Pyöräretki Satakunnan sydänmailla – Sonnilan kautta Karjapihalle

Tämän kesäajan lomasemme suuntautui lähelle ja helposti. Nelipäiväiseen, kahden aikuisen pyöräilylomaan löytyi kummallekin oma kulkupeli, minä poljin kaksipyöräisellä ja vaimo ajoi nelipyöräisellä. Matkaa tosin teimme eri tahtiin, mutta kun suurin osa matkatarpeista kulkeutui autossa, pyöräilijänä sain keskittyä olennaiseen ja nauttia kyydistä minimaalisin pakaasein.

Tarkoitus oli tehdä matkaa kiireettömästi ja nautiskellen, sikäli kun sään Haltija sallisi, ja hyvin hän salli. Tarpeelliset sateet osuivat ilta- ja yöaikaan ja pyöräilijän yleisin vihollinen, vastatuuli, oli hyvin kohtuullinen.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Seppo Laakso Satakunnassa pyöräreissulla.

Lähdin polkemaan heinäkuun ensimmäisenä maanantaina iltapäivän puolella kotoa Porin Laviasta. Ensimmäinen majoituskohde oli Kokemäellä Anttilan Kartano Hostellissa. Sinne saavuimme suunnitelman mukaan illan suussa viiden maissa. Alkumatka polveili Satakunnan palkittujen kylien halki, Kiikoisten Jaaran sekä Kauvatsan läpi. Kauvatsa voitti tänä vuonna yleisöäänestyksen, joten heidän kunniakseen nostin kahvikupin tauollani linja-autopysäkin suojassa.

Hostelllijärjestön järjestöreissaaja pyöräreissulla Satakunnassa
Kahvilaan poikkeaminenko hengenvaarallista? Nakkilassa erikoinen liikeidea.
Pyörän selässä näkee enemmän kuin autolla huristaen. Tämä näky pysäytti Kauvatsan Piilijoella.

Matkamittari pysähtyi Anttilan pihassa 47 km:n lukemaan. Hostellin isäntä tuli pihalle vastaan matkalaisia ja tuota pikaa hän oli esittelemässä pyörälenkiltä hikisenä palaavan paratiisin: saunan, jonne pääsi silloin kuin halusi heti valmiin kiukaan ansiosta. Saunan parvessa sai hoitaa väsynyttä kroppaa ja polkea ajatuksissaan uudelleen halki viljapeltojen, mansikkamaiden ja metsätaipaleitten joki- ja järvimaisemia sivuten. Pyörän selässä ehti kerrata oman elämänsä tarinaa, ajatella ja muistella, sitähän jo tässä iässä, 60+ vuosissa, riittää.

Hostellivieraana pääsi siirtymään taloon astumisen myötä muutaman vuosikymmenen ajassa taaksepäin. Niin majoitushuone kuin yhteiset tilatkin huokuivat yhden suvun historian havinaa. Saniteettitiloissa aisti hiljan tehdyn remontin jälkiä, mutta muuten talossa vallitsi kartanomainen, vanhan ajan tunnelma.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Kartano Hostellissa Kokemäellä.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Kartano Hostelissa Kokemäellä.Hostellijärjestön järjestöreissaaja Kartano Hostelissa Kokemäellä.

Kun päätyökseen kohtaa kriisissä olevia asiakkaita sekä harrastustyönä hoitaa täyshoitovieraita, niin omalla lomallaan haluaa itse päästä valmiiseen aamiaispöytään. Niinpä saimme hyvän alun kahdesta kotiaamiaista tukevammasta kattauksesta.

Hostellin pihaa silmäillessä heräsi oletus, ettei sen vaaliminen ollut ihan ykkösasia. Tai sen selitys löytyi tilamyymälästä: maatilan vuoden pääsesonki oli alkamassa, kun hernesato oli kypsymässä ja työllisti niin talon väen kuin palkollisetkin.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja sai matkaväät pyöräreissulleen Kartano Hostelista Kokemäeltä.
Anttilan herneitä eväänä.

Auto palveli muutoinkin kuin pyöräloman huoltokuljetuksena. Maanantaina kutsuimme itsemme ystäväperheen luokse ex-tempore visiitille ja tiistaipäivä hurahti sukujuhlassa Turun seudulla, josta paluumatkalla poikkesimme Säkylän varuskunnan sotilaskodissa nostalgisissa muistoissa. Perheemme kaikki kaksi miestä on palvellut aikanaan Porin Prikaatissa.

Kokemänjoenvartta maakunnan pääkaupunkiin

Keskiviikkona matka jatkui Poria kohti. Kosteanharmaasta aamusta huolimatta sadetakkia ei tarvittu. Matkaevääksi löytyi Anttilan tilamyymälän herneitä ja talon omenamehua, joita voi suositella. Ensimmäiseen etappiin, Harjavaltaan poljin Kokemäenjoen pohjoispuolen tietä ja Harjavallasta Nakkilaan vaihteeksi etelänpuolta. Kaiken aikaa saattoi seurata jokiuoman vaihtelevia maisemia. Nakkilasta poljin taas Ulvilaan joen pohjoispuolta, mutta Nakkilassa vielä aistittavissa oleva kosken kuohu laantui ja pyöräilijän tie halkoi lähinnä viljapeltoja ja metsäsiimekseen rakentunutta maalaismaisemaa.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja pyöräreissulla Satakunnassa
Kokemäenjokea Nakkilan Arantilan sillalta nähtynä.

Harjavallassa polkeminen loi matkaan nostalgisen kotiseutuhengen, sillä olemme asuneet kaupungissa 11 vuotta 1980-90 luvuilla. Ja minkä muistojen kavalkadin kävimme mielessämme yhdessä ja erikseen: lapset syntyivät siellä, rakensimme talon ja kuvittelimme asuvamme siellä loppuelämän, vaan elämä meni toisin. Nyt kuitenkin piti käydä kääntymässä entisessä osoitteessa ja tehdä pikainen silmäys uusien omistajien muutostöihin. Oli poljettava myös lasten ensimmäistä koulutietä pitkin, joka suurelta osin oli tuttu, vaikka koulu oli ehtinyt jo kuolla.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja pyöräreissulla Satakunnassa
Harjavallan Havingista (lasten koulutietä aikanaan)

Harjavallassa vierähti aikaa polkien pitkin ja poikin kaupunkia, kun taas Nakkilan ja Ulvilan halki saattoi pyöräillä ilman merkittävää nostalgiapläjäystä, vaikka erilaisia muistikuvia niihinkin liittyi seutukunnalla asuessamme. Kokemäenjokilaakson kaupungit tarjoavat monipuolisia tutustumiskohteita, mutta tällä matkalla niihin ei ollut järin suurta tarvetta pysähtyä, koska niissä on tullut käytyä vuosia sitten.

Jokivarren pikkukaupunkien jälkeen selvästi isomman Porin lähestymisen saattoi aistia monin tavoin, vaikka pyörän selässä huvitti hostellien osoitteet: siirryimme Kokemäen Sonnilantieltä Poriin Karjapihalle! Eläimiä ei silti isommin nähty kummassakaan.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Hostel Riverissä Porissa.

Kokemäenjoen rannan tuntumassa on myös Hostel River Porissa, siitä kaiketi paikka on saanut nimensäkin. Vaikka nyt astuimme astetta urbaanimpaan majoitusliikkeeseen receptioineen päivineen, vanhan ajan toimistotunnelma oli myös käsin kosketeltava ja huoneet oli nimetty entisaikojen toimenkuvien mukaan. Me majoituimme Pääkassan huoneeseen ajan patinoiman kassakaapin seuraksi. Saniteettitiloissa vallitsi siisteys ja selkeys, vaikka talo oli täynnä yöpyjiä ja omaa wc-vuoroaan sai hetkittäin jonottaa. Sama selkeä järjestys oli yhteisessä keittiössä.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Hostel Riverissä Porissa.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja Hostel Riverissä Porissa.
Aamiainen oli hintaansa nähden edullinen, 6 €/hlö.

Poriin saavuttuamme pyörän matkamittariin oli kertynyt 103 km, eli päivän saldo oli reilu 50 km. Niistä viimeiset kertyivät pienestä ilta-ajelusta, kun kuvittelin voivani tutustua ennakkoon parin päivän päästä avattaviin asuntomessuihin kivenheiton päässä. Vaan tylyt lähtöpassit sain, kun kävi ilmi, etten kuulunut rakentajiin.

Keskeinen sijainti tarjosi mahdollisuuksia moniin kaupunkirientoihin. Meille riitti yksi ruokaravintola, jossa vaimo sai viikon myöhässä tulevan synttäripäivällisen. Kylkiäisenä vielä tuli parisuhteen laatuaikaa!

Talo tarjosi rauhallisen yön, vaikka hostelli sijaitsee vilkasliikenteisellä alueella, jota ruuhkautti vielä pitkiä ja hikisiä päiviä tehneet asuntomessurakentajat.

Kotiin väsyneenä, mutta onnellisena

Viimeinen etappi Porista Laviaan oli kilometreissä noin 60, ne kertyivät ajettaessa Ruosniemen ja Harjunpään kautta Kullaalle, sieltä vanhaa Pori-Tamperetietä Laviaan. Tällä halusin välttää vilkasliikenteisen valtatien 11, joka olisi tarjonnut suoremman ja lyhyemmän, mutta myös tylsemmän väylän.

Uintipaikkoja osui useampikin reitin varrelle, mutta poikkesin vain Kullaan Palusjärvellä, sillä uintikelit eivät olleet kovin lämpimät matkan aikana. Huoltojoukon kanssa oli viimeinen etappi Kullaalla, josta vaimo ajoi suoraan kotiin tankattuaan ensin polkijan tuoreilla munkeilla.

Hostellijärjestön järjestöreissaaja pyöräreissulla Satakunnassa
Kullaan Palusjärvellä
Hostellijärjestön järjestöreissaaja pyöräreissulla Satakunnassa
Kullaan Joutsijärven hiljaisuudessa sielu lepäsi

Yksi matkan monista, parhaista hetkistä oli Joutsijärven rannalla, jossa sain viettää tuokion hiljaisuudessa vain veden liplatusta ja tuulen huminaa kuunnellen. Se on luksusta, jota et voi koskaan kokea automatkoilla. Kotipihaan saavuttuani mittari pysähtyi 162,9 km:n lukemaan iltapäiväkahvin aikaan. Saunan jälkeen maistuivat 1,5 tunnin päiväunet. Ei tarvitsisi lisätä, että ne olivat makoisat.

Teksti ja kuvat: Seppo Laakso

Matkakertomuksen kirjoittaja on A-lomiin kuuluvan Diakoniatyöntekijöiden Liiton jäsen ja yksi Hostellijärjestön järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa ja saavat majoituksen alennettuun hintaan.

A-lomien ja Diakoniatyöntekijöiden Liiton jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa

Julkaistu 27.7.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *