Kansikuva

Naisvoimaa Karjalan kunnailla

Hostellireissaajatarina 3: Niina Tirkkonen

Lähdin ajelemaan iltapäivästä Joensuusta kohti Nurmeksen Salmenkylää, jossa majapaikkani Majatalo Pihlajapuu sijaitsi. Sää oli hyvin erilainen mitä edellisinä viikkoina. Auton lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi +3 ja vettä satoi välillä kuin saavista kaatamalla.

Pysähdyin matkalla ensin ST1:sellä Raatekankaalla ottamassa bensaa, sitten Ahmovaaran Kolinportilla kaupassa ja kolmannen kerran Juuan ABC:llä luonnon kutsuessa. Kohtapa käännyinkin vasemmalle (hyvin kuoppaiselle) hiekkatielle ja ajeltuani jonkin matkaa, saavuin Majatalo Pihlajapuun kauniiseen pihaan. Siellä vastassa minua olikin majatalon emäntä Minna, joka johdatti minut yläkertaan mukavaan Villiruusu-nimiseen huoneeseen majoittumaan. Seurasin ikkunasta kaunista heräävää Suomen kesää ja tutustuin samalla yläkertaan, jonka aulaa vartioi hurja lohikäärme! Tunnelma oli hyvin seesteinen ja rauhallinen.

Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa.

Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa. Yläkerran aula.
Yläkerran aula

Alakerran tupaan mennessä tapasin muita matkailijoita, joista suurin osa oli osallistumassa Majatalosta Majataloon -pyörävaellukselle. Sulassa sovussa istuuduimme omiin pöytiimme (jotka oli kivasti nimikoitu huoneemme mukaan) ja aloimme nauttia maittavaa illallista samalla kun Minna kertoili paikan ja yrityksen historiaa. Pihjalapuu on Salmenkylän entinen kyläkoulu, joka on rakennettu 30-luvulla. 1998 koulun toiminta lakkasi ja 1999 siitä alettiin tehdä majataloa. Tällöin sai päivänvalonsa myös Äksyt Ämmät Oy, joka on nettisivujensa mukaan pohjoiskarjalainen matkatoimisto, matkanjärjestäjä, ohjelmapalvelujen tuottaja ja verkkokauppa. Äksyt Ämmät on tunnettu muun muassa Majatalosta Majataloon- retkistä, niin pyörillä kesäaikaan kuin suksilla talvisaikaan sekä herkullisista Pohjois-Karjalan makuelämyksistä kolmen paikan voimin. Näiden majatalojen joukkoon kuuluu Pihlajapuun lisäksi siis Puukarin Pysäkki Valtimolla, Laitalan Lomat Valtimolla ja Männikkölän Pirtti Nurmeksessa. Näistä olen vieraillut aiemmin Männikkölän Pirtissä kesälomamatkallani 2013.

Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa. Tupa.
Tupa
Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa. Aula.
Alakerran aula

Majatalo Pihlajapuun emännän Minnan mukaan noin 90% matkailijoista ennen koronan tuloa oli ulkomailta. Suurin osa Saksasta, mutta matkailuvirta on kääntynyt suomalaisiin matkailijoihin, aivan kuten monessa muussakin paikkaa. Minusta on hieno juttu, että suomalaiset ovat löytäneet näitä paikallisia ja kaukaisempiakin helmiä kotimaasta ja kannattavat läsnäolollaan matkailualaa Suomessa näinä vaikeina aikoina. Toivottavasti sama trendi jatkuu silloinkin, kun päästään taas ulkomaille reissaamaan. Tietynlaista tunnelmaa, jota täälläkin paikassa oli, ei voi kokea muualla.

Illallisesta; se oli oikein oivallinen kattaus lähialueen parhaimpia makuja ja paikallisuutta. Vaikken syö itse punaista lihaa lähes lainkaan, oli hirvigulassi oivallista. Samoin pihlajanmarjahyytelö, omenachutney ja tietenkin jälkiruokana mustikkakukko vaniljakastikkeella valloittivat matkailijan sydäntä.

Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa. Ruokasali ja illallinen.
Ruokasali ja illallinen

Illallisen jälkeen lähdin saunomaan päärakennuksessa olevaan puusaunaan. Sauna- sekä suihkutilat olivat tilavat ja majatalo tarjosi pesuaineet kaupan päälle. Ole Hyvä-sarjan tuotteita, jotka ovat bioystävällisiä, vegaanisia ja Avainlippu-tuotteen omaavia, löytyi niin saunasta kuin kaikista vessoistakin. Saunan päätteeksi nappasin mukaan aiemmin kaupasta ostamani limukkani ja suuntasin patiolle vilvoittelemaan. Muut asukkaat jäivät seuraamaan uutisia ja päätin vielä lähteä ilta-ajelulle Nurmekseen päin. Nurmes oli maanantai-iltana hiljainen ja nautin ajelusta täysin siemauksin, varsinkin keskustan liepeillä olevista hurjista alamäistä ja kauniin Puu-Nurmeksen vanhasta tunnelmasta. Hauska juttu, vaikka poliisien vähyydestä seuduilla puhutaan, näin poliisiautoja varmaankin 6 kertaa tämän reissuni aikana ja eniten juuri Juuka-Nurmes akselilla.

Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa. Villiruusu-huone.
Villiruusu-huone

Yön nukuin Villliruusu-huoneessani oikein hyvin. Aamulla taisin herätä naapurin koirien haukuntaan, mutta oikein hyvin levänneenä. Näin kaupungin keskustassa asuvalle yö oli hermolepoa, kun ei moottoripyörät, kiihdyttelevät autot tai riitelevät naapurit häirinneet unta. Aamupala myös oli täyttävä ja makoisa, sisältäen tietenkin aamupuuroa, hilloja ja vastapaistettuja sämpylöitä kahvin kera. Jäin vielä aamiaisen jälkeen loikoilemaan, vaikka muut asukkaat lähtivätkin jatkamaan matkojansa, ja viihdyin talossa aina puolillepäivin saakka.

Kerroin majatalon emännälle, että aion käydä Paalasmaan saaristossa ajelemassa ja lähdinkin ajamaan noin tunnin matkan (joka sisälsi myös lossimatkan!) kohti Paalasmaan saaristoa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Muita kohteita, joita aiemmin mietin matkalleni, olivat Bomba tai Koli, mutta päätin tutustua uuteen paikkaan, jossa en ollut matkaillut. Majapaikkaani voi kehua myös siitä, että se on sopivan matkan päässä monista Pohjois-Karjalan huippukohteista!

Paalasmaa on saarena Suomen korkein saari, joka sijaitsee noin 15 km päässä Juuan keskustasta. Paalasmaan saaristoon kuuluu kolme saarta, Paalasmaa, Toinensaari ja Kolmassaari, joita yhdistävät sillat ja itse mantereesta Paalasmaan erottaa Hirvisalmen lossi. Suuntasin kulkuni Paalasmaan näkötornille, josta avautuivatkin huikeat maisemat Pielisen ympäristöön. Torniin kapuaminen hirvitti enemmän kuin sieltä laskeutuminen! Ajelin tornilta vielä kauemmaksi eri saarille ja sinne mennessä ohitin muun muassa rukoshuoneen ja kylätalon.

Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa. Paalasmaan näkötorni.

Hostellireissaaja Niina Tirkkonen Majatalo PIhlajapuussa Nurmeksessa. Näkyämä Pieliselle Paalasmaan saarelta.

Ihmiset Paalasmaalla vaikuttivat hyvin ystävällisiltä, koska kaikki tervehtivät ohiajaessa, myös lossikuski. Paalasmaan saaristo muistuttaa jonkin verran Punkaharjua Etelä-Savossa, joka on itselleni tutumpi – kauniita Suomen kohteita kummatkin. Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että reissu oli rauhoittava pätkä keskelle kiireistä kevättä ja alkavaa kesää. Sain nauttia Suomen luonnosta parhaimmillaan ja kauneimmillaan, vaikka säät eivät niinkään minua suosineet. Sanotaanhan, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, mutta se ei minua haittaa ja tästä se hyvin alkoi!

Kiitän retkestä Suomen Hostellijärjestöä, Majatalo Pihlajapuuta ja sen emäntää Minnaa. Tämä kokemus jää mieleen rentouttavana irtiottona ja toivon kaikille näille hienoille kohteille menestystä ja pitkää ikää. Muistakaa ihmiset matkailla Suomessa, nyt kun sen aika on!

Teksti ja kuvat: Niina Tirkkonen

Tutustu Majatalo Pihlajapuuhun

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2021 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2022 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2022.

Julkaistu 29.6.2021

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.