Valitsimme järjestöreissausmatkamme kohteeksi aina yhtä viehättävän Porvoon. Matkamme alkoi Länsi-Uudeltamaalta, josta on helppo matkustaa julkisilla kulkuvälineillä Porvooseen. Helsingistä Porvooseen pääsee jopa museojunalla tai höyrylaivalla, mutta aikataulut antoivat tällä kertaa myöden ainoastaan perinteiseen onnikkakuljetukseen. Kävelymatkan päässä Porvoon linja-autoasemasta, pienen auringonkylpemän mäen päällä sijaitsi väliaikaiskotimme Hostel Porvoo.
Synnytyssairaalasta hostelliksi
Hostel Porvoolla on kiinnostava historia: rakennus on alun perin toiminut synnytyssairaalana. Porvoon maalaiskunnasta kotoisin oleva Alva Forsius (1866-1935) oli vahvasti sosiaalisesti suuntautunut ihminen ja ajoi muun muassa naisten äänioikeutta sekä tasavertaisuutta. Alva perusti Porvoon ensimmäisen yksityisen synnytyssairaalan, joka avattiin 1.6.1899, aluksi vuokratiloissa Adolfssonin talossa. Tilat osoittautuivat kuitenkin riittämättömiksi, ja Alva halusi suuremmat tilat synnytyslaitokselle omassa uudessa rakennuksessa. Uuden rakennuksen perustuskivi laskettiin 11.7.1901 ja synnytyslaitos avattiin vuonna 1903.
Tässä viehättävässä, koristeellisessa puurakennuksessa toimii nykyisin Hostel Porvoo. Hostellin oleskelutiloihin onkin koottu vanhoja valokuvia sekä tietoa rakennuksen historiasta ja Alva Forsiuksesta. Onpa pihalla patsaskin Alvan kunniaksi, joka (valitettavasti) innosti meitä osallistumaan myös patsasposeeraushaasteeseen.
Porvoossa on paljon nähtävää ja koettavaa
Vastapäätä hostellia sijaitsee juuri remontoitu Porvoon uimahalli ja vieressä kulkee pururata. Tämä osoittautui erittäin hyväksi keinoksi ratkaista aamu-unisen ja aamuvirkun dilemma. Toinen sai nukkua rauhassa, kun toinen polski ja pinkoi. Aamutreffit pidettiin uimahallin kahvilassa, jossa oli tarjolla edullista aamiaista.
Hostel Porvoo sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Porvoon keskustasta, viihtyisästä jokirannasta, vanhan kaupungin herttaisista putiikeista ja kapeista kujista. Maksuttomalla kesäbussi Rinkelillä saa muuten hyvän läpileikkauksen näistä kaikista. Porvoon pakollisiin kohteisiin kuuluu tietysti Runebergin kotimuseo ja hänen vaimonsa Fredrikan puutarha. Omenapuiden katveessa kukoisti kilpaa unikot, päiväliljat, ruusut ja tietenkin me! Kotimuseon pihapiiriin on rakennettu myös nurkkaus, jossa pääsee kokeilemaan 1800-luvun puolivälin elämää. Kohderyhmänä oli ilmeisesti ajateltu lapsia, mutta viihdyimme hyvän tovin mekin.
Hostelli on suljettu päivisin klo 10‒16, joten ainakin tuon ajan majoittujien on tartuttava Porvoon tarjontaan. Porvoon matkailuneuvonta on tehnyt hyvää työtä ja esitteitä sekä tietoa kaikista kaupungin mahdollisista kohteista on saatavilla runsaasti. Ja Porvoo hostellin asiakkaille lähin matkailuneuvonta löytyy tietenkin vastaanottotiskin takaa, karttojen ja esitteiden kera.
Viileät illat tiukasti sisätiloissa
Järjestöreissauksemme ajalle lupailtiin kaikkien aikojen kesämyrskyä, joka kuitenkin typistyi muutamaan hauskaan meemiin. Tuuli oli kuitenkin melkoinen ja illat sitä myöten todella vilpoisia, mutta hätä keinot keksii. Yllätykseksemme löysimme jo yöpuulle käyneen kulttuuri- ja kongressikeskus Taidetehtaan uumenista elokuvateatterin. Kahdestaan valtasimme kokonaisen elokuvasalin, jossa vietimme pari tuntia George Clooneyn kanssa.
Täysin emme säästyneet sateeltakaan, mutta onneksi olimme silloin lähes aina huoneemme suojissa. Mikäpä siinä on ollessa, kun on lämpöä, tilaa ja valoa. Jääkaappiin sai eväät ja… no, televisio oli nyt tyhjänpanttina, kun juteltavaa riitti. Vähän huolehdimmekin, kuuluuko kikatuksemme häiritsevästi muiden vieraiden huoneisiin. Ilmeisesti hostelli säilytti silti rauhallisuutensa, meistä huolimatta.
Makeita muistoja
Hostelli on hyvin siisti ja suihkut, wc:t sekä keittiö ovat hyvin pidetyt. Jälkimmäisessä emme kuitenkaan viettäneet aikaa, sillä suklaa kutsui meitä. Läheltä hostelliamme bongasimme PetriS Chocolate Roomin kahvila-puodin, jossa vierähti sateen ansiosta pieni rentouttava ja oikein makoisa tovi. Emmekä onnistuneet välttämään myöskään Brunbergin myymälää vanhassa kaupungissa. Tämän tosin voi laskea matkamuistojen hankinnaksi. Silloin tällöin saatoimme syödä myös jotakin suolaista ‒ mutta ihan vain välipalaksi.
Teksti ja kuvat: Mirva Gullman ja Elisa Sievänen
Matkakertomuksen kirjoittajat ovat Hostellijärjestön jäsenjärjestöjen jäseniä ja järjestöreissaajia, jotka majoittuivat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa ja saivat majoituksen alennettuun hintaan. Mirva on Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian jäsen ja Elisa kuuluu Toimihenkilöliitto ERTOon.
Talentian ja ERTOn jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.
