Lieksan villi luonto ja villi länsi

Sonja valittiin yhdeksi kesän Hostellijärjestön järjestöreissaajaksi ja hän valitsi matkakohteekseen Lieksan ja Savonlinnan. Tässä jutussa saamme lukea hänen kokemuksistaan Lieksan matkalta.

Aamupäivä luonnon helmassa

Sivutiet ovat kuoppaisessa kunnossa ja maasturin kyydissä tulee paha olo. Onneksi maisemat ovat upeat, ja onneksi olen saanut maaniteltua kuskin mukaani. Ennen Lieksan keskustaan suunnistamista luvassa on siis maisemakiertoajelua, patikointireittejä ja pysähdys Reposuon lintutornissa. Aamu on kylmä, mutta itikoita riittää silti.

 

Luonnon parista on lopulta aika siirtyä kulttuuriin. Kolmisenkymmentä kilometriä Lieksasta Joensuuhun päin löytyy Paateri, Eeva ja Paavo Ryynäsen taiteilijakoti, jossa kulttuuria riittäisi varmasti yhdeksi päiväksi. Vaikka matka on pitkä, se on kokemuksen arvoinen. Pohjoissavolainen Eeva Ryynänen pääsi aikoinaan opiskelemaan Suomen Taideakatemian kouluun ja ainakin valokuvista päätellen hän oli ryhmänsä ainoa naisopiskelija. Jo edesmenneen taiteilijan elämäntyötä katsellessa ei voi kuin ihmetellä, miten suuri intohimo ihmisellä on voinut olla veistämiseen. Elämänsä aikana Ryynänen ehti tehdä yli 500 veistosta, joista osa on viety ulkomaille. Ehdottomasti näyttävin töistä on vuonna 1991 valmistunut Paaterin kirkko, joka vetää vertoja Helsingin Temppeliaukion kirkolle.

Koska Paaterissa vierähtää useampi tunti, turvaudumme välillä Paaterin kahvilaan. Myös kahvila on tilana oma taideteoksensa, ja tarjolla on paljon erilaisia laadukkaita leipomuksia myös erityisruokavalion omaaville.

 

Päivän aikana huomaan Lieksan matkailupotentiaalin. Historian, kulttuurin, luonnon ja liikunnan ystävälle paikka on loistava kohde. Välimatkat ovat vain pitkiä ja ilman autoa (tai ajokortittoman allekirjoittaneen tapauksessa kuskia) moni upea paikka jäisi näkemättä.

Kulttuuria hostellin ympäristössä

Kuski kyllästyy vihdoin ja jättää minut Lieksanjoen rannalle, Timitran Linnaan. Vanha rajavartiolaitoksen valtakunnallinen koulutuskeskus on uudelleensisustettu funkkis-hostelliksi. Olen tyytyväinen, kun pääsen välillä huoneeseen lataamaan akkuja – sekä omaani, että kameran.

Myöhemmin paikan isäntä Franz Betcke vie minut esittelykierrokselle Timitran Linnaan ja sen pihapiiriin. Ulkoa löytyy rantasaunaa ja terassia, sekä remonttia odottavaa rakennus. Onpa osassa rakennuksista kuulemma puupellettilämmityskin. Betcken puheessa vilisevät laajennussuunnitelmat, suomalainen design ja ekologisuus.

 

Timitran Linnassa sijaitsee myös Rukajärvikeskus, jossa tällä hetkellä on näyttely Toivo Narvan sodan aikana ottamista valokuvista. Narva työskenteli tiedotuskomppaniassa talvi- ja jatkosodassa. Narvan jälkeensä jättämät dokumentit, noin 600 valokuvaa, karttaa ja kirjettä, lojuivat perheen kotitalon vintillä, kunnes vasta pari vuotta sitten hänen poikansa kiinnostui tutkimaan niitä tarkemmin. Minun silmissäni valokuvilla on sekä historiallista että taiteellista arvoa.

Pihapiiristä löytyy rajavartiolaitoksen hevostalli, jonka ylisille on rakennettu aivan ihana ja tunnelmallinen TalliGalleria. Sisäänpääsymaksu ei päätä huimaa, mutta näyttelytila takaa taidekokemukselle ainutlaatuisen tunnelman.

Hostellin lähellä sijaitsee myös Pielisen museo, jossa katseltavana on kokonaisen kylän verran Pielisen Karjalan seudun historiallisia rakennuksia.

 

Kulttuuria Lieksassa tuntuu riittävän: Näyttelyä on joka lähtöön ja tapahtumia löytyy myös musiikin ystäville. Joka vuosi Lieksassa järjestetään Vaskiviikot, jonne vieraita saapuu ympäri maailman. Mutta entäs paikallisten arki? Illalla nappaan pyörän lainaan hostellista ja poljen katselemaan keskustaa.

Villin lännen tunnelmaa

Lapsena Lieksassa käytiin joskus ostoksilla ja silloin kaupunki tuntui isolta. Heinäkuisena torstai-iltana vuonna 2015 Lieksan keskusta on autio. Tyhjät tiet ovat leveät ja niiden reunoilla seisoo rapistuneita rakennuksia. Päässä alkaa aivan arvaamatta soida Hyvät, Pahat ja Rumat –tunnari. Voin melkein kuvitella Clint Eastwoodin astumassa ulos saluunasta. Ajaessani keskustan läpi en kuitenkaan näe Clint Eastwoodia, itse asiassa en näe ketään. Bongaan vesitornin ja juoruista tutun Itä-Suomen suurimman moskeijan, joka on vanhan elokuvateatterin paikalla.

 

Keskustan jälkeen autiokaupunki vaihtuu puistoiksi ja asuinalueiksi ja ihmisiäkin tulee vastaan. Lieksan kaupunkikuvassa on panostettu puistoihin. Pyörällä liikkuminen on mukavaa, sillä tiet ovat paitsi leveitä myös tasaisia. Mankeloin Lieksanjoelle ihailemaan riippusiltaa ja Lieksanjoen voimalaitoksen patoa.

Pyöräilen takaisin hostellille keskustan läpi, ja huomaan että paikallisen pubin terassille on kertynyt väkeä. Karaoken mahdollisuus kutkuttaa, mutta aamulla odottaa matka Joensuuhun ja Savonlinnaan. Poljen takaisin hostellille nauttimaan saunasta ja unesta. Nukkumaan mennessäni mietin, ettei Lieksa olisi huono paikka asua, jos tykkää luonnosta ja hiljaisuudesta. Tosin en jää todistamaan perjantai-illan meininkiä.

 

Aamu koittaa aurinkoisempana kuin edellinen. Aamiaistakin olisi Timitrassa tarjolla, mutta se on minulle liian aikaista. Teekupillisen voimalla lähden nauttimaan kesäisestä säästä ja vielä ennen bussiin hyppäämistä eksyn mainitsemisen arvoiseen paikkaan, Lieksan Leipomoon. Ruoka on edullista ja herkullista ja terassilla on mukava istuskella. Pyydän viereisessä pöydässä istujaa nappaamaan minusta kuvan, ja huomaan pian keskustelevani Lieksassa asuvan tanskalaisrouvan kanssa. Hän näyttää ilahtuvan siitä, että joku joskus ryhtyy juttusille englanniksi.

 

Tanskalaisrouva näyttää puhelimestaan vielä kuvia edelliskesän Roskilde-festivaaleilta. Pienen hetken voin kuvitella olevani jossain päin Keski-Eurooppaa. Sitten terassille istuu kaksi mummoa, joiden ”mie, sie, tokkiinsa karjalanpiirakoeta” -höpöttely vetää minut takaisin Pohjois-Karjalan maankamaralle.

On aika lähteä bussiin kohti Joensuuta ja Savonlinnaa.

Teksti ja kuvat: Sonja Ylisiurua

Lue myös tarinan jatko-osa: Oopperajuhlaa ja järvimaisemia Savonlinnassa

Matkakertomuksen kirjoittaja on Vasemmistonuorten jäsen ja yksi Suomen Hostellijärjestön vuoden 2015 järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa.

Vasemmistonuorten jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Julkaistu 4.9.2015, muokattu 20.1.2021