eväitä seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Tämä on jo kuudes kerta, kun matkaan omalla autollani ympäri Suomea ihan vain omassa rauhallisessa seurassa. Tänä vuonna lisäintoa loi se, että sain viettää matkan keskivaiheilla kaksi ihanaa ja akkuja lataavaa yötä Sodankylässä Hostel Visatuvassa. Tänä vuonna kesäreissuni aikana olin majoittunut vaihtelevasti telttaan tai riippumattoon, joten ajatus oikeassa sängyssä nukkumisesta kuulosti taivaalliselta!

Hostel Visatupa
Visatupa sijaitsee rauhallisella paikalla keskellä luontoa.

Lähdin Rovaniemeltä navigaattorin osoittamalle reitille kohti Visatupaa. Autolla kulkiessa oli erittäin helppo ajaa suoraan 4-tietä pohjoiseen ja kääntyä Raudanjoen kohdalla vasemmalle. Helppo maamerkki nelostien vieressä oli myös Potkuriparkki, jonka pihalla iso ja näkyvä Martta toivottaa kulkijat tervetulleeksi. Tiesin, että menen lähtöpäivänä nauttimaan tervemenoa-kahvit Martan hellään huomaan, joten ohitin Potkuriparkin tällä kertaa.

Visatupaan oli 4-tieltä matkaa noin neljä kilometriä, joka oli helppo hurautella autolla menemään. Mikäli reissaaja ei autoa omistaisi, on helppo jäädä bussin kyydistä 4-tien varteen ja saada hostellilta autokyyti kohteeseen. Ajoin auton hostellin parkkipaikalle ja varmistelin, että olen oikeassa paikassa, kunnes minua vastaan käveli rempseä hostellin omistaja navettavaatteet päällä. Vaatteiden tuoksu ei karkoittanut minua, vaan tunsin oloni heti kotoisaksi. Olen nimittäin itsekin maitotilan kasvatti!

Minulle oli varattu paikka hostellirakennus Losotuvasta, mutta sainkin itselleni Tupala-huoneiston. Tämä oli ihana yllätys! Ajoin auton oman huoneistoni viereen ja astuin sisään tutustumaan kohteeseen. Sisällä minua odotti maanläheisillä väreillä sisustettu tilava asunto, josta löytyi olohuone, pieni keittiö, makuuhuone sekä vessa, jossa oli myös suihku ja oma sauna. Tunsin heti, että täällä voin rentoutua ja levätä.

Hostel Visatuvan Tupala-huoneisto
Tupala-huoneiston lähelle sai auton parkkiin. Tupala-huoneistossa oli maanläheinen värimaailma ja kaunis seinävaate porolla.

Kannoin omat matkatavarani autosta sisälle. Matkalaukkuja tässä tilanteessa ei ollut, vaan automatkaajana säilytän tavarani muovilaatikoissa. Näin ollen tavarat pysyy paremmassa järjestyksessä, kun jokaiselle vaatteelle ja tavaralle on oma paikkansa laatikoissa. Oli ihana levittää laatikot yhdelle sohvalle, jotta sain välisiivota oman autoni ja tavarat.

Hostel Visatuvan Tupala-huoneisto ja Sirkun matkatavarat
Tervetuloa majoittumaan! Automatkaajan “matkalaukut” sohvalla siistissä rivissä.

Ensimmäisenä iltana ehdin tutustua Visatuvan tiloihin: Losotupaan, ympäristöön ja rantasaunaan. Löysin itselleni ehdottomasti lempparipaikan rantasaunan laiturilta. Saarijärvi oli tyyni ja rauhallinen. Maisema oli uskomattoman kaunis! Tutustumisen jälkeen rentouduin vielä oman Tupala-huoneiston saunassa.

Hostel Visatuvan Losotupa
Losotuvan portailla. Losotuvan olohuoneesta löytyivät löhöilyyn sopivat sohvat.
Hostel Visatupan Losotuvan huone ja laituri
Losotuvan hostellihuoneista löytyi eri sävyisiä huoneita. Rannalle oli ihana kulkea katoksen alla.
Visatuvan lehmiä laitumella.
Visatuvan lehmät saivat nauttia ulkoilmasta. Ruohon haistelu riitti tälle eläimelle.

Seuraavana aamuna lähdin nauttimaan aamupalaani, jonka aikana sain kuulla monia reissutarinoita ja hauskoja kertomuksia, kun hostellin omistaja istui kanssani nauttimaan aamupalan. Minulla oli niin hauska kuunnella hänen kertomuksiaan ja hän minut tuntemaan oloni tervetulleeksi. Aamupalalta lähdin valmistelemaan lähtöä. Suunnitelmissa oli käydä Pyhä-Luoston kansallispuistossa retkeilemässä. Matkaa sinne kertyisi noin 50 kilometriä, joten minun oli mukava matkata sinne omalla autollani. Kiersin Pyhän alueella ensin Kultakeron korkeuksiin, jonka jälkeen retkeilin Isokurun mataluuksiin. Pyhä-Luoston kansallispuisto on minulle tärkeä paikka, koska se on ensimmäinen kansallispuisto, jossa olen ikinä vieraillut. Tämän takia rakastan käydä siellä aina, kun mahdollista. Visatuvalla majoittuminen mahdollisti minulle tämän kerran!

Hostellireissaaja Sirkku Pyhä-Luoston kansallispuistossa
Niin iloinen matkaaja, että vaikea pysyä paikoillaan!
Pyhä-Luoston kansallispuistoa
Pyhä-Luoston kansallispuiston upea Isokuru. Pyhä-Luoston kansallispuistossa oli helppo kulkea pitkin pitkospuita.

Nautin valtavasti siitä, kun pääsen yksin luontoon ja varsinkin silloin, kun pääsen ihastelemaan maisemia korkealta. Saan puhua luonnon kanssa ja kerätä luontoenergiaa. Se luo minuun levollisuutta ja rauhallisuutta. Yksin matkustaessa on myös aikaa ajatella mieltä askarruttavia ajatuksia ja olen monesti myös saanut vastauksia kysymyksiini kesäreissujeni aikana. Sen takia usein liikun yksin. Tällöin on myös mahdollista tavata ja tutustua muihin retkeilijöihin. Kuuden vuoden aikana olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja kuulla heidän tarinansa. Yksin matkustaminen avaa silmiä ihan uudella tavalla ja auttaa huomaamaan paremmin ympäröivää maailmaa.

Kun olin saanut nauttia luonnosta, palasin takaisin Visatuvalle juuri sopivaan aikaan. Ehdin syödä ennen kuin pääsin tutustumaan navettaan ja sen asukkaisiin. Lapsena viihdyin meidän omassa navetassamme ja autoin äitiäni aina silloin tällöin. Muistan jopa, että nautin siitä, kun sain kävellä keskikäytävällä edestakaisin ja laulaa lehmille. Visatuvalla en kuitenkaan laulanut, vaan kävin ehdottomasti katsomassa vasikoita. Niin kuin lapsena, myös nytkin laitoin käteni vasikan naaman eteen ja vasikka otti käteni suuhun. Vasikat uskalsivat tutustua tuntemattomaan vieraaseen.

Hostel Visatuvan lehmiä ja vasikka navetassa
Lehmät rivissä odottamassa omaa lypsyvuoroa. Visatuvan vasikoita moikkaamassa navetassa!

Navetan jälkeen nautin omasta olostani ja jäin odottamaan, että pääsen rantasaunaan saunomaan. Yhdeksän aikaan illalla hetkeni koitti ja kiireesti hipsin kohti rantaa. Suomen kesä, rantasauna sekä hiljaisuus. Mikä voisikaan olla sen parempaa? No se, että saunomisen jälkeen pystyin jäämään rannalle istumaan ja ei ollut hyttysiä juuri nimeksikään! Ilman viilennyttyä siirryin takkahuoneeseen ihailemaan takassa loimuavaa tulta myöhälle iltaa. Kokonainen päivä Visatuvalla majoittuen sai arvoisensa päätöksen ja menin hyvillä mielin nukkumaan.

Hostel Visatuvan ranta ja takkatupa
Rantasaunasta kävin vilvoittelemassa, mutta en uskaltanut uimaan! Rentouttava takkatulen loimu takkatuvalla.

Lähtöpäivän aamuna menin jälleen kerran nauttimaan aamupalasta ja hyvästä seurasta. Olen erittäin onnellinen siitä, että sain mahdollisuuden toimia hostellireissaajana juuri Visatuvalla. Kohde sopi täydellisesti seikkailuuni Suomessa! Hyvillä mielin pakkasin tavarat taas autoon ja hyvästelin Tupala-huoneistoni. Tänne voisin vielä joskus palata!

Hostel Visatuvan aamupala
Aamupala oli kattava! Kukkaloistoa ihastellen aamupalapöydässä.

Pysäytin autoni Potkuriparkin kohdalle ja menin nauttimaan sen itselleni lupaaman tervemenoa-kahvin. Ulkona kiipesin Martan potkurin kyytiin ja iloitsin elämästäni. Ajoin vielä saman päivän aikana uudestaan Pyhä-Luoston kansallispuistoon ihastelemaan luontoa vähän erilaisesta näkökulmasta. Sitten jatkoin uusiin ja tuntemattomiin seikkailuhin!

Sirkku Potkuriparkissa
Lähtöpäivänä tervemenoa–kahvit nautittu Visatuvan läheisessä Potkuriparkissa. Kävin Potkuriparkin Martan kyydissä!

Teksti ja kuvat: Sirkku Tuomisto

Tutustu Hostel Visatupaan

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2022 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2023 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2023.

Julkaistu 10.8.2022

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.