Kansikuva

Oopperajuhlaa ja järvimaisemia Savonlinnassa

Sonja valittiin yhdeksi kesän 2015  järjestöreissaajista ja matkakohteekseen hän valitsi Lieksan ja Savonlinnan. Sonjan tarina on julkaistu kahdessa osassa Hostellimatkalla -blogissa. Tässä toisessa osassa hän tutustuu kesäiseen Savonlinnaan.

Joensuun kautta Savonlinnaan

Jos haluaa matkustaa joukkoliikennettä käyttäen Lieksasta Savonlinnaan, on välissä vietettävä odotteluaikaa Joensuussa. Se ei minua haittaa, koska Lieksan reissun jälkeen haluan päästä ihmisten ilmoille. Onnistun siinä liiankin hyvin, sillä Joensuussa sattuu olemaan Ilosaarirock-viikonloppu. Tunnen saapuneeni Lieksan vastakohtaan, kaupunkiin, joka on täynnä ääntä, ihmisiä ja kuumasti helottavaa aurinkoa. Päätän jäädä muutamaksi tunniksi Joensuuhun tapaamaan kavereitani ja jatkan matkaa Savonlinnaan illalla.

 

Sonja-Ylisiurua-Joensuun-tori
Joensuun tori

Bussimatka Savonlinnaan on pitkä ja saavun keskelle oopperajuhlia huonosti varustautuneena. Olen kaupungissa toista kertaa elämässäni, eikä minulla ole karttaa. Puhelimestakin on akku lopussa – käyttämääni linja-autoon ei ollutkaan vielä ilmestynyt laturipaikkoja. Siispä minun ei auta kuin kysyä paikallisilta neuvoa Kesähotelli Vuorilinnaan. Ensimmäiset tapaamani ihmiset solkottavat sujuvasti ainoastaan venäjää. Kun vihdoin tapaan paikallisia suomenkielisiä, kesähotellin nimi ei sano heille mitään. Onneksi muistan hotellin sijaitsevan Kasinonsaaressa, ja niin ystävälliset ihmiset tarjoutuvat opastamaan minut saareen. Matkalla huomaan, että saarella sijaitseva Savonlinnan keskusta on itse asiassa aika pieni. Ehkä kaikki kesäturistit ja kaupungin nimi vain hämäävät luulemaan kaupunkia isoksi.

Kasinonsaareen pääsee jalkaisin tunnelmallista kävelysiltaa pitkin. Purjeveneet keinuvat hiljalleen laiturissa ja ihana kesämaisema kylpee auringossa. Ei näytä yhtään hassummalta paikalta majoittua.

 

Kaunis ilma ja ilta!
Kaunis ilta ja ilma!

Kesähotelli Vuorilinna löytyy helposti, ja siellä minua odottaa viihtyisä huone hyvällä näköalapaikalla. Saan majoittua kahden hengen huoneessa, jossa on jaetut keittiö- ja kylpyhuonetilat toisen huoneen kanssa. Harmittelen myöhäistä saapumistani, sillä en ehdi käyttää Spahotel Casinon puolella sijaitsevaa sauna- ja allasosastoa.

Rojahdan tyytyväisenä sängylle lepäämään, mutta en ehdi maata kahta minuuttia, kun huoneiston ovi yhtäkkiä käy. Kämppäkaverini ovat saapuneet. Rouvashenkilöt ovat entisiä savonlinnalaisia, jotka ovat tietenkin nauttimassa oopperajuhlien annista. Toisella kuuluu olevan sukulainenkin esiintymässä. Tiedustelen heiltä, voisinko vielä päästä katsomaan jotain näytöstä seuraavana päivänä, mutta he suosittelevat hankkimaan tässä vaiheessa jo ensi vuoden lippuja.

Oopperajuhlilla ravaaminen on ilmeisesti suosittua, mutta minua ei haittaa vaikka jään siitä paitsi. Seuraavana päivänä luvassa on nimittäin odottamani Olavinlinnan vierailu.

 

Hostellihuoneen ikkunoista näkyy torille asti.
Hostellihuoneen ikkunoista näkyy torille asti.

Seuraavana aamuna herään myöhään, ja vilkaisu ikkunaan paljastaa sään olevan mitä mainioin. Jätän rinkan säilytykseen ja lähden nauttimaan hotelliaamiaista. Aamiainen tarjoillaan pihapiirissä sijaitsevalla Vanhalla Kasinolla. Vietän pitkän ja laiskan aamun närpien eri ruokalajeja Vanhan Kasinon terassilla. Tiirailen aurinkoisia näköaloja samalla kun mietin päivän sotasuunnitelmaa.

Lopulta päätän kiertää hieman Savonlinnan keskustaa, ennen kuin suuntaan Olavinlinnaan. Huomaan oopperajuhlien ja kenties auringonpaisteen vaikutuksen: Jo aamusta Savonlinnassa on juhlava lomatunnelma, ihmisiä on paljon ja kaikki vaikuttavat hyväntuulisilta.

Ihmisvilinää ja nähtävyyksiä

Kasinonsaaresta tupsahdan suoraan torille, ja päädyn kiertelemään kojuja. Pari taitavaa katusoittajaa tunnelmoi haitarilla ja viululla. Tori on vain aivan liian pieni verrattuna sinne pakkautuneeseen ryysikseen. Alan jo tuskailla valokuvaamisen kanssa, sillä en haluaisi ihmisten joutuvan kuviin vasten tahtoaan.

Ihmismassan läpi luoviessani huomaan monessa kojussa myynnissä kaikenlaista norpparoinaa. Voisinkohan bongata oikeita norppia?

 

Sonja-Ylisiurua-Savonlinna4
Ihmisvilinää museolaivojen laiturilla

Niin kätevästi käykin, että luovittuani torin läpi saavun risteilyalusten rantaan. Turistien kävelyreitti on selvästi suunniteltu hyvin! Eräs laivoista on juuri lähdössä tunnin risteilylle, ja hetken mielijohteesta hyppään kyytiin. Laiva kulkee ympäri Savonlinnan keskussaaren. Nautin vilpoisasta tuulesta ja pääsen vesiltä käsin vihdoinkin näkemään Olavinlinnan. Linnan rantaan on pakkautunut joukko oopperahenkilökuntaa, ja saamme osaksemme iloisia vilkutuksia.

 

Sonja-Ylisiurua-Savonlinna5
Olavinlinna on rakennettu saarelle

Laivassa pyörii nauhoitettu selostus suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Kuulemme kertomuksia Savonlinnan historiasta. Mieleen jäävät tarinat Savonlinnan perustajasta Pietari Brahesta, vanhasta mestauspaikasta Hirsipuunsaarella, ja unahalaisista saimaannorpista. Harmikseni en vain näe yhtään norppaa. Maisemat ovat upeat sekä keskustaan että sen vastarannoille päin katsellessa.

 

Sonja-Ylisiurua-Savonlinna6
Kummallinen alus ajelehtii vastaan

Risteilyn jälkeen jatkan jalkapatikassa Olavinlinnaa kohti. Matkan varrella pistäydyn museolaivojen näyttelyalueella kurkkaamassa höyrylaivoja. Turistit sen kun lisääntyvät linnaa kohti kulkiessa. Matkalla satun huomaamaan keltaisen riksataksin, joka kuljettelee ihmisiä lähiympäristössä ja ottaa vastaan vapaaehtoisia maksuja. Päätän säästää jalkoja ja pyytää kesätyötään tekevää kuljettajaa kärräämään minut Olavinlinnaa kohti. Matkan aikana jutustelemme ja paikallinen kuski vinkkaa vierailemaan Savonlinnassa vähemmän turistien suosimana aikana.

 

Sonja-Ylisiurua-Savonlinna7
Riksan kyytiin!

Nähdessäni ihmisvilinän linnan pihassa olen samaa mieltä kuskin kanssa. Hienosti pukeutuneessa joukossa kuulen ranskaa, saksaa, eestiä, venäjää, ruotsia sekä pätkän suomenkielistä keskustelua, kun mies neuvoo vanhempaa rouvaa: ”Ei se bussi pysähdy, jos et paina stop-nappia!” Joukkio valuu hitaasti ostamaan pääsylippuja.

Opastettu kierros linnassa on tupaten täynnä ja turistiryhmät törmäilevät toisiinsa ahtaissa käytävissä. Ihmispaljoudesta huolimatta nautin linnan entisaikaisesta tunnelmasta ja oppaan pitämästä historian oppitunnista. 1400-luvulla perustettu linna on hyvin säilynyt, vaikka se on ollut vuosisatojen aikana taisteluiden melskeessä niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan alla. Vallanvaihdokset ovat paremminkin luoneet linnan arkkitehtuurista ainutlaatuisen.

 

Hämäriä käytäviä
Hämäriä käytäviä

Sisäpihalla on menossa oopperajuhlien kenraaliharjoitukset. Opas pyytää hiljaisuutta kulkiessamme pihan muureilla ja kertoo kuinka vuonna 1912 oopperalaulajatar Aino Ackté järjesti linnassa ensimmäiset oopperajuhlat. Linna jäi tyhjilleen jo 1800-luvulla, ja siitä tuli vähitellen suosittu matkailukohde ja juhlapaikka. Tänä päivänä se on turhankin suosittu, mietin mielessäni ja haikailen pääseväni seikkailemaan suljettuihin portaikkoihin ja käytäviin.

 

Sonja-Ylisiurua-Savonlinna10
Linnan ikkunoista on upeat näköalat kaupunkiin.

Rentoutumista Sulosaaressa

Pääsylippu Olavinlinnaan käsittää myös sisäänpääsyn Savonlinnan maakuntamuseoon, mutta luovittuani ulos täpötäydestä ja hämärästä linnasta päätän nauttia loppupäivän Savonlinnan ulkoilmasta. Kiertelen hetken keskustan katuja. Savonlinnassa on jotain samaa kuin Lieksassa, tosin villin lännen kadut ovat huomattavasti vilkkaammat. Olavinlinnan läheisyydestä löytyy viehättäviä puutaloja, joissa pitävät majaansa monenlaiset kahvilat ja taidegalleriat. Vierailen parissa näyttelyssä, mutta nälkä alkaa kurnia ja sää houkuttaa lähtemään ulos. Nappaan kaupasta piknik-tarvikkeita ja ajaudun kauniiseen kirkkopuistoon välipalalle.

 

Sonja-Ylisiurua-Savonlinna12
Idyllisiä mukulakivikatuja ja puutaloja.

Syötyäni hieman suuntaan Kasinonsaaren takana sijaitsevaan Sulosaareen, jonne pääsee myös kävelysiltaa pitkin. Saaresta löytyy ihana huvilarakennus, jossa toimii Lettukahvila Kalliolinna. Piipahdan nauttimaan jälkiruoaksi lakkahilloletun ja unohdun hetkeksi selailemaan 50-luvun Yhteishyvä-lehtiä. Loppuiltaa vietän makoillen Sulosaaren kallioisilla rannoilla, odotellen turhaan norppien ilmestymistä. Saan seurakseni kylläkin sorsia. Maisemia katsellessa tulee mieleen, että Sulosaaren nimi on osuvasti valittu.

 

Kauniita ranta maisemia.
Kauniita rantamaisemia.

Ilta alkaa viilentyä, ja päätän vielä tarkistaa bussien lähtöajan. Suuren kaupungin leima on jälleen kerran hämännyt minua: Viimeinen bussi Savonlinnasta on lähtenyt kolmelta iltapäivällä.

Kävelen juna-asemalle katsomaan aikataulua, enkä ole uskoa, ettei koko kaupungista mene junia kuin Parikkalaan. Paikalle tupsahtaa samassa tilanteessa oleva mies ja lopulta yritämme yhdessä keksiä kuinka päästä pois Savonlinnasta. Onnekseni löydän kimppakyydin, ja jätän miekkosen liftaamaan omaan suuntaansa.

Autossa istuessani suunnittelen jo palaavani Savonlinnaan joskus uudestaan – oopperajuhlien ulkopuolella. Mieleeni jää riksakuskin vinkkaama Olavinpäivä, jota vietetään heinäkuun lopulla. Ehkä se olisi näkemisen arvoinen juhla.

Teksti ja kuvat: Sonja Ylisiurua

 

Lue myös Sonjan matkan ensimmäinen osa: Lieksan villi luonto ja villi länsi

Matkakertomuksen kirjoittaja on Vasemmistonuorten jäsen ja yksi Suomen Hostellijärjestön järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa.

Vasemmistonuorten jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.