Toholampi ja Hirvikosken maalaishostelli

Hostellireissaajatarina 4: Tuija Uppman
Kohde: Maaseutuhotelli Hirvikoski, Toholampi / Sykäräinen

Keväällä hain hostellireissaajaksi ja laitoin hakemukseeni yhdeksi vaihtoehdoksi Hirvikosken maalaishostellin, koska paikkakunta Toholampi ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Luulin, että Toholampi on jossain Savossa (en kuitenkaan Tohmajärveen sekoittanut, se on minulle tuttu paikkakunta), mutta Google Maps kertoikin sen olevan Keski-Pohjanmaalla. Hirvikoskesta taas tuli mieleeni Mäntsälässä sijaitseva Hirvihaara ja Loimaan Hirvikoski. Niinpä oli mentävä tarkistamaan, mitä löytyy tuolta Toholammilta ja muutenkin itselleni kovin vieraalta Keski-Pohjanmaalta.

Liikuin sähköavusteisella polkupyörällä, joten kovin nopsaan en edennyt. Edellisen yön vietin Kannuksessa, josta päätin ajella Eskolan kautta Toholammille. Kun ennen matkaani tutkailin, mitä löytyy Toholammin lähettyviltä, löysin Eskolan kylällä olevan metsäradan. Kapearaiteinen rata kiinnosti, koska olen itse lapsena kulkenut kansakouluun entistä kapearaiteisen ratapohjaa. Ja löytyypä syntymäkotikunnastani toinenkin kapearaiteisen ratapohja, johon on tehty pyöräilyreitti Hyvinkäältä Karkkilaan ja olen sielläkin joskus pyöräillyt.

Eskolasta lähtevän suoraan metsään menevän ratapohjan nähtyäni totesin mieluummin ajelevani jompaakumpaa puolta Lestijokea myötäilevää kapeaa maantietä kuin yksikseni metsässä vanhalla ratapohjalla.

Toholammella on noin 3000 asukasta ja varmaan melkein saman verran lehmiä eli se on hyvin maatalousvaltainen kunta, mitä ajatusta tuki myös Lestijoen laakson peltojen laajuus. Maasto on tasaista ja peltojen lisäksi laajat suot kuuluvat maisemaan. Poikkesin myös Häkkilän kotiseutumuseon pihassa, mutta se ei ollut auki.

Toholammin kirkolla (Lampilla, kuten paikalliset kuuluivat sanovan) suuntasin ensin kirjastoon, joka avautui vasta puolen tunnin päästä. Niinpä jätin pyörän parkkiin kirjaston viereen ja katselin vähän kylää. Minulla on tarkoituksena bongata kaikki Suomen pääkirjastot pääasiassa fillaroiden. Vinkkinä muille matkailijoille, että kirjastossa on muutakin kuin kirjoja, esimerkiksi siistit vessat, taidenäyttelyitä ja voipa sieltä käydä lainaamassa vaikka pihapelejä.

Toholammilla alkoi pilvistyä ja näytti, että edessäpäin saattoi jo sataa, niinpä poljin reilun kaksikymmentä kilometriä suoraan Hirvikoskelle ja majapaikkaani. Loppumatkasta tie muuttui hiekkapintaiseksi ja johti maatilakeskuksen läpi. Laitumet olivat aivan hostellin vieressä ja sarvipäät tuijottivat kuin ”sonni uutta porttia” ohi polkiessani. Sade alkoi kuitenkin vasta pari tuntia majoittumiseni jälkeen.

En ollut itse ollut etukäteen majoittajaan yhteydessä, vaan varaus oli tehty Hostellijärjestön puolesta. Niinpä en tiennyt onko majapaikassa ketään paikalla. Pihaan saavuttuani totesin ovien olevan lukossa, mutta löysin helposti huoneeni avaimen nimelläni varustetussa kirjekuoressa. En tiedä olisinko pimeänä syysiltana jännittänyt enemmän menemistä sisään yksikseni tyhjään isoon taloon, nyt en kokenut sitä mitenkään pelottavaksi. Haahuilin ympäri tyhjää taloa etsien keittiötä, että saisin vähät evääni jääkaappiin ja keitettyä vähän kahvia.

Paikka oli todella rauhallinen, illalla joku liikuntaporukka kävi saunomassa ja yhden heistä kanssa juttelin pihalla, muuten en muita ihmisiä koko iltana nähnyt.

Hirvikosken nimeen liittyy tarina jättiläisestä, joka lasketteli paasilla Lestijokea ja tuli ison kosken kohdalle ja tuumasi ”olipa hirveä koski”, siitä tuli nimi Hirvikoski. Hostellin rannassa on laituri ennen virran voimistumista. Siinä näytti olevan hyvä uimapaikka, mutta sää oli muuttunut niin pilviseksi, ettei uiminen houkuttanut. Hotellissa ja hostellissa on yhteensä 70 vuodepaikkaa, mainiosti tilaa isollekin sukutapaamiselle ja puitteet ovat muutenkin kunnossa suuremmillekin tapahtumille. Hostellihuoneessani oli kolme sänkyä ja kaksi erillistä hostellihuoneistoa muodostavat solun, jossa on yhteinen ”eteinen”, josta on käynti yhteisiin suihku- ja wc-tiloihin. Omassa huoneessa oli myös televisio.

Hirvikosken maaseutuhotellin ilmapiiri oli rauhallinen, ensimmäisenä aamuna aamupalalla oli kanssani toinen majoittuja ja aamupalan jälkeen rupattelin vielä hetken paikan isännän kanssa. Toisena yönä olisin ilmeisesti ainoa majoittuja, mutta evankeliumijuhlat täyttäisivät hostellin viikonlopuksi ääriään myöten.

Olin päättänyt olla kaksi yötä Hirvikoskella, teki hyvää rauhoittua paikalleen hetkeksi, kun olin retkelläni joka päivä joutunut ”metsästämään” seuraavan yön majapaikkaa. Seuraavana aamuna päätin suunnistaa ”Lestille” kirjastoon ja sitten uimaan Lylyn Pisaraan. Oli kiva yllätys löytää uimahalli ja ravintola täältä keskeltä ”ei mitään”. Matkaa tuonne uimahallille oli vajaa kymmenen kilometriä.

Lestijärven kirkonkylä oli yllättävän pieni, paljon vähemmän siellä oli palveluita kuin ”Lampilla”. Pieni googlaaminen kertoikin, että Lestijärvi on manner-Suomen toiseksi pienin kunta.

Lestijärven järvi yllätti mieluisasti. Järven rannalla oli hyvän näköinen uimaranta (en testannut), kuntoilupaikka ja lasten leikkipaikka. Lisäksi järvi näytti yllättävän isolta ja saarissa näytti kartan perusteella olevan tulentekopaikkoja. Tänne voisi olla kiva tulla melomaan, Hirvikoskelle on Lestijärveltä 25 kilometriä jokea pitkin, tosin kosket voivat olla minulle liian ”extremeä”. Alueella on muutenkin mielenkiintoisia luontokohteita ja patikointireittejä.

Lestiltä takaisin polkiessani kastuin vähän, kun ukkoskuuro kulki kintereilläni. Mutta keli oli sellainen, että ”kyllä kesä kuivasi sen mitä kastoikin”. Jouduin käväisemään majapaikassa ennen uimaan menoa, kun olin unohtanut uimakamat kämpille. Sykäräisten kylä oli jotenkin sykähdyttävä kappeleineen, pienine hautausmaineen ja löytyipä koululta pieni kirjastokin. Myös kauppa löytyy vielä kylästä. Lylyn Pisarassa on Suomen suurimman lähdevesituottajan tehtaanmyymälä, uimahalli, kuntosali ja ravintola. Uimahalli oli viimeistä viikkoa auki ennen kesätaukoa, ravintolassa nautin pizzabuffetista uinnin jälkeen.

Matkani Keski-Pohjanmaalta jatkui kohti Keski-Suomea ja silloin havaitsin, että olihan siellä Pohjanmaan puolella huomattavasti tasaisempaa ja tiet olivat huomattavasti suorempia kuin Keski-Suomessa, jossa kierretään milloin mitäkin mäen syrjää.

Teksti ja kuvat: Tuija Uppman

Tutustu Maaseutuhotelli Hirvikoskeen

Kirjoittaja on yksi Hostellijärjestön valitsemista Hostellireissaajista, jotka tekevät vuoden 2023 aikana kotimaan matkan yöpyen verkostomme hostelleissa ja tuottavat reissustaan matkatarinan. Hostellireissaajat saavat tukea reissunsa hostellimajoituksiin ja matkakuluihin. Tarinallaan reissaajat osallistuvat myös Vuoden Hostellireissaaja 2024 -yleisöäänestykseen tammikuussa 2024.

Julkaistu 1.8.2023