Nauti matkasta, nauti elämästä

Hostellireissaajatarina 3: Jaana Mäki
Reissukohde: Dream Hostel & Hotel, Tampere

Heräsin suviauringon kajoon jo viideltä mieli uteliaan avoimena matkaan. Aloitan aamun levittämällä kasvovoiteen ja nautin karpalosmoothien, kaurapuuroa ja Caramel Rooibos-teetä kotini terassilla. Pääskyset pyrähtelevät paraatia, ja ihailen ilma-akrobatianäytöstä. Ne ihmettelevät västäräkkien vähäistä väpätystä, mikä tuollainen tahti, sillä pääse minnekään.

Pakkaan loput ja hyvä yritykseni jättää tilaa ostoksille jää haaveeksi, kun puristan trollin kiinni pohtien aina voi ostaa uuden laukun, kuten Espanjasta viime vuonna.

Mieheni vie minut juna-asemalle ja naurahdan, miten ihanan helppoa löytää oikea juna, kun vain yksi raide ja ainoa juna. Katsotaan paluumatkalla, päädynkö Joensuuhun vai kotikaupunkiini Poriin. Minulle ei ole synnyinlahjana suotu suuntavaistoa piiruakaan. Nykyään navigaattori pelastaa onneksi, ja rohkea avun kysyminen ohikulkijoilta. Matkailu on rohkeutta heittäytyä. Junamatkan kyydissä elämän matkailu maalaa mieleni uudeksi kuin oraalle itänyt ruispelto, jolla aamuvirkku pupu loikkii täynnä heräävän kesän paloa.

Saavumme Tampereelle täydellisesti aikataulussa, klo 9.39. Hetken harhailen aseman kulmalla, kun navin nuoli vain kieppuu kuin arjen oravanpyörä, kysyn neuvoa, juuh täyskäännös, mikä ei yllätä minua, suuntani oli sataprosenttisen väärä. 🙂 Mittari seinällä näyttää 25 astetta.

Saavun Dream Hostel & Hotelliin navigaattorin neuvoessa lopunmatkaa. Ehkä pyörimiselläni sekoitin senkin aiemmin.

Vaalea ponnaripäinen ja pirteä vastaanottovirkailija on ystävällinen ja kohteliaasti vinkkaa ravintolatärpit ehdottaen korealaista Seoul Good-ravintolaa ja Kauppahallin klassikkoravintolaa 4 Vuodenaikaa. Huoneeni sijaitsee 2. kerroksessa ja sen muhkea, yhdelle ylellinen sänky kutsuu heti levähtämään ja lepuuttamaan jalkoja. Mahdun makoilemaan siinä vaikka poikittain. Sisustus hersyy levollisuutta. Vuoteen alla on kaksi laatikkoa, ja puran matkatavarani.

Huoneeni on hotellin puolella ja aulassa yläkerrassa on viihtyisä korituoli, ja muistoissani palaan pikkutytöksi, rakastin keinumista pihan puisessa keinussa, joka roikkui kahden koivun välissä. Oleskeluhuoneessa on myös lukunurkkaus, josta löytyy kirjoja runoista ranskalaisiin romaaneihin. Tartun Eeva-Liisa Mantereen kirjaan, Kootut runot. Ovikorttini toimii sekä ulko-oveen että huoneoveen.

Kaupungin sightseeing alkaa kävelyllä Sorrinsiltaa pitkin, ohi hurahtaa auringonkeltainen kaupunkijuna. Hotelli Torni jää oikealle puolelle, sen torni kohoaa 88.5 metriin ja se on Suomen korkein hotellirakennus upeine näköaloineen Moro Sky Barista. Nälkäisenä suuntaan kuitenkin suoraan Puisto Cafe Bar Restaurantiin, joka sijaitsee ikonisessa miljöössä Tammerkosken sillan juurella.

Lounaaksi nautin rapeaksi kuorrutettua kampelaa, tofukastiketta, sekä silkinpehmeää ja kermaista perunamuusia runsaan salaattipöydän ja paahdettujen kasvisten kera. Ihastun annokseen, joka raaka-aineiden eettisyydenkin ansiosta on valinta ihmiskunnan hyväksi. Vastuullisesti tuotettua lähiruokaa.

Sain terassilta pöydän ja koski kutsuu syvälle kesän kauneuteen. Jälkiruuaksi kupillinen haudutettua vihreää teetä, kuin helmi makuelämykseeni.

Kävelen rantaa pitkin ja huumaannun syreenien tuoksuun, joka vie minut toiseen todellisuuteen. Punainen spagettiolkaintoppi ja valkoinen sifonkihame laskeutuvat kevyesti ylläni tänä kesänä ensimmäistä kertaa, paljaat varpaat Eccon sandaaleissa paljastavat punaiset varpaankynnet.  Mikä kesä. Tällaisina hetkinä tajuaa syvemmin; Elämä ympäröi minut ikuisella kiitoksella. Nytkin joku katsoo taivaalle ja käärii sen lahjaksi itselleen. Kirjo elämään kirkkautta, ja äkkiä näet, miten valoa kaikkialla. Jos etsit onnea, oikeita olosuhteita, kadotat elämän, jossa jo onni on.

Kierrän sekä Ratinan että Koskikeskuksen ostosparatiisit, kassiini suhahtaa puoleen hintaan collegepaitalöytö, ja Taitavasta kortteja. Pysähdyn muumikorttien ja muumien viisauksien äärelle, Muumimamman lempeys ja levollisuus on ihailtavaa. Mymmeli-kuvan tekstin kehottaa; Voi miten hauska on tehdä ihan mitä haluaa. (Muumilaakson marraskuu). Yksin matkustaessa juuri tuo tunne valtaa, nautiskelen vapaudesta kuunnella omia askeleita ja hiljentyä huomaamaan, mitä juuri nyt tarvitsen ja mihin elämä kutsuu. Ohikulkevien lämmin hymy ja ystävälliset ohjeet suunnasta lämmittävät ja herättävät vastauksen: Rakkaus on tärkeintä, mille omistaa aikansa ja elämänsä.

Ratinan takana huomaan ilokseni tötterökioskin, valitsen päärynäpallon aitoon vohveliin. Kesä ilman tötteröä on kuin sauna ilman kiuasta. Nysse porhaltaa ohi, kun askellan kohti Dream Hostel & Hotellia.

Ihailen matkalla Tampereen ortodoksista kirkkoa, jonka katolla seitsemän liekkikupolia kimaltelevat kesäauringossa. Sisällä satumaisen juhlallinen tunnelma koristeellisine ikoneineen kutsuu pyhään ja rauhaan.

Hostellilla lämmitän vettä yhteiskeittiössä ja talo tarjoaa teen, tällainen teeholisti tarvitsee teetä myös hellepäivänä. Charmantti herrasmies lähestyy minua kysyen teevedestä ja neuvon sen olevan jo kuumaa, sekä näytän, että teepussit ovat avohyllyllä mikron päällä. Hän on saksalainen ja puhuu vain auttavaa englantia, where, Is it? Loput arvaan elekielestä. Nautin puhua englantia, saksaakin vähän osaan, mutta en lähde sitä tällä kertaa treenaamaan. Jokainen kohtaaminen on minusta valtavan tärkeä, ja yksin matkustaessa tutustuu uusiin ihmisiin helpommin. Nautin, kun saan käydä kiinnostavia keskusteluja koko matkan, ja olen epäsuomalainen, kun alan jutella helposti tuntemattomille.

Päätän ottaa vilvoittavan suihkun ja kiitollisena huomaan, että kylpyhuoneessa on pesuainetta omani unohtuessa kotiin. Suihkun jälkeen istahdan välipalalle avaran ikkunan eteen ja nautin ostamiani mansikoita, sekä lempijuustoani Port Salutia, jonka pehmeän pähkinäinen maku hurmaa hetkeen. Port Salut kehitettiin jo 1800-luvulla ranskalaisten munkkien toimesta. Lisäksi eväänä myös kanafoccacia, jonka lämmitin hostellin keittiössä mukavan kuumaksi.

Huilattuani kauniissa huoneessani ja meikattuani iltaa varten päätän opetella kulkemaan kaupungin raitiovaunulla, kysyn matkalla ohjeita ja ystävällinen nuori mies neuvoo sellaisella hartaudella kuin olisi puoli päivää odottanut siinä vain saadakseen auttaa minua. Ohjeilla pysäkki löytyy vaivatta, täällä vain linja 1 ja 3, jotka molemmat vievät Koskipuistoon. Ei voi mennä ”vihkoon”. Jalkani kiittävät ratikan pehmeästä penkistä, korjaustöiden takia alikulku on suljettu asematunnelissa ja kiertoreitti Sorrinsillan kautta tuli jo liiankin tutuksi. Jättihanke ratapihalla etenee vauhdilla ja alikulkutunnelista pääsee jatkossa suoraan matkaterminaaliin, jonne tulee noin 700 neliötä liiketilaa.

Jään pois keskustorin pysäkillä ja kävelen pari minuuttia Laikunlavalle, jossa ilmaiskonsertti Big Band. Penkit täyttyvät rennonnäköisistä, kesäisesti pukeutuneista kuulijoista. Ihana levähtää, arjen odotusten keskellä ei usein huomaa, milloin tarvitsee pysähtyä. Matka myötätuntoon ja itsen puolelle on elämän tärkein matka. Kun lepää lempeästi itsen puolella, kohtaa uusia puolia elämästä.

Valtava lilasininen orvokki-istutus myötäilee Kirjastonpuiston reunaa ja Aleksis Kiven patsas komeilee puiston reunassa. Tapaan terassilla ystäväni ja on ihana vaihtaa kuulumiset sekä nauttia kesästä kaupungin sykkivässä sylissä.

Ratikalla paluu onnistuu jo kuin konkarilta, vain pankkikorttimaksusta jäin epävarmaksi, meniköhän se läpi, kun en saanut kuittia, nainen vieressä vahvistaa, kyllä se sujui, ja huokaisen, etten tullut pummilla. Hostellin keittiössä rentoudun kamomillateen ja jääkaappiini aiemmin asettamieni iltapalojen parissa. Jokainen löytää omansa, kun ne on ohjeiden mukaisesti merkattu nimellä, huonenumerolla ja lähtöpäivällä. Karjalanpiirakka juustolla ja suklaamousse täyttävät mahan ja huoneessa tehtyäni ristikkoa puoli tuntia uni tulee ripeästi ja nukun kuin kuningatar koko valtakunnan edestä.

Herään kesäaamun lumouden lähteellä ja avaan sälekaihtimet ja auringon silmien alla availen omani. Huoneeni lähellä oleskeluhuoneessa siemailen aamuteetä ja nautin päivän hiljaisesta rytmistä. Matkailu on tapa elää haltioituneena hetkiin. Muita aamuvirkkuja ei näy. Kahdeksalta nousen lepokeitaastani, korituolista, aamiaiselle, joka tarjoillaan ensimmäisessä kerroksessa vastaanoton vieressä.

Otan kulhoon maustamatonta jugurttia, päälle omenahilloa, sekä auringonkukansiemeniä ja mysliä. Valitsen lisäksi buffetista myös kananmunan, pehmeän sämpylän, jonka päälle kanaleikkeleitä, salaattia, kurkkua ja paprikaa.

Juon kaksi kuppia mansikkateetä odottaessani, kun vohveli paistuu. Taikina oli valmiina kulhossa ja vain sujautin sen vohvelirautaan. Nautin vohvelini runsaalla kermavaahdolla ja keskellä nokare mansikkahilloa. Aamiaistila on siisti ja huokuu kodikkuutta. Ovista luen hauskoja nimiä; Lenin ja myös Mustamakkara-huoneessa voi yöpyä. Onkohan siellä minibaari täynnä mustaamakkaraa ja Vakoilu-huoneessa taltioiva kameravalvonta?

Asiakkaat on huomioitu perusteellisesti, kun käytävällä lukee kyltti: Heippa majoittujat, onko tyynysi vääränlainen, vaihda tästä toiseen, tai ota lisäksi toinen. Nuku hyvin.

Kirjoitan vieraskirjaan nimeni sekä lahjoitan hostelliin runokirjani Ihme. Haettuani tavarat, jotka jo eilen illalla pakkasin, kirjaudun ulos rohkeasti ratikkaseikkailua jatkamaan. Perillä pysäkin vieressä huomaan Click Shoes kenkäkaupan, josta teen löydöt tyttärelleni ja minulle kesäballerinat vain 10 € pari, lähtöhinta 60 €.

Hostellin aamubrunssin runsaudesta johtuen päätän ottaa lounaaksi kolmen suklaan kakkupalan ja pienen lasillisen punaviiniä, joka on samettinen ja suussa pitkään viipyy vaniljainen jälkimaku. Tunnen itseni pariisittareksi, joka nauttii viiniä aurinkoisella terassilla osana pariisilaista kahvilakulttuuria. ”Ateriani” täyttää minut ja aperitiivista tuli täydellinen pääruoka.

Kirjoitan muistiin matkan kohokohtia, ja ranskalainen idylli jatkuu kirjailijana kahvilassa. Nautin ohikulkevista, aistin tunnelmia ja ihmisten tarinoita, odotusta, jotakin sanomatonta. Aamupäivä on kohtaamisen meri ja kahvila pieni universumi, jossa kukaan ei ole yksin. Kahvin tuoksu kirpoaa kuin lämmin muisto, kupit kilahtelevat ja valo piirtää haurasta polkua.

Huomaan yllätyksekseni, minähän tiedän, mihin suuntaan, ja jatkan ilman navigaattoria päätyen rautatieasemalle. Otin oikeasti kaupungin haltuun, mikä tällä suuntavaistolla suoranainen ihme.

Ihana ilmastointi InterCityssä pelmahtaa iholleni. Kuuntelen Karin Collinsin Hanko-trilogian toista osaa ja uppoudun Suomen historialliseen draamaan BookBeatin maailmassa.

Pikkuinen rusoposkinen noin 6-vuotias poika tokaisee, ”äääiti konna tulee.”
Äiti toppuuttelee, ”Eiih sillai saa.” Hymyni leviää silmiin asti.

Paluumatkani kruunaa popcornit, jotka valmistin hostellilla matkaevääksi. Raikas lähdevesi ja mandariini täydentävät matkaevääni.

Nuori nainen vierittää käytävän toiselta puolelta trolliani takaisin, neljällä pyörällä kulkeva nelivetoni on lähtenyt liikkeelle omia polkujaan. Kiskojen kolke rytmittää minut uneen, ja säpsähdän hereille, kun saavumme Poriin. Perillä pääsen heti asemalla mieheni karhumaiseen syleilyyn.

Lopuksi learn some Tampere:

Good Bye – Sommoro
Yes – Kyä nääs
No –  Ei kyä

Teksti ja kuvat: Jaana Mäki

Tutustu Dream Hostel & Hoteliin 

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2026 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2027 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2027.

Julkaistu 30.6.2026