Elokuinen roadtrip moottoripyörällä halki Suomen

65-vuotias eläkeläinen Pekka Liljavirta ajoi elokuussa 2015 moottoripyörällä 10 päivän kierroksen lähes yksin Salon Mathildedalista Itärajan kautta Nordkappiin ja takaisin. Matkaa kertyi reilut 3800 km. Matkalla oli paljon näkemistä ja kokemista, ja ilmatkin suosivat häntä koko reissun ajan.

Ensimmäinen etappi Imatran Rivieralla

Lähdin kohti Imatraa 5.8. puolenpäivän aikaan ja olin perillä Hostelli Ukonlinnassa Imatran ”Rivieralla” hyvissä ajoin ennen iltaa huuhtomassa matkan pölyt hostellin vieressä olevalla uimarannalla. Ajomatkaa tuli reilut 400 km ja aikaa kului vajaa kuusi tuntia.

Rannalla oli vielä melkoinen vilske loppu iltapäivästä ja lämpömittari näytti +23 C. Oli kuin ulkomailla olisi ollut kuunnellessa vieraita kieliä rannalla olijoiden telmiessä vedessä ja pelaillessa rantapalloa.

Muutenkin Imatralla oli paljon nähtävää. Yksi kaupungille tunnettu nähtävyys on Vuoksi ja sen koski komeine kuohuineen kun sulkuportit aukaistiin klo 18.

Ukonlinnassa oli toimiva keittiö ruoan valmistukseen ja kioskista sai päiväsaikaan pientä naposteltavaa sekä kahvia ynnä muuta. Huone ja erilliset saniteettitilat olivat siistit ja hostellin takana oli hyvä parkkipaikka.

 

Seuraavana aamuna henkilökunta ei ollut vielä saapunut paikalle, kun jatkoin matkaa kohti Kuopiota. Hyvin nukutun yön jälkeen oli kiva taas suunnata keula kohti pohjoista.
Seuraava kohde oli Kuopion Vehmersalmessa sukulaisten luona vierailu, saunominen ja yöpyminen. Matkaa tuli vajaa 300 km ja matkalla pysähdyin kahvilla Jari-Pekassa Joroisissa.

Matkaseuraa muista motoristeista

Aamulla 7.8 jatkoin kohti Rovaniemeä. Siilinjärvellä seuraani liittyi kolme muuta motoristia matkalla Triumph moottoripyörätapahtumaan, joka pidettiin Pohtimolammella noin 25 km Rovaniemeltä pohjoiseen. Matkaa tuli vajaat 600 km ja aikaa kului pysähdyksineen noin kahdeksan tuntia. Sain kulutettua siellä kaksi yötä ja päivää hyvässä seurassa ennen kuin jatkoin matkaa kohti Lappia.

Tuttavuutta Lemmenjoen porojen kanssa

Aamulla 09.08. suuntasin kohti Lappia ja hostelli Lemmenjoen Lumoa. Ajelin noin 320 km Kittilän ja Pokan kautta ja pääsin kokeilemaan Trumpallani Lapin sorateitäkin navigaattorin osoittaessa sieltä lyhyemmän reitin. Porot saivat ajovauhdin pysymään rajoitusten mukaisena ja mieluummin vähän allekin. Kerran oli läheltä piti tilanne ja takarengas vähän piirsi mustaa viivaa asfalttiin, kun poron turpa tuli kosketusetäisyydelle.

Hostelli Lemmenjoen Lumoon saavuin iltapäivällä ja sain oman pikku mökin päärakennuksen läheisyydestä. Mökit olivat jääkaapilla ja keittolevyllä varustettuja perusmökkejä kahdella vuoteella ja ihan kelvollisia nukkua. Päärakennuksessa oli erillisiä huoneita, wc-tilat ja pieni yhteiskeittiö. Naapurimökin pariskuntakin oli jo kolmatta vuorokautta viihtynyt Lemmenjoella meloen, kalastaen, jokiveneellä matkustaen ja luonnonpuistossa samoillen.

Kansallispuisto on kävelymatkan päässä, mutta sinne pääsi myös veneellä. Ammattikullankaivajien valtaukset sijaitsevat noin 30 km:n päässä, mutta sai siinä hostellin rannassakin vaskoolia heilutella ken halusi.

Iltapäivällä söin maittavan lohikeiton hostellin baarissa vaikka poronkäristystäkin oli saatavilla. Myös burgereita ja muuta pientä oli tarjolla ja aukioloajat olivat venyviä, asiakkaiden mukaan. Baarin yhteydessä oli myös matkamuistomyymälä.
Telttailijoita ja karavaanareita oli myös alueella sankoin joukoin. Paikallisten kanssa oli illalla kiva turista ja kerroin että naapurin rouvallakin on kultavaltaus täälläpäin. Kun kerroin rouvan nimen niin heti tunnistivat lapin miehet Ullan ja kertoivat, että hän jättää joskus autonsakin Lemmenjoen Lumon pihalle.

Vuonojen ja rapujen Norja

Aamulla 10.8. jatkoin matkaa kohti Jäämerta. Ylitin rajan Karigasniemellä ja rajamuodollisuuksia ei ollut lainkaan. Maisemiin ei heti tullut suurta muutosta, mutta asumukset muuttuivat hieman värikkäämmiksi. Vajaat sata kilometriä ajettuani alkoivat Norjan vuonot näkyä.

Lakselvin jälkeen sai ajella liki sata kilometriä vuonojen rantoja seuraillen. Viimeksi olin käynyt Nordkappissa noin 25 vuotta sitten ja paljon oli tiet ja kulkuyhteydet parantuneet. Aikaisemmin piti mennä lautalla mantereelta Nordkappiin, mutta nyt pääsi vastarannalle 6,8 km pitkää tunnelia pitkin, joka kulki noin 200 metriä merenpinnan alapuolella.
Honningsvågista olin varannut Hostelling International -kortilla Vandrerhjemmistä huoneen. Vietyäni tavarat huoneeseen jatkoin Nordkappiin.

Nordkappin pakollisen kuvan jälkeen ja kahvit nautittuani palasin hostellille ja lähdin tutustumaan kaupunkiin. Lounaaksi piti tietysti maistella kuningasrapuja, mutta kyllä siinä luottokortti vinkui valittaen lähes 50 euron edestä laskua maksaessani.

Aamulla 11.8 käänsin keulan etelään päin ja ajettuani Altan ja useiden vuonojen kautta noin 440 km löysin itseni Birtavarren Camping alueelta. Birtavarressa oli yöllä melko tummat pilvet ja taisivat ne vähän vettäkin tiputtaa aamun mennessä, mutta onneksi ei satanut päivällä.

Norjassa maksoin luottokortilla melkein kaikki maksut, mutta ihan varmuuden vuoksi vaihdoin 90 euroa kruunuiksi. Kurssi on vuoden aikana huonontunut noin 20 % euroon nähden, joten Norja on melko kallis maa tänä päivänä suomalaisille.

Kilpisjärveltä Pallastunturin kautta Kalajoelle

Aamulla 12.8. matka jatkui kohti Suomea Kilpisjärven kautta ja yöksi Pallastunturin luonnonpuiston alueelle. Päivän ajosaldo oli noin 330 km ja poroja oli niin Norjassa kuin Suomessa ihan valokuvattavaksi asti. Pallastunturilla kävin vaihteeksi saunassa ja uimassa pienessä lammessa, jossa oli veden läpivirtausta. Kylmältähän vesi tuntui ja myöhemmin kuulin, että veden lämpötila on lähes sama niin talvella kuin kesälläkin.

Taas aamurutiinien jälkeen 13.8. suuntasin renkaat etelään päin ja Tornion kautta ajaessa tuli vahingossa käytyä Ruotsin puolellakin.

Seuraava yöpymispaikka oli hostelli Tapion Tupa Kalajoella, päivän ajomatkaksi kertyi vajaat 600 km. Huoneen sain Pytinki nimisestä talosta ja se oli kuin vanhanajan maalaistalo isolla tupakeittiöllä ja mukavilla huoneilla varustettuna. Oma huone wc:llä, suihkulla ja kahdella vuoteella tuntui ihan luksukselta. Kotiuduttuani kävin baari-matkamuistomyymälässä syömässä ja hyvät oli tarjoilut sekä viihtyisä terassi nautiskella myöhäislounasta.

Hetken huilattuani lähdin hiekkasärkille kävelemään ja komiaahan siellä oli. Ei tällaista joka paikassa ole.

Aamupalan jälkeen 14.8. tuli hyvästeltyä Tapion Tuvan karhut. Hyvä mieli jäi paikasta, palveluista ja henkilökunnasta, ja kotimatka alkoi hyvän sään jatkuessa. Välipysähdys oli Suomen Jääkärimuseossa Kauhavalla. Tänä vuonna tuli sata vuotta täyteen niistä ajoista kun noin 2000 suomalaista nuorukaista lähti Saksaan Jääkärikoulutukseen.

Hostellit sopivat eläkeläisen kukkarolle

Hieno oli reissu ja iso kiitos Suomen Hostellijärjestölle kun sain tällaisen tilaisuuden järjestöreissaajana. Sain positiivisen ja hintakilpailukykyisen kuvan Suomen hostelleista ja varmasti tulen tulevaisuudessa käyttämään vastaavia palveluja niin Suomessa kuin ulkomailla. Viime vuonna reissasin moottoripyörällä 33500 km, ja jos olisin tiennyt hostelliketjusta jo silloin, olisi moni hotelli yö vaihtunut hostelliin. Eläkeläisenä, kun tulot ovat rajalliset, ratkaisee hinta/laatusuhde yöpymispaikat, ja telttailua tässä iässä harrastan vain tarvittaessa.

Teksti ja kuvat: Pekka Liljavirta
Artikkelin pääkuvassa Pekka Tapion Tuvalla Kalajoella

Matkakertomuksen kirjoittaja on Autoliiton jäsen ja yksi Suomen Hostellijärjestön vuoden 2015 järjestöreissaajista, jotka majoittuvat matkallaan Hostellijärjestön hostelleissa.

Autoliiton jäsenet saavat 10% jäsenalennuksen majoituksesta Suomen hostelleissa.

Julkaistu 12.2.2016