Virvelöintiä ja metsän tutkimista Punkaharjulla

Vietimme toukokuun alussa pienen viikonloppuloman keskellä viikkoa Hostel Mannilassa Punkaharjulla, lähellä Savonlinnaa. Reissumme oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ja siihen kuului kalastuskauden avaus, metsään tutustumista hieman pintaa syvemmältä sekä tietenkin rentoutumista.

Ennen itse matkakertomuksen aloittamista paikallaan lienee muutama sana itse reissaajista: olemme Jenni ja Elias, kaksi päälle parikymppistä opiskelijaa Joensuusta. Yhteisiä harrastuksiamme ovat luonnossa liikkuminen, musiikki sekä kalastus, johon Elias on puolivahingossa onnistunut Jenninkin houkuttelemaan mukaan. Siksipä Punkaharju kauniine järvi- ja harjumaisemineen oli reissullemme oikea nappivalinta – katsotaan, kuinka äijän käy!

Lähdimme reissuun maanantai-iltana Joensuusta. Parin tunnin automatkalla katselimme potentiaalisia korvasienipaikkoja ja moikkasimme myös naarashirveä – ei kuitenkaan onneksi tehty lähempää tuttavuutta. Punkaharjulle saapuessamme ajoimme muutaman kilometrin Juvalta Parikkalaan kulkevaa valtatietä, jonka Punkaharjun osuus kulkee pitkin harjuja järvimaiseman keskellä – suosittelemme ohikulkijoita vilkaisemaan! Viimeiset pari kilometriä hostellille kulkivat soratietä hevostallin, hotellin ja kesämökkien ohitse. Emme ilmeisesti sattuneet paikalle ihan sesonkiaikaan, mikä oli molempien mielestä ihan hyvä juttu.

Hostel Mannila ja Rantakatti, Punkaharju
Hotelli Rantakatti rannalta päin kuvattuna.

Hostel Mannilan pihaan kaarsimme noin puoli kahdeksan aikaan illalla. Mannilassa on useita eri majoitusvaihtoehtoja: hostel Huvimannilan lisäksi asettua voi hotelli Rantakattiin, mökkeihin tai camping-alueelle. Huvimannilassa on hostellimajoituksen lisäksi keittiö- ja kokoustilat sekä terassi, jolla nauttia kesästä. Mannilan palveluihin kuuluvat edellä mainittujen lisäksi rantasauna, ratsastuspalvelut, beach volley -kenttä sekä venevuokraus. Receptionissa oli sisään astuessamme hiljaista, mutta meitä odottaneen puhelinnumeron kautta saimme nopeasti avaimen huoneeseemme ja opastuksen kuvioista. Huvimannilassa sattui saapumishetkellämme olemaan jo 15 muuta matkailijaa, joten meidät sijoitettiin hostellin sijaan Rantakatin puolelle. Ilta kului rauhassa eväitä syöden ja kalastusvehkeitä valmistellen seuraavaa päivää varten.

Mannila ja Rantakatti, Punkaharju
”Jäiköhän hella päälle…?
Hostel Mannila, Punhaharju
Aamupalalla riitti syötävää, Eliakseltakin lähti nälkä.

Aamulla heräsimme kahdeksan aikaan aamupalaa syömään. Hotellissa ei ollut meidän lisäksemme muita vierailijoita, mutta aamupala oli loistava! Vähän ennen kymmentä olimme jo varusteinemme matkailukeskus Harjun Portilla vuokraamassa venettä. Harjun Portti sijaitsee Tuunaansaaressa, n. 10 km päässä Punkaharjun keskustasta, ja sieltä voi veneen lisäksi vuokrata majoitusta ja ruokailla kahvila-ravintolassa. Mannilastakin veneen olisi voinut vuokrata, mutta meitä kiinnostavat vedet olivat lähempänä Harjun Porttia. Vesille päästiin joutuisasti ja Jennikin pääsi kokeilemaan soutamista, kun ei aikaisemmin ole siihen ollut tilaisuutta.

Etsimme kartasta karikoita ja syvänteiden reunamia, joiden jo lämmenneestä vedestä uistella ruoan perässä olevia taimenia. Kokeilimme paria matalaa kohtaa Puruvedeltä sekä soudimme rantoja pitkin Pihlajavedellä. Neljän tunnin uistelun päätteeksi saldo ei – harmi kyllä – ollut kuin muutama pohjaraapaisun aiheuttama nyky. Potentiaalia vesissä varmasti on – ainakin Eliaksen isoisän kalajuttujen perusteella – mutta ehkä parempi onni seuraavalla kalastajalla.

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Jenni ja Elias Punkaharjulla.
Saalis jäi muutamaan sorsabongaukseen ja kylmiin varpaisiin.
Järjestöreissaaja Jenni Punkaharjulla
Ahkerassa soutamisen välttelyssä tulee nälkä…

Uistelun, tuulessa palelemisen ja soutamisen jälkeen päähämme ei juuri muuta mahtunut kuin ajatus ruoasta, minkä täytti ihanasti Punkaharjun keskustassa sijaitseva Pizzeria & Kebab Merenneito. Ateria oli kohtuuhintainen ja herkullinen, Eliaskin äityi kehumaan kebabia, joka kerrankin oli tarpeeksi tulista.

Kalastuksen ja syömisen jälkeen hotellilla nukutti makeasti – onneksi emme nukkuneet liian myöhään, sillä halusimme käydä päivän aikana vielä kävelemässä jonkin ulkoilureitin, joita Punkaharjulla on useita. Reitiksemme valikoitui 3 km:n Kokonharjun aarnimetsäreitti.

Reitin lähtö- ja päätepisteenä toimii Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuisto, ja reitti kulkee pitkin harjuja Punkaharjun luonnonsuojelualueen mailla. Alue on saanut kruunupuisto -statuksen jo vuonna 1843, eikä alueella aivan äskettäin ole tehty metsänhoitotöitä – ja siltä reitti näyttääkin! Valtatien läheisyydestä huolimatta reitillä tuntee olevansa kaukana asutuksesta, kenties naavaa kasvavien puiden ja kelojen ansiosta.

Hostellireissaajat Jenni ja Elias Puruveden Kokonlselällä Punkaharjulla.
Näkymä Kokonharjun aarnimetsäreitiltä Puruveden Kokonselälle ei tästä kuvasta juuri näy, koska kuvaaja halusi keskittyä puuston kuvaamiseen.
Hostellijärjestön järjestöreissaajat Jenni ja Elias Punkaharjulla.
Harmi, etteivät puulajipuiston eli arboretumin puut olleet vielä edes hiirenkorvalla – kesällä puiston ilme on varmasti aika erilainen. Mielenkiintoinen puisto silti oli – saimme testata eri puulajien tuntemustamme ja valita pihapuusuosikkejamme.

Päivän vesillä ja metsissä seikkailtuamme illan kruunasi rantasauna. Pehmeissä löylyissä puimme päivän tapahtumia ja suunnittelimme seuraavaa – sääli, että seuraavana päivänä pitäisi jo ajella kotia kohti.

Aamulla heräsimme taas aamupalan merkeissä. Ohjelmassamme oli enää käynti metsämuseo Lustossa, jotta olisimme kotona mieluummin vähän aikaisin kuin myöhään. Pakkasimme siis tavaramme autoon ja hyvästelimme Rantakatin – täällä olisi ihana tulla käymään joskus kesällä.

Metsämuseo Lusto esitteli hienosti metsän eri puolia: näyttelyissä oli aiheina mm. metsänhoidon historia, tukkiuitot, metsän rooli suomalaisessa muinaisuskossa ja puurakentamisen historia.

Hostellijärjestön järjestöreissaajat Jenni ja Elias Lustossa Punkaharjulla
Suon ojitusta varten tehty valtava kyntöaura.

Luston jälkeen reissumme oli kotimatkaa vaille valmis. Meille molemmille jäi matkastamme rentoutunut fiilis. Jenni pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uistelemaan ja saimme molemmat ihmetellä, mitä kaikkea uutta Suomen metsillä on meille tarjottavanaan. Toki kalaa olisi voinut tulla, toki reissumme olisi voinut kestää vielä vähän pidempään; arvostamme kuitenkin enemmän pieniä, viikonlopun kokoisia reissuja ihmisen kokoisiin käyntikohteisiin, ja tähän Punkaharjun reissu vastasi loistavasti. Siinäpä meillekin vaikka blogi-idea: ihmisen kokoisia matkakertomuksia…

Teksti ja kuvat: Jenni Tolvanen ja Elias Juvonen

 

Matkakertomuksen kirjoittajat ovat Suomen opiskelijakuntien liiton SAMOKin jäseniä Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta POKAssa. Jenni ja Elias kuuluvat Hostellijärjestön järjestöreissaajiin, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa ja saavat majoituksen alennettuun hintaan.

SAMOKin jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *