Meloen ekohostelliin: elämysretki Linnansaaren kansallispuistossa
Hostellireissaajatarina 3: Upe Nykänen
Luvassa oli ukkosta ja sadetta. Toiveissa aurinkoakin. Edessä Haukivesi ja Linnansaaren kansallispuisto. Haaveissa edes yksi norppahavainto, olihan kohteena yksi kuuluista norppavesistä. Kuinka kävi?
Lähdimme ystäväni kanssa kohti Linnansaarta Oravin satamasta Saimaa Holiday Oravin kajakeilla.
Aurinko hehkui suloisesti lähtiessämme, mutta päästyämme Haukiveden puolelle näkyi taivaalla kelpo pilviä: tummanpuhuvana lähestyvä sadealue ja ukkosrintama.
Pääsimme kuitenkin lähes kuivina Linnansaareen ja Sammakkoniemen melontalaituriin. Sammakkoniemen kahvilarakennuksen läheisyydestä löytyi meille varattu aitta. Linnansaaren Ekohostelli koostuu nimittäin punamultamaalatuista neljän hengen hirsiaitoista!
Mitä tarkoittaa Ekohostelli? Ensimmäisenä tulee mieleen sellaisia asioita kuin ympäristöystävälliset materiaalit, ekosähkö ja kierrätys. Linnansaaren Ekohostelli on juuri tätä ympäristöystävällistä kategoriaa: yöpyjät pärjäävät hostellin aittamajoituksessa tyystin ilman sähköä, käytössä on perinteinen huussi eikä vesivessa, kansallispuiston retkeilijät eivät roskaa vaan minkä tuovat tullessaan, vievät mennessään. Plus saareen voi saapua lihasvoimalla, sekä yhteiskuljetuksella vuoroveneen kyydissä Oravista.
Meitä odotti hirsiaitassa kaksi kerrossänkyä; valitsimme petimme ja nostimme tavarat sisään. Tulomatkan sateessa kevyesti kastuneet melontaliivit ja aukkopeitot ripustimme aitan edustalle katokseen kuivumaan. Aitoissa on petipaikat neljälle ja mukaan tarvitsee ottaa vain liinavaatteet sillä täällä saa nukkua ihan oikeilla patjoilla, kera tyynyn ja peiton. Saunavuoro rantasaunassa on maksullinen ja se pitää varata erikseen.
Meillä oli jo nälkä. Olimme tehneet eväsostokset Oravin kyläkaupassa – kotoa oli pakattu mukaan vain teetä ja mausteita – ja nyt oli valittava, mitä laittaisimme sapuskaksi ensimmäisenä. Kunhan ensin suihkautimme paljaalle iholle hyttysmyrkkyä… Pienet inisevät ystävät kun viihtyvät erinomaisesti kuusikon katveessa.
Valitsimme ensimmäiseksi herkuksi tietenkin letut!
Teimme nuotiotulet tulipaikan katokseen, lettutaikinan juomapulloon ja hain mukaan ottamani retkipannun aitalta. Sitten pääsin tuhertamaan ensimmäisiä räiskäleitä, mutta onneksi pannu tokeni vähitellen ja letut alkoivat näyttää säällisiltä. Vadelmahillo kruunasi herkun ja nautimme palanpainikkeena teetä.
Välillä piti toki käydä tekemässä lisää polttopuita tulien ylläpitoon. Istuimme nautiskellen tulilla, paistoimme ja söimme hillolla silattuja lettuja, siemailimme teetä ja rupattelimme lähelle telttansa pystyttäneen sveitsiläisen Frankin kanssa. Oli nautinnollista viettää aikaa linnunlauluisessa Linnansaaressa, vailla kiirettä ja hösötystä. Olla paikallaan, luonnon rauhassa.
Linnansaaressa on toki mahtavia merkittyjä polkuja aina Linnavuorelle saakka, mutta illan edetessä alkoi kuitenkin tehdä mieli taas vesille. Haimme aitalta kuivahtaneet melontaliivimme ja työnsimme kajakit vesille.
Iltapäivän tuuli oli laantunut ja laineet liplattivat sametinpehmeinä ympärillämme.
Ilta-aurinko hehkui häikäisevänä, korkealta kuin kesäpäivänä konsanaan.
Luodon ohitettuamme siristimme silmiämme. Onko tuo kivi vai… Olisiko se sittenkin… Kaivoin äkkiä kuivapussistani kiikarin. Pää kääntyi, eikä ainoastaan meillä. On se! Ihan oikea norppa! Ihka ensimmäinen kerta, kun kumpikin meistä näki norpan luonnossa! Pysähdyimme antamaan norpalle rauhan. Tovin verran kivellä iloksemme loikoillut norppa solahti kohta Haukiveteen ja taianomainen hetki oli ohi.
Oli sellainen yhtä hymyä -olo norpan kohtaamisen jälkeen! Meloimme leppoisasti nautiskellen Linnavuoren kupeeseen kallioita ihailemaan ja käännyimme sitten takaisin. Ei ollut mitään pakkoa kiertää saarta. Sitä paitsi meillä oli taas nälkä.
Iltaruuaksi paistoimme tulilla Oravin kyläkaupasta ostamamme Haukiveden kuhafileet. Saaressa ei ole kylmälaitteita ekohostellissa yöpyjien käyttöön, mutta älysimme ostaa pakastetut fileet, jotka säilyivät sanomalehtikääreessä hyvin iltaan saakka. Kylmäsäilytystä tarvitsevan kannattaakin pakata kylmälaukku tai -pussi mukaan. Herkuttelimme myös paahdetulla leivällä ja juustolla, kunnes uniaika ilmoitti itsestään.
Ekohostellin aitoissa oli muitakin asukkaita, telttailijoita Sammakkoniemessä majaili parin telttakunnan verran. Ilta oli suloisen hiljainen, mitä nyt hyttyset pitivät pientä elämäänsä. Onneksi aitan ikkunassa oli hyvä hyttysverkko, jonka ansiosta aitta oli jäähtynyt mukavasti yöksi, eivätkä inisijät häirinneet unta lainkaan.
Aamusella pyörähdin pienellä kävelyllä läheisellä torpalla, johon voi käydä vapaasti tutustumassa. Torpan pihapiirissä on myös kesälampaita, jotka lymyilivät ujoina jossain aitauksensa nurkassa, joten emme kohdanneet. Ennen aamiaista pulahdin aamu-uinnille ihanan lämpimään veteen. Ah, mikä idylli!
Linnansaaren Ekohostellissa saa valmistaa aamiaisensa ihan itse. Melojapariskunta oli ehättänyt tehdä tulet, joilla saimme omat tee- ja kahvivetemme kiehautettua. Nopeampaa kokkaamista kaipaava voi toki laittaa ruuat omalla retkikeittimellään, mutta meillä ei ollut kiire.
Marjoilla ja pähkinöillä höystetty puuro, tee ja nuotiolla paahdetut leivät maistuivat mitä parhaimmilta sunnuntaiaamuna, aitassa hyvin nukutun yön jälkeen.
Sitten olikin aika tunkea tavarat takaisin kuivasäkkeihin, siivota aitta seuraavia varten ja pakata kajakit paluumatkaa varten. Lappeenrantalainen melojapariskunta ihmetteli, että tulitteko te tänne Jyväskylästä vain yhdeksi yöksi? Ihan totta, täällä olisi viihtynyt pidempäänkin! Olisi ollut kiva kuljeskella myös Linnansaaren kansallispuiston pääsaaren kauniilla metsäpoluilla, mutta tällä yhden yön yöretkellä keskityimme rauhalliseen oleiluun ja leppoisaan meloskeluun.
Paluumatkalla Sammakkoniemestä Oraviin saimme jälleen nauttia reippaista laineista, koska uusi sadealue oli vauhdilla lähestymässä, mutta niskaamme ehti tipahtaa vain muutama sadepisara ihan loppumatkasta. Aivan ihana, rentouttava yöretki Linnansaareen!
Siispä lämmin suositus Ekohostellin aittamajoitukselle. Jos olisi sattunut sadesää, aittamajoitus olisi ollut vieläkin enemmän arvossaan!
Teksti ja kuvat: Upe Nykänen
Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2019 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2020 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2020.
Julkaistu 8.7.2019
Vastaa