Kansikuva

Sinisen Saimaan sylissä

Hostellireissaajatarina 7: Kirsi Jussila

Saimaan seutu on tunnettu paitsi upeista maisemista, norpasta ja Olavinlinnasta, myös hyvästä ruoasta.

Halusin ottaa selvää kaikesta, mitä Saimaan alue matkailijalle tarjoaa. Tarkoitus olisi käydä neljässä Saimaan alueen kaupungissa ja tutustua Saimaaseen ja sen ympäristöön sekä ruokatarjontaan mahdollisimman monipuolisesti. Pääkohde tulisi olemaan Savonlinnan seutu, ja siellä meillä olisi majoituspaikkana Kartanohostelli AnnaCatharina.

Syyskuu on jo matkailusesongin ulkopuolista aikaa, joten etukäteen ei ollut varmaa, mitkä paikat olisivat avoinna. Myös sää saattaa olla haasteena. Näihin kysymyksiin halusin saada omakohtaisen kokemuksen, ja lähdimme mieheni kanssa ennakkoluulottomasti matkaan syyskuisena sunnuntaina.

Pääkaupunkiseudulta lähtee Savonlinnaan monta kiinnostavaa reittiä, joista jokaisen varrella on omat hienot nähtävyydet ja tutustumispaikat: Voit valita itäisen Porvoo-Kouvola-Lappeenranta-Imatra-Punkaharju tai läntisen Lahti-Heinola-Mikkeli-Juva-reitin. Pienempiä teitä kulkee upea maisemareitti Mikkeli-Ristiina-Anttola-Puumala-Sulkava-reitti, jonka valitsimme, koska se kulkee eniten Saimaan sydämessä.

1. päivä: Espoo-Mikkeli (n.250km)

Pääkaupunkiseudulta noin 2,5 tunnin ajon jälkeen saavuimme Mikkeliin, jossa lounaspaikaksi valikoitui lähiruoastaan tunnettu Tertin kartanon ravintola. Se kuuluu palkittuun Saimaa Gastronomy -ravintolaperheeseen. Haimme take away -lounasboxit, jotka sisälsivät toinen toistaan herkullisempia ruokia.

Illalla oli vielä aikaa kierrellä kaupungilla ja tutustua keskeisiin nähtävyyksiin ja aistia tunnelmaa.

Hostellijärjestön Hostellireissaaja Kirsi Jussila Mikkelissä.
Tertin kartanon Sadonkorjuulounas ja Mikkeli
2. päivä: Mikkeli-Puumala-Saimaan saaristo-Sulkava-Savonlinna (n.245km)

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena ja melko lämpimänä. Oikea lomailijan unelmasää. Teimme autolla kiertoajelun keskustassa ja totesimme, että sotahistoria on keskeisesti nähtävissä kaupungin monissa rakennuksissa.

Sotateeman vastapainoksi syksy tarjosi iloista väriloistoa torikojujen tuotteissa sekä puistoissa, kuten keskustan laidalla sijaitsevassa Mikkelipuistossa, jossa oli kauniita kukkaistutuksia ja mielenkiintoisia puutarharatkaisuja. Puistosta oli lyhyt matka hiidenkirnulle, joka on yksi Suomen suurimmista. Se on hämmästyttävä nähtävyys veden voimasta. Lähellä on myös Kenkäveron pappila, jonka piha-alue on jo nähtävyys sinänsä, ja puodit tarjoavat paikallisia tuotteita ostettavaksi.

Ollinmäen viinitilan tienvarsikyltti Anttolassa houkutteli meidät tekemään pienen poikkeaman TV:stä tuttuun tilapuotiin, jossa oli myynnissä monenlaisia tilan tuotteista tehtyjä juomia, kuten omenasiideriä, marjakuohuviiniä ja omenaviiniä.

Hiidenkirnu ja Ollinmäen viinitilan miljöötä
Hiidenkirnu ja Ollinmäen viinitilan miljöötä

Matkamme jatkui kohti Puumalaa. Matkan varrella on Lietveden näköalapaikka, johon pääsee kätevästi pysähtymään aivan tien viereen. Lyhyen portaiden kiipeämisen jälkeen edessä avautuu mitä upein maisema Saimaalle. Paikkaan oli pysähtynyt myös ammattikuvaaja, joka dronella kuvasi ja ihaili upeita pilviä. Hän oli sitä mieltä, että ei tällaisia maisemia ole missään muualla maailmassa. Totesimme, että ei ole vuodenajasta kiinni, milloin voi kohdata upean lomailusään.

Lietveden maisemapaikan
Lietveden maisemapaikan näkymiä

Sahanlahti resortin alueella kannattaa myös pysähtyä. Nyt ravintolan upea kesäterassi oli suljettu, mutta alueella on paljon kiinnostavaa nähtävää, kuten vanha tukinuittoränni ja koski sekä höyrylaiva. Paikka on kuuluisa Kalevala Korun perustajasta, jonka elämästä kertova näytelmä on ensi vuonna tulossa paikalliseen kesäteatteriin.

Sahanlahden tukinuittoränni
Sahanlahden vanha tukinuittoränni

Pian saavuimme Puumalaan, jossa satamaa hallitsee korkea silta. Sen kauneudesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se helpottaa asukkaiden elämää. Satamasta pääsee maisemahissillä ylös sillalle, josta on mahtavat maisemat Saimaalle. Väylällä kulkee isoja laivoja, ja yksi alus alitti juuri sopivasti sillan meidän siellä ollessa.

Testasimme itsekin tuon sillan, kun päätimme ajaa Saimaan saaristoa mahdollisimman pitkälle, Saimaan ”syliin”, Lintusaloon, asti. Siellä olisi kuuluisaan ”Nestori Miikkulaisesta” kertovaan lauluun liittyvä paikka. Ehkä näkisimme laulussa mainitun norpankin siellä…

Perillä odotti seurallinen koira, joka johdatti meidät upeisiin maisemiin Saimaan rannalle, jossa rantakivellä loikoili norppa, mutta kivestä veistetty versio. Rannalla viulua soitteli Nestori Miikkulainen patsasversiona.

Puumalan silta
Puumalan silta
Kirsi ja Norppa-patsas
Vene alittamassa siltaa ja Kirsi taustallaan norppapatsas.

Matka Nestorin luo Lintusaloon kulki silmiä hivelevän kauniissa saaristomaisemissa. Pienen lossimatkan jälkeen tie kulki saarelta saarelle keskellä Saimaata. Aika ajoin pysähdyimme tien varren näköalapaikoille ihailemaan sinistä Saimaata ja hengittämään sen raikasta ilmaa. Kaupungin vilinä oli jo kaikonnut mielestä ja ympärillä tuntui rauha ja hiljaisuus.

Saimaa Geoparkiin kuuluu alueita, joissa on merkittäviä ja kiinnostavia geologisia luontokohteita, ja jotka ovat nousevia matkailullisia trendejä. Ne ovat rinnastettavissa kansallispuistoihin ja UNESCOn kohteisiin. Geoparkiin kuulumisesta saatu status kertoo matkailijoille laadukkaista paikallistuotteista ja kohteista, ja se auttaa myös luomaan kestävää alueellista kehitystä.

Saimaa

Paluumatkalla ajoimme Sulkavan keskustaan. Paikka on tunnettu erityisesti jokakesäisistä soutukilpailuistaan. Soutustadionin rannassa näkyi yksi kilpavene odottamassa seuraavia kisoja.

Savonlinnaan ei ollut enää pitkä matka, mutta iltapäivä alkoi olla jo pitkällä, joten tyydyimme tekemään vain pikaisen kaupunkikierroksen ja etsimme paikallisruokaan sopivan ruokapaikan. ”Lörtsy” on Savonlinnan versio lihapiirakasta. Paikallisella grillillä myytiin lörtsyä Suomi-makkaratäytteellä erilaisilla mausteilla höystettynä. Sillä tuhdilla annoksella jaksoi hyvin perille kartanohostelli AnnaCatharinaan, joka sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Savonlinnan keskustasta pohjoiseen.

Kartanohostel Anna Catharina
Kartanohostel AnnaCatharina

Hostellin ystävällinen emäntä Marianna Kaarniranta otti meidät lämpimästi vastaan. Hän kertoi paikan historiasta, joka on kulkenut aatelistilasta vaivaistaloon. Hostelli on tähän perustettu vuonna 2018. Talo sisältää paljon viehättävästi ja tyylikkäästi sisustettuja huoneita, juhlatiloja sekä oleskelutiloja sisällä ja ulkona. Itse ihastuin erityisesti pihalla oleviin 2-penkkisiin puutarhakeinuihin. Paikka on hyvin kodikas ja asiakasta on ajateltu kaikissa ratkaisuissa. Myös lapset ja esteettömyys on hyvin huomioitu. Vieraskirjan kertoman mukaan asiakkaat ovat olleet hyvin tyytyväisiä ja nauttineet paikan tunnelmasta ja tarjonnasta.

Marianne Kaarniranta, Kartanohostel AnnaCatharina
Kartanohostelli AnnaCatherinan emäntä Marianna Kaarniranta ja puutarhakeinut

AnnaCatharinan huone ja yhteistä tilaa

Huomasimme, että syyskausi on oikein mainio aika majoittua arkipäivänä hostelliin, koska olimme paikan ainoat asiakkaat. Saimme vuorokauden aikaa leikkiä olevamme oikeat kartanon rouva ja herra! Meille oli lämmitetty valmiiksi aito puusauna, jossa kivasti lauteiden tilalla oli puiset, kankain verhotut lepotuolit, joita oli varattu kuudelle saunojalle. Muuten hämärää saunaa valaisivat pienet valot ja kiukaasta tuleva tulen loimu. Saunan löylyt olivat vertaansa vailla. Kerrassaan rentouttava kokemus, jota lämpimästi suosittelen kaikille majoittujille.

AnnaCatharinan pihasauna

Kartanohostel AnnaCatharinan yleisiä tiloja.

3. päivä: Savonlinna-Kerimäki-Punkaharju-Parikkala-Imatra-Lappeenranta (n.255km)

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen silkinpehmeiden lakanoiden välistä huippuhyvästä sängystä. Aamiaissaliin katettu aamiainen vain jatkoi hyvin alkanutta päivää. Tuoreet kukat maljakoissa kruunasivat viihtyisän ja kodikkaan aamiaistunnelman.

Aamiainen
Aamiaisella

Huomaavaisen isäntäparin hyvästeltyämme ajoimme Marianna-emännän suosittelemaan Kalliorantaan, joka on ihan hostellin lähellä. Sinne johti pitkä ja jyrkkä mäki alas Saimaan rantaan, jossa oli uinti- ja grillauspaikkoja. Ilman autoa paluu ylös hostellille käy hyvänä kuntoiluna.

Eilinen kesäinen sää muuttui pilviseksi, kun saavuimme Savonlinnan keskustaan. Se ei estänyt meitä tutustumasta Olavinlinnan jyhkeään ja keskiaikaiseen tunnelmaan. Linnalta lähtee kävelyreitti rantaa pitkin kohti toria, jonka rantoja reunustaa ravintolalaivat sekä risteilijät, joilla pääsee kätevästi tutustumaan Saimaan saaristoon.

Olavinlinna
Olavinlinna kohoaa uljaana pikku saarellaan.

Torilta pääsee pitkää kävelysiltaa pitkin Kasinosaarelle ja sieltä edelleen siltaa pitkin sen takana olevalle Sulosaarelle. Näin syksyllä siellä voi ihailla kaunista luontomaisemaa, jossa alkaa olla jo ruskan värejä.

Savonlinnasta Punkaharjulle ajaessa kannattaa tehdä pieni lenkki Kerimäen kautta. Kerimäki on kuuluisa maailman suurimmasta puukirkostaan. Sen vaikuttavan hahmon näkee jo kaukaa. Kirkko oli nyt suljettu, mutta se oli kiinnostava nähtävyys ulkoakin katsottuna.

Kerimäen puukirkko
Kerimäen puukirkko

Kirkon vieressä on suuri, kirkasvetinen järvi, Puruvesi, joka on kuuluisa muikuistaan. Paikallinen K-kauppa myi niitä savustettuna. Niitä söimme välipalaksi rannalla olevassa huvimajassa katsellen vieressä olevia kalastajien punamultaisia majoja.

Kerimäeltä jatkoimme matkaa Punkaharjun harjualueen tielle. Satuimme huomaamaan tien vieressä laiturilla istumassa paljon kalastajia vieri vieressä kalastusvälineet käsissään. Jäi epäselväksi, oliko kyse jostain kilpailusta vai ihan jokapäiväisestä toiminnasta. Minulle se näyttäytyi mielenkiintoisena ja erikoisena tapahtumana, koska vaikka asuinpaikkani Espoo on meren rannalla, ei siellä näe kalastajia juuri koskaan. Kalastajista huolimatta oli matkamme aikana paikallista kalaa vaikea, jopa mahdoton löytää alueen kaupoista. En tiedä, miksi näin on, mutta se on mielestäni sääli, koska Saimaan alue kuuluu ns. Järvi-Suomen alueeseen, jossa yksinomaan Saimaan kalamäärä on valtava.

Parikklalan patsaspuisto
Parikkalan patsaspuistoa ja kalastustapahtuma Punkaharjulla

Punkaharju on tullut kuuluisaksi Saimi Hoyerista ja sienistä, Putinin vierailusta sekä upeasta luonnonmaisemasta. Sen läpi ajaa autolla nopeasti. Vieressä kulkee lenkkipolkuja heille, jotka haluavat nauttia jylhistä maisemista kauemmin.

Matkamme erikoisimman kokemuksen saimme Parikkalassa Veijo Rönkkösen patsaspuistossa, joka kätkeytyi metsäisen puiston suojaan aivan 6-tien varrelle. Puisto on Suomen tunnetuin ITE-taiteen kokonaisuus yli 500 patsaineen, joita on noin 50 vuoden aikana sijoitettu ympäri puistoa mielenkiintoisina kokonaisuuksina. Puisto on aina avoinna ja puiston ylläpitämiseksi kehotetaan maksamaan pieni pääsymaksu.

Vain pari kilometriä patsaspuistosta on tien varrella kiinnostava ruokakauppa-lähiruokaravintola Iloisen pässin maalaispuoti, joka on kuuluisa burgereistaan, mutta myös maukkaista lähituottajien ruoista. Pihalla on nähtävillä pässi lampaineen ja kaneja.

Matkamme jatkui kohti Imatraa, jonka rantoja halkoo Vuoksen vesistö, joka huipentuu Imatran valtionhotellin luona mahtavaan koskeen. Suurimman osan aikaa kosken uoma pysyy kuivana, mutta tiettyinä aikoina vesi päästetään kuohumaan valtoimenaan. Se on vaikuttava näky, jota on tultu katsomaan jo pitkään, sillä se on Suomen ensimmäinen matkailunähtävyys.

Imatran koski
Imatran kosken uomaa ja Sinisen Saimaan siniset suihkut

Imatralta alkaa moottoritie, joka vie Lappeenrantaan. Muutama kilometri ennen kaupunkiin saapumista tie ylittää Saimaan kanavan, jota pitkin pääsee laivalla Viipuriin asti. Tieltä kannattaa poiketa katsomaan kanavaa tarkemmin.

Matkamme Saimaan rannoilla päättyi pimenevään Lappeenrannan satamaan, jossa upean siniset vesisuihkut muodostivat kauniita kuvioita Saimaan järvimaisemaan.

Iloinen puheensorina kuului satamassa olleista ravintolalaivoista. Tunnelma oli leppoisa. Saimaa on näyttänyt monipuolisen tarjontansa matkailijalle.

Saimaa-mainos
”Kaik tiet viep Saimaa syllii.”

Tästä on hyvä palata seuraavana päivänä kotiin Espooseen, jonne matkaa kertyy Lappeenrannasta n.240km.

Lähdin matkalle uteliaalla mielellä. Mitä matka antoi? Näin paljon upeita järvimaisemia ja jylhiä metsiä. Tapasin hyvin ystävällisiä ja puheliaita ihmisiä. Löysin monia maukkaita paikallisruokia ja juomia. Syksyisestä ajankohdasta huolimatta moni paikka oli auki ja sää oli jopa erityisen kaunis ja kesäinen. Syksyyn kuuluva sade tai tuuli ei ollut ongelma, kun oli sään mukainen vaatetus. Pilvisyys toi myös kauniisti esiin tunnelmavalot ja lyhdyt. Syysvärejä oli paljon, kun syksyn kukat olivat kukassaan sekä alkava ruska värjäsi maisemaa.

Majoituksena hostelli oli ihana vaihtoehto, koska se on persoonallinen. Koin, että meidät otettiin asiakkaina vastaan kiireettömästi ja henkilökohtaisesti. Hostellissa ollaan joustavia asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Paikka oli kuin toinen koti. Kaikki oli siistiä ja kaunista ja asiakasta oli selvästi ajateltu. Suosittelen kokeilemaan erilaisia hostelleja, joissa jokaisessa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa.

Rohkaisen lämpimästi jokaista lähtemään ennakkoluulottomasti kiertämään Suomea myös kiireisen matkailusesongin ulkopuolella. Ei ole uuvuttavaa hellettä, mutta silti lähes sama tarjonta kuin kesämatkoillakin. Lomailu on rentouttavaa, kun ei ole ruuhkia tai jonoja. Viikonlopun aikana ehtii hyvin tehdä vaikkapa Saimaa-kierroksen.

Teksti ja kuvat: Kirsi Jussila

Tutustu Kartanohostel AnnaCatharinaan

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2021 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2022 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2022.

Julkaistu 8.10.2021

One thought on “Sinisen Saimaan sylissä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.