Mopedilla Iisalmesta Imatralle ja takaisin. Tärkeintä on päästä turvallisesti perille
Hostellireissaajatarina 2: Timo Kosonen
Reissukohde: Hostel Ukonlinna, Imatra
Olen työelämästä pikkuhiljaa eroa ottava vuosikymmenet kuljetusalalla leipäänsä hankkinut moottoripyöräilevä ukki. Suomineito on tullut melko hyvin tutuksi raskaan liikenteen kuljettajan ja kouluttajan ominaisuudessa.
Minulle moottoripyöräily on intohimoinen harrastus, tapa lähteä tien päälle rentoutumaan. Kun laitan kypärän hihnaa kiinni, niin tavoitteena on löytää sisäinen rauha ja päästä nauttimaan mutkateiden kilometreistä; ennakoivalla ajotavalla ja liikennesääntöjä noudattaen turvallisesti perille.
Moottoripyöräilyyn vaikuttava tärkeä turvallisuustekijä on ajoneuvon kunto. Pyörän pitää olla asianmukaisesti huollettu ja teknisesti moitteettomassa kunnossa. Euroopan unionin alueella moottoripyörien katsastusvelvollisuus on herättänyt laajaa keskustelua, mutta Suomessa ei ole toistaiseksi otettu käyttöön moottoripyörien pakollista määräaikaiskatsastusta. Kymmenen kesää olen ajanut vuoden 2006 Triumph Rocketilla, ja hyvin se on tehtävänsä kesäisenä kulkuvälineenä täyttänyt.
Moottoripyörällä ajaessa ei ole kiire minnekään, joten ajoreitit tulee valittua hieman eri näkökulmasta kuin raskaalla kalustolla liikkuessa. Motoristimatkoilla en kuluta paljonkaan Suomen pääteitä, vaan reittivalinnat osuvat usein kolminumeroisille seututeille ja hyväkuntoisille nelinumeroisille teille.
Kun sain tiedon valinnastani hostellireissaajaksi, tuntui heti hyvältä vaihtoehdolta lähteä reissaamaan kotikulmiltani Iisalmesta kohti Imatraa.
Ensimmäisen Imatran reissun moottoripyörällä tein jo kesällä 1973, jolloin Imatran ajo oli ratamoottoripyöräilyn MM-osakilpailu. Yleisöä oli kisapäivinä noin 54000 maksanutta katsojaa, ja kaiken huippuna Iisalmen Teuvo Länsivuori voitti 250-kuutioisten luokan.
Hostellireissaajamatkalle lähden toukokuun viimeisellä viikolla Iisalmesta, reittejä ja tulevia etappeja ohjailee halu pysähtyä erilaisissa mielenkiintoa herättävissä kohteissa. Monet perinteiset kesäkahvilat eivät vielä ole avoinna, mutta se tuskin matkantekoa hidastaa.
Jo kansakoulun alaluokilla mieliaineitani olivat uskonto, historia, maantieto ja ympäristöoppi. Samat aiheet tulevat esiin tämänkin reissun aikana; maa- ja metsätaloutta, vesireitteihin liittyen siltoja ja kanavia. Paikkakunnan kirkko on usein rauhallinen paikka pysähtyä virkistäytymään. Matkalla tulee varmaankin monenlaisia nostalgisia muistoja vuosikymmenten varrelta, mutta toivottavasti myös jotain aivan uutta ja ihmeellistä.
Tarkoituksena ei ole tehdä mitään rautaperseajoa, vaan matkalla saatan tehdä suunnitelmasta poikkeavia mutkia, välillä pysähdyn virkistäytymään ja matkamuistoksi valokuvia ottamaan.
NÄIN SE REISSU MENI LÄHDÖSTÄ MAALIIN
Ke 27.05 Iisalmesta Varkauteen
Alkuperäinen aikataulusuunnitelma oli lähteä Iisalmesta torstaiaamuna ja ajaa Imatralle yöpymään, ja sieltä Varkauden Haasialahteen edesmenneen appiukkoni kotipaikalle, joka nykyisin palvelee meitä vapaa-ajanviettopaikkana.
Torstain sääennusteet kuitenkin kannustivat lähtemään jo keskiviikkona, torstaille oli ennustettu sateista päivää. Lähtö olikin hyvin ajoitettu ja Varkauteen sain ajella suunniteltua mutkatiereittiä sadehousut repussa.
Keskiviikkona klo 16.30 lähtö Iisalmesta. Ennen lähtöä vielä rengaspaineiden tarkastus, reppu selkään ja lähtökiihdytys viitostielle. Iisalmen ohiajotiellä vilkku oikeaan, ja mutkateitä kohti. Peltosalmen sillan jälkeen kohti Kotikylää ja Martikkalan kautta Maaningan ohi. Mustanvirran sillan alla pieni stoppi, lintutornilla bongaukset ja eväsrepusta savulihasämpylän puolikas matkaenergiaksi. Meno jatkuu Länsirannantietä Hirvilahden kautta Puutossalmen Ihmetuvalle. Lossikyydillä Suomen suurimpaan saareen, Soisalon hyväpintaisia teitä Leppävirralle ja viitostietä Varkauteen.
Yöpaikka löytyi Varkauden keskustasta lankomiehen vieraana. Sukulaismiehen kanssa maailmanparantamiseen tähtääviä juttuja hyvän iltapalan kera ja sitten vaan unille.
To 28.05 Varkaus – Rantasalmi – Sulkava – Imatra
Talon isäntä oli jo aamulla aikaisin lähtenyt töihin, joten aamukahvin sain nauttia omaan tahtiin itseni seurassa.
Kahvin jälkeen ajoin Varkaudessa Taipaleen kanavakierroksen vanhalla ja vähän uudemmalla kanavalla. Sitten kylmäasemalla tankki täyteen, sadehousut jalkaan ja kohti Imatraa. Sadekuuroja ennakoiden reittisuunnitelmassa vain yksi lukittu stoppi, Parkumäen taistelun muistomerkillä Rantasalmen ohituksen jälkeen. Parkumäessä vähän jo aurinkokin näyttäytyi, joten oli helppo laittaa terveiset muistomerkin vieraskirjaan.
Sulkavaa lähestyessä sadehousut hankkivat hintansa. Sateen sattuessa Sulkavan kylällä käynti jäi seuraavaan kertaan. Saderintama meni nopeaan ohi, joten Telakanavalla nopea pysähdys ja kanavan maisemien ikuistaminen.
Matka jatkui Lohilahden Vanhalle Unskalle, jossa ravitsemustauko ja Unskan uniikkijuoma reppuun odottamaan Imatralle saapumista.
Imatralle saapuminen aikataulun mukaan mahdollisti legendaariseen Imatran ajojen katurataan tutustumisen ennen majapaikkaan menoa.
Jäähalli oli tuttu paikka, mutta Hostel Ukonlinnaan ajelin opasteiden mukaan. Hostelliin ilmoittautuessa tuntui kuin olisi paikassa ennenkin käynyt, Taru ja Pete ottivat matkamiehen tuttavallisesti vastaan.
Huone 5, hieman kostuneet ajokamppeet kuivumaan, ja repusta maalijuoma naamariin. Pari tuntia aikaa Suomi – Tsekki kiekko-ottelun alkuun, joten ilman isompaa kiirettä pääsin rantasaunan kosteista löylyistä nauttimaan. Uimaan menon luovutin saunakavereille.
Kiekkopelin alkua odotellessa ihailin urheiluaiheista seinätaidetta ja suurta määrää pokaaleja ja muita palkintoja. Kiekkopelin huumassa nautintoaineena talon makoisaa munkkia punaviinin kera.
Otteluvoitto Suomelle, ja matkamies valmistautumaan yöunille.
Pe 29.05 Imatra – Puumala – Savonlinna – Haasialahti
Matkaa ei ole tarkoitus viettää makoilemalla, joten perjantaina jo puoli seitsemältä hostellin keittiössä omavalmisteinen aamiainen, ja valmistautuminen päivän teemaan. Tulomatkalla tehdyn nuottikierroksen kokemuksella kiertämään kilparata uudestaan ja sen jatkoksi tutustumaan kaupungin keskustassa olevaan moottoripyöränäyttelyyn.
Imatran ajojen 60-vuotisjuhlan kunniaksi on kävelykadulle avattu mielenkiintoinen näyttely. Liiketilojen näyteikkunoissa on ihailtavana toistakymmentä 1950 – 80 luvun aitoa kisapyörää, joilla on kilpailtu Imatran katuradalla.
Näyttelyyn tutustumisen jälkeen matka jatkuu sadetutkan ohjeilla pois sateen alta Puumalan kautta Savonlinnaan ja Oraviin, Tappuvirran lossin kautta Haasialahden ukkilaan yöksi.
Perjantaipäivä oli varmaankin yksi toukokuun viileimpiä päiviä, ja kylmän kelin vallitessa annoin itselleni luvan ajaa Savonlinnan sataman lörtsykahvilan ja Oravin matkailukeitaan ohi pysähtymättä. Pakolliset pysähtymiset tein Puumalan sillan alla ja Kallislahden koulun pihassa.
Puumalan silta valmistui vuonna 1996, joten monta Imatran reissua kuljettiin Puumalan lossia käyttäen.
Isäni on syntynyt Säämingin Pirhiäniemessä ja käynyt kansakoulua Kallislahdessa, joten koulun pihassa vierailu oli lukittu reittisuunnitelmaan.
Ukkilan pihaan kurvatessa kohtasin tämän reissun suurimman yllätyksen: Rakas vaimoni oli anopin kanssa minua vastaanottamassa ruokapatojen ääreen.
Pe 29.05 klo 15.00 – Su 31.05 klo 12.00
Lakisääteinen 45 h viikkolepo sisältäen työnjohtotehtäviä savusaunan pesussa ja kukkaistutuksissa, polttopuiden pinoamista ja muita kesään valmistautumiseen liittyvää. Työnjohtokintaatkin sain käyttöohjeineen.
Su 31.05 Haasialahdesta Iisalmeen
Viikkolevon (Rankan työleirin) jälkeen matka jatkui kotia kohti.
Tappuvirran lossilta Varkauden suuntaan menevä seututie 468 on mainittu mediassa yhtenä Suomen huonokuntoisimmista seututeistä. Näillä päällystevaurioisilla teillä tärkeänä turvallisuustekijänä korostuu kuljettajan ajotavan lisäksi renkaiden ja jousituksen toimivuus. Olipa hyvä ajella kun Rocketin perinteisen talvihuollon lisäksi etujouset oli ennen reissua laitettu uutta vastaavaan kuntoon.
Eduskunnan joululahjarahaa on tälle vuodelle seututie 468:n peruskorjauksen suunnitteluun myönnetty 200 000 euroa. Tien vakituisena käyttäjänä mielenkiinnolla odottelen, kuinka suunnittelu ja korjaus etenee.
Monttuisen mutkatien jälkeen matka jatkuu valtatietä 23 pitkin Karvionkanavalle, lettukahvit ulkoterassilla ja mopedin tankki täyteen. Heinäveden reiteillä viihtyisi pidempäänkin, mutta nyt suuntasin lähellä oleviin kohteisiin Varistaipaleessa ja Palokissa.
Varistaipaleen nelisulkuisessa kanavassa oli jo veneilijöitä liikenteessä.
Palokin Ronttopuistossa pysähdyin, ja sain ihailla vähän vanhempaa metsäkonetta. Se on ensimmäisiä Einari Vidgrenin 70-luvun alussa perustamalta Ponssen tehtaalta valmistuneita koneita. Sulo Piirosen koneille kävin säiliöautonkuljettajana viemässä polttoaineita samalle tontille jo 80-luvun alkupuolella, joten historian muisteluksi meni tämäkin etappi. Finnharvest Oy on jatkanut Sulon perinteitä Suomen lisäksi useissa muissakin Euroopan maissa ja nyt myös Amerikassa asti.
Sitten vaan hyvistä seututeistä nauttien pyhäpäivän kirkkokierros Riistavesi- Kaavi- Juankoski- Nilsiä- Varpaisjärvi- Lapinlahti linjaa Iisalmeen.
Turvallisesti perillä Iisalmessa sunnuntaina klo 16.30
Iisalmessa kiekkohuuma jatkuu maanantaina, kun 120 jääkiekkoilijan alkua pukevat Suomi-paidat päälleen Olli Jokisen vetämällä kiekkoleirillä.
Seuraava hostellireissu suunniteltu, ja on tekemistä vaille valmis. Veneellä Linnasaaren kansallispuistoon.
Teksti ja kuvat: Timo Kosonen
Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2026 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2027 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2027.
Julkaistu 12.6.2026
Vastaa