Mieltä kutkuttava hiljaisuus, jäinen järvimaisema ja metsästä kantautuva hiljainen klik klik klik. Porojen koparoista, eli jaloista, kuuluu pakkasella pieni naksutus, näin he tunnistavat toisensa ja toistensa liikkeet katsomatta taakseen.

Kääntelen päätäni lumoutuneena. Minne tahansa katson, peittää paksu lumipeite kaiken alleen. Aivan kaiken. Tällainen lumipeite hiljentää myös oksien havinan metsässä. Kaukaisuudesta lentelevä kuukkeli ei päästä ääntäkään kun se laskeutuu läheisen kuusen oksalle. Haluan istua laiturilla, mutta etsin ensin lumikinoksen alta penkin. Kauempana on toinen laituri, jossa vesi pulppuaa. Jäätyneessä järvessä pidetään saunan edessä olevaa laituria avoinna koko ajan, avannossa voi näköjään käydä koko talven. Vedän syvään henkeä, jos oikein yritän kuunnella, kuulen myös hiljaista pulputusta avannosta, se rauhoittaa.