Road trip onnistuu talvellakin: Etelä-Karjala ja Kymenlaakso

Road trippien ystävänä ja silti yhdeksästä viiteen hoppuista työtä tekevänä pitää välillä soveltaa, kun mieli alkaa palaa tien päälle kotimaanmatkalle. Aina kun ei ole kesä eikä loma. Ja sitten ne kustannukset. Niinpä helmikuinen automatka tuli tehtyä kahden yön reissuna, ja ensi kertaa elämässäni edullisessa hostellimajoituksessa. Reissun kohteeksi valitsin käytännön syistä ajella Helsingistä Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan leppoisiin tunnelmiin ja yöpaikoiksi valikoituivat Hostel Ukonlinna ja Nuorisokeskus Anjala.

Majoitusmuotona hostellit olivat minulle ennen reissuani vain etäinen häivähdys tietoisuuden rajamailla. Jotain, mitä opiskelijat tekevät reppureissatessaan? Right?
No ei.

Mutta palataan vasta tuonnempana siihen, miltä hostellit keski-ikäisestä setäreissaajasta tuntuivat.

Suomen Hostellijärjestön järjestöreissaajana tekemäni automatkan starttasin illalla työpäivän jälkeen ajamalla Helsingistä Imatralle. Muutenkin rytmitin reissun niin, että pitkät siirtoajot valtateillä olisivat pimeän aikaan. Valoisan aikaan koetin risteillä taajamissa ja teillä, joiden tiennumerossa on vähintään kolme numeroa. Helmikuun puolivälissä Etelä-Suomessa tuota valoisaa autoseikkailuaikaa oli noin kahdeksasta viiteen.

Reitistä tuli siksakkia, siksi lie parempi esitellä ensin hostellit, lopuksi muutamia vinkkejä poikkeamiskohteista. Kaksi yöpymispaikkaani, Ukonlinna Imatralla ja Nuorisokeskus Anjala – tadaa, täysin yllättäen Anjalassa, olivat kiva tapa ensikertalaiselle hahmottaa, mitä hostelleissa sopii odottaa. Molemmissa oli ihan omanlaisensa infrastruktuuri ja ihan omanlaisensa tunnelma. Ukonlinnaa ja Anjalaa yhdisti kuitenkin mutkattomuus, kotoisuus sekä tietysti se jo mainitsemani kivan edullinen hinta.

Ukonlinnaan 10 minuutin ajon päähän Imatran keskustasta saavuin puolilta öin. Illalla alkaneelle matkalle kun oli mahtunut visiitti Kouvolassa kauppakeskus Veturiin ja sitten yöruoan etsiminen Imatrankoskelta.

Järjestömatkaaja ei ollut ekaa kertaa idässä, mutta venäläisturistien vaikutus Imatralla yllätti silti. Hyvä! Tervetuloa turistien tuoma työ ja vilkkaus!
Iltapalan Imatralla nautin terveellisesti yögrillillä. Seventy Seven tarjosi lempiruokaani: rasvaa ja suolaa!

Hostelli löytyi navigaattorilla helposti, ja olin etukäteen sopinut avainten jättämisestä yösäilöön, mikä kivasti mahdollisti myöhäisen saapumiseni. Paha vaan, että edellinen matkailija oli jotenkin häslännyt, ja ottanut omien avaintensa lisäksi myös minun avaimeni säilöstä. Seisoskelin kiristyvässä pikkupakkasessa paljain päin eteläkarjalaisessa yössä vailla pääsyä sisään.

Vaan eipä hätää! Selvästi oveen merkitty päivystysnumero vastasi, ja mie-sie-leppoisuudella naisääni lupasi olla tuota pikaa paikalla päästämässä minut sisään. Ja niin kävikin, sain avaimet ja ohjauksen huoneeseeni, ja vuolaasti pahoitteleva päivystäjä toivotti hyviä öitä.

Hostel Ukonlinna, Imatra
Hostel Ukonlinna
Hostel Ukonlinna, Imatra
Ukonlinnan huone on pieni mutta avara. Puutalo on aina raikas asuttava.
Hostel Ukonlinna, Imatra
Ukonlinnan kakkoskerroksen käytävä.

Huoneeni oli kutakuinkin neljän neliön kokoinen, mutta mukava. Pikkuruiseen tilaan mahtui kaksi sänkyä ja niiden väliin pieni kinttupolku ja tuoli. Isoilla matkatavaroilla kahden hengen huoneesta tulisi kyllä hauskan tiivis kokemus. Minä satuin olemaan yksin, ja tilaa oli mainiosti.

Suihkuvessat olivat käytävällä. Nopsan iltapesun jälkeen kävin yöpuulle, ja yritin arvailla huoneen sähköpatteriin sopivia asetuksia.

Aamulla heräsin ällistykseen: ikkunani olivat (jäätyneelle) Saimaalle, eikä talosta tai ulkoa kuulunut ääntäkään!

Myöhemmin ulos päästyäni kuulin sentään lumen narskuntaa ja tikan naputusta sekä tirskuttavaa laulua. Oi että! Voin vain kuvitella, miltä aurinkoinen kesäaamu paikalla tuntuisi.

Hotellin ravintolatilassa mahottoman kiva palvelu murteella lämmitti, ja opin nopsaan, että paikkaa pyörittää Tainionkosken tähti. Taustalla oleva urheiluseura takaa sen, että yöpyminen ja kahviossa pistäytyminen tukevat paikallisten nuorten liikuntamahdollisuuksia.

Tainionkosken Tähti, Hostel Ukonlinna, Imatra
Paikkaa pyörittävän seuran logo kielii historiasta.
Hostel Ukonlinna, Imatra
Ukonlinna tosiaan on aivan Saimaan rannalla, ja urheilumajalta eli hostellilta lähtee upeita ulkoilureittejä.

Ukonlinnassa kuulemma on yleensä majoitustilaa vapaana, kunhan edes hieman ennakoi. Vain Imatran isot kesätapahtumat täyttävät hostellin tiukasti ja aikaisin. Tämä selvisi, kun kerroin haluavani herätä Saimaan rannalta myös jonain kesäaamuna.

Seuraavan yöni vietin aika toisenlaisessa konseptissa. Anjalassa, noin 25 minuutin ajomatkan päässä Kouvolasta etelään, oleva Nuorisokeskus Anjala yllätti siisteydellään ja tilavalla mukavuudellaan. Asuinhuoneisto oli uutta tuotantoa, ja huoneistossa oli kolme usean ihmisen makuutilaa, pari vessasuihkua ja yksi suihku sekä telkkari, olohuone ja keittiö.

Nuorisokeskus Anjala
Anjalan hostellin nuorisotyöhenki näkyy. Tämä oli ensimmäinen näkemäni sisämuraali, ja siitä tuli kiva fiilis.
Nuorisokeskus Anjala
Keittiö Anjalan soluhuoneistossa. Etukäteen tilattu aamiainen saa vahvan suosituksen!

Ja minulla kävi säkä: tämä kymmenien neliöiden luksuslukaali oli yksin minun!
Ankkapurhan (voi äly, mikä nimi!!) eli Anjalankosken rannalla oleva hostelli on myös kulttuurin keskus. Kyseessä on Anjalan kartanon, kurssikeskuksen ja teollisuusmuseon yhdistelmä, ja alue on valtava ja laaja. Talven pimeänä yönä ja aamuna en tullut tutustuneeksi, sillä tietoisesti päätin jättää sen kesällä tapahtuvaan uusintayöpymiseen. Alue on myös juuri nyt remontissa, joten siksikin ulkokävelyt jäivät vähän vähiin.

Majoitustilani löytyi Koivulan toisesta asunnosta, joka sattui olemaan vain minun käytössäni.
Myös Anjalan kartanotilan historiallisuus on kouriintuntuvaa.

Myös täällä avaimen sai yösäilöstä, kun saavuin hostellille myöhään. Ja jälleen oli vähän etsimistä, tällä kertaa pimeyden ja vähän suurpiirteisen karttakuvan vuoksi.
Pikku vinkki matkaajalle kuitenkin: täällä kannattaa tilata etukäteen aamupala valmiiksi huoneeseen. Illalla jääkaappiin ja pöydälle jätettävä eväs on iso, maittava ja terveellinen startti aamuun! Ylipäätään Ankkapurha on maastonimi, jota haluat toistella, joten käy paikan päällä!

Ja miltä se hostellitouhu sitten autoreissaajasta tuntui?
Kotoisalta. Ja halvalta! Tavallaan jopa harmitti, että Ankkapurhan alueella sain nukkua valtavassa kämpässä yksin. Hostelleihin liittyvä kanssamatkaajien ja henkilökunnan tapaaminen puuttui. Tunnelma versus ylellinen yksityisyys? Kummasta kukin nyt tykkää.
Hostelleihin sisään pääsy sattui molemmilla kerroilla olemaan pienen vatkaamisen takana, mutta kummallakaan kerralla kyse ei ollut hostellista, vaan muista sattumista.

Huoneet voivat olla kovin monenlaisia, saman hostellin sisälläkin. Kannattaa tutustua tarkasti etukäteen Hostellijärjestön, kohteen omien tai hotellivälittäjän sivuihin sekä niiden tietoihin ja kuviin. Tai sitten voi tehdä kuten minä: rohkeasti kohti vaan, tietämättä, mitä tulee vastaan. Kannattaa! Yllätyin tosi iloisesti.

Vastaan ei tule horeca-ammattilaisten vimpan päälle puunattua rutiinia, mutta eipä toisaalta rutinoitumisen mukanaan tuomaa kylmyyttäkään. Minua ehdittiin neuvomaan ja juttutuokiolle antauduttiin iloisesti, ja sähköpostia vaihdettiin sekä etu- että jälkikäteen. Olin todellakin vieras enkä palveluyksikön läpi virtaava asiakas.

Kohteita reissun varrelta:

Kymijokilaakso kokonaisuudessaan

Uskomattoman kauniita maisemia, välillä aivan Kymijoen rantaa nuollen. Matkalla kohtaa paloja suomalaisesta tehdashistoriasta sekä museoituna että täydessä toiminnassa. Nyrkkisääntönä voi pitää, että varttituntia pidempään ei tarvitse ajaa, kun taas on uuden pikkukaupungin tai -kylän kohdalla.

Verlan tehdasmuseo

Noin 45 min Anjalasta pohjoiseen sijaitsee Unescon maailmanperintökohteeksi valittu ehjä, varhainen tehdasalue. Kesäkohde! Katso, että pääset mukaan opastetulle kierrokselle. Kauneutta ja teollisuushistoriaa.

Kotka: Hallan/Tiutisen saari

Puolen tunnin ajomatkan päässä Anjalasta etelään on Kotka, jonka eteläkärkenä kurottelee Hallan tai Tiutisen saari. Hallassa pohjoispäädyssä näkyy jo paikalta poistuneen suurteollisuuden jäljet, ja etelässä on uskomattoman söpö saari-idylli puutalojen välissä kiemurtelevine pikkuruisine katuineen. Kunnoitathan paikallisten pihapiirejä, yksityisyyttä ja saaren rauhallista tunnelmaa!

Kuutostie

Ajelin tällä kertaa vain Loviisan ja Imatran väliä. Tie itsessään on automatkaajalle kiinnostava. Mukana on nelikaistaista moottoriliikennetietä, joka on jaettu keskikaiteella. Ajoittain alla on kaksikaistaista mutkatietä sekä pitkiä pätkiä niin sanottua puolentoista kaistan valtatietä. Noilla osuuksilla on ohittaminen teoriassa helppoa, mutta tarkkana saa olla, ja osuuden ruuhkautuvat helposti. Tien varrella maakunta sekä temperamentti vaihtuvat kivasti.

Lemi

Lammasherkkuruoastaan särästä kuuluisa pikkupitäjä on 40 minuuttia Imatralta länteen. Paikkakunnalla on peräti kaksi särää tarjoavaa ravintolaa, joista Säräpirtti Kippurasarvi on aktiivisempi, mutta myös Lemin Kotiseutumuseo tarjoaa uunissa paistettua lammasta, jonka kanssa nautitaan perunaa. Hätäisen miehen hommaa särän paistuu ei ole, vaan lammas kypsyy puu-uunissa tunteja ja tunteja. Säräpirtti Kippurasarvi yksin käyttää lammasta noin 30 tonnia vuodessa, eli herkku todellakin käy kaupaksi.

Lemillä syödään särää eli puukaukalossa avotuliuunissa paistettua lammasta ja perunaa.
Kun lautanen on tyhjä, hops, se täyttyy! Säräpirtin henkilökunta jatkaa leikkiä, kunnes itse kiellät.

Outlet-keskus Zsar

Imatralta himpun päälle tunnin ajomatkan päässä etelään aivan Vaalimaan rajanylityspaikan tuntumassa on tänä vuonna (2019) avattu outlet-keskus Zsar. Maailman outlettien joukossa kääpiö, mutta suomalaisittain mukavan kokoinen keskus tarjoaa muun muassa Armania, Bossia ja Adidasta sekä useita muita merkkituotteita ulosheittohintaan. Keskus on ulkoilmakeskus. Toki liikkeet ovat sisätiloissa, mutta sade tai pakkanen puraisevat ostostelijoita kaupasta toiseen siirtyessä.

Outlet-keskuksen nimi kertoo, kunmalta puolen rajaa shoppilijoita odotetaan.

Raja-Market

Zsarin vieressä sijaitseva vanhempi erikoiskauppa, joka panostaa kokonaan toisenlaiseen asiakaskuntaan. Tarjolla on 10 litran pesuainepulloja, vaatteita, kodin pikkutavaraa, uudelleenvulkanoituja autonrenkaita, vessapaperia, elintarvikkeita… Kaikki kokolailla pikkuhintaan. Välillä joukossa saattaa vilahtaa tuttukin brändi, mutta enimmäkseen täällä tavaran idea on halpa hinta.

Imatra

Ukonlinnan hostellista on noin 10 minuutin ajomatka Imatrankoskelle eli kaupungin keskustaan. Peruspalveluiden sijaan nautin itse aina Imatran valtionhotellin jugendjulkisivusta, kosken uskomattoman jylhästä uomamaisemasta sekä padotun osuuden partailla kuljeskelusta. Kesäisin koskea yleensä juoksutetaan näytösluontoisesti lyhyen hetken päivittäin, tai lähes. Tarkat juoksutuspäivät ja -ajat pitää tarkastaa etukäteen netistä. Talvellakin sekä patouoma että luonnon kovertama uoma ovat upeita.

Imatrankoski on 10 minuutin ajon päästä Ukonlinnasta. Kansallismaiseman jylhyys tenhoaa.
Imatran valtionhotelli.

Lappeenranta

Alueen ykköskaupunkia ei voi olla kiertämättä. Lappeenrannan turisti- ja ravintolapalvelut ovat lisääntyneet edellisestä pidemmästä visiitistäni viisi vuotta sitten huimasti! Silti tällä kertaa suurin iloni tuli alkuasukkkaan vinkkaamasta ”Pikku-Saimaan kierroksesta”. Linnoitusten luota lähdetään pohjoiseen kohti Taipalsaarta, käännytään itään kohti Vehkataipaletta ja sieltä palataan etelään Lappeenrantaan Höytiönsaaren kautta. Noin puolet reitistä kulkee vesistömaisemissa, ja kierros ylipäätään on kaunis. Jos ajelee ilman pysähdyksiä, aikaa menee 40-50 minuuttia.

Lappeenrannassa kahvila Satamatie 6 sijaitsee vähön yllättäen Satamatie 6:ssa. Keski-ikäinenkin miesautoilija arvostaa vegeherkkuja ja raakasuklaakaakaota!

Teksti ja kuvat: Juha Aaltonen

Kirjoittaja on Autoliiton jäsen ja yksi järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa ja saavat majoituksen alennettuun hintaan.

Autoliiton jäsenet saavat 10 % jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *